SoteDialogit Blogi 9, 26.11.2020
Etätyö – uhka vai mahdollisuus lastensuojelun sosiaalityölle?
Hallitus on linjannut etätyön suositeltavaksi niiden töiden osalta, joissa se on mahdollista. Lastensuojelussa kuljetaan kuitenkin joissain tapauksissa rajapinnalla sen suhteen, onko etätyö mahdollista vai ei. Lastensuojelu on laaja kokonaisuus virastotyöstä sijaishuollon yksiköiden arjen työhön. Selvää on, että etätyö ei ole mahdollista sijaishuollon yksiköissä, jotka vastaavat lapsen tosiasiallisesta hoivasta ja huolenpidosta, mutta etätyö on osittain mahdollista lastensuojelun virastotyössä ja tilanteen mukaan perhetyössä.
Lastensuojelun avohuollossa koronapandemia vaikuttaa etenkin asiakkaiden tapaamisiin ja verkostoneuvotteluihin. Yksi haaste on se, että työskentely poikkeusoloissa edellyttää turvavälien pitämistä. Jos se ei ole mahdollista, tapaamiset edellyttävät asianmukaista suojautumista. Työntekijän tulee lisäksi huolehtia myös asiakkaan suojautumisesta. Lastensuojelussa työntekijöiden suojavarustuksesta ei ole kuitenkaan huolehdittu samalla kuin terveydenhuollossa ja hankinnat ovat laahanneet jäljessä, kun varusteita ei yksinkertaisesti ole ollut riittävästi. Pandemian aikana sosiaalityöntekijät ovat myös ilmaisseet huoltaan asiakkaista. Huoli liittyy siihen, kuinka lapsiperheet jaksavat ja riittääkö toimeentulo, saavatko lapset heidän tarvitsemansa tukitoimet ja avun kun jotkut palvelut ovat tauolla sekä miten virkavastuussa oleva sosiaalityöntekijä lopulta tietää asiakkaansa tilanteen, jos asiakkuussuhteessa on ollut koronan vuoksi katkoksia.
Lapsen tilanteen ja palvelutarpeiden arviointia on vaikeampaa tehdä ilman kasvokkaista kohtaamista ja lapsen verkoston sekä elinympäristön näkemistä. Tilanteista voidaan saada tietoa muilta tahoilta, mutta sosiaalityöntekijän on vaikea arvioida itse lapsen ja muiden asianosaisten välistä vuorovaikutusta ja lapsen kasvuolosuhteita etäyhteyksin. Myös asiakassuhteessa luottamuksen rakentuminen etenkin asiakkuuden alussa on haastavampaa etäyhteyden päästä. Luovuutta siis tarvitaan, kun eri yhteydenpitovälineitä ja etäyhteyssovelluksia otetaan haltuun ja sovelletaan tilanteiden mukaan. Etätyöskentely voi sopia erityisen hyvin verkostoneuvotteluihin. Jos ei koota viranomaisten ja asiantuntijoiden rinkiä neuvottelupöytään vaan jokainen osallistuu omalla hahmollaan Teamsiin, asiakas saattaa tuntea olevansa enemmän samalla viivalla asiantuntijoiden kanssa.
Lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityössä koronapandemian tuomat haasteet liittyvät erityisesti lapsen ja hänen läheistensä väliseen yhteydenpitoon. Lapsella on oikeus tavata läheisiään ja lapsen sijoittaneen kunnan tulee tukea ja edistää lapselle tärkeiden henkilöiden yhteydenpitoa. Osa sijaishuollosta asuvista lapsista asuu kaukana vanhemmistaan ja tapaamiset edellyttävät matkustamista. Koronapandemia ei ole peruste rajoittaa yhteydenpitoa sijaishuollossa olevan lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden välillä. Yhteydenpidon rajoittaminen, kuten muutkin lastensuojelulain mukaiset rajoituspäätökset, perustuvat aina tapauskohtaiseen harkintaan. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa vain yksilökohtaisella päätöksellä, esimerkiksi todennettuun koronatartuntaan vedoten, ja vain siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä. Yhteydenpitoa ei voida rajoittaa yleisellä ohjeistuksella, esimerkiksi yhteiskunnalliseen tilanteeseen vedoten. Lastensuojelulaitoksilla ei ole oikeutta asettaa yksikköönsä vierailukieltoa lastensuojelulain nojalla. Vierailukiellon voi asettaa vain tartuntatautilain nojalla karanteenimääräykseen perustuen.
Lapsella on myös oikeus tavata omaa sosiaalityöntekijäänsä henkilökohtaisesti riittävän usein. Harvakseltaan vieraileva viranomainen ei välttämättä pysty rakentamaan yhteistyöhön ja luottamukseen kannustavaa ilmapiiriä pitkien välimatkojen vuoksi, jolloin epäkohtia on vaikea ennakoida ja niihin on vaikeampaa puuttua. Kasvokkaisiin kohtaamisiin verrattuna etäneuvotteluja on mahdollista toteuttaa useammin ja näin yhteydenpitoa voidaan tiivistää, kun matkustamiseen käytetty aika säästyy. Myös sijaishuoltopaikkojen valvonta ja ohjaus tulee järjestää poikkeustilanteen aikana. Valvontaan ja ohjaukseen toivoisi uusia välineitä myös etäyhteyden avulla, jotta yhteistyö myös viranomaisen ja sijaishuoltopaikan välillä olisi tiiviimpää.
Asiakastapaamisen toteuttaminen etäyhteyksin edellyttää kuitenkin aina tapauskohtaista harkintaa. Etätapaamiset eivät sovellu kaikkiin tilanteisiin, kuten asiakkaiden ensikohtaamiseen lastensuojelutarpeen selvittämisen yhteydessä. Digitalisaation hyödyntäminen asiakastyössä edellyttää myös riittäviä siihen soveltuvia työvälineitä ja työntekijöiltä osaamista niiden käyttöön. Asiakkaiden näkökulmasta digivälineiden käyttöönotto on vielä haastavampaa ja joidenkin asiakkaiden osalta se voi olla jopa mahdotonta. Etämenetelmien hyödyntäminen asettaa myös uudenlaisia haasteita tietoturvan ja salassapidon kannalta.
Haasteet huomioiden koronapandemian aikaansaama digiloikka tuo valmiuksia hyödyntää etämenetelmiä lastensuojelutyössä enemmän tulevaisuudessa. Etätyö on tuonut tapoja, joita voidaan ottaa jatkossa käyttää täydentämään työtä. Etenkin lasten ja nuorten osalta etäyhteysmahdollisuus madaltaa kynnystä yhteydenottoon. Etäkohtaamiset sopivat erityisesti jälkihuoltonuorten kanssa työskentelyyn, sillä jälkihuolto perustuu vapaaehtoisuuteen. Kauempana asuva vanhempi voidaan myös ottaa mukaan asiakasneuvotteluun etäyhteyden kautta. Mikäli etäyhteys myös rohkaisee asiakasta osallistumaan enemmän neuvottelun kulkuun, on etäyhteysvälineillä saavutettu enemmän kuin osattiin kuvitellakaan.
Ennen digiloikkaa näitä mahdollisuuksia ei tullut edes ajateltua tai niihin ei ole ollut sopivia välineitä. Asiakkaan ja muiden asianosaisten kasvokkainen kohtaaminen on lastensuojelutyön perustavanlaatuinen elementti, jota ei voi täysimääräisesti toteuttaa etäyhteyksin. Lastensuojelutyössä etätyömenetelmät ovat kuitenkin tarkoituksenmukaisia työn täydentämiseksi. Sopivien laitteiden ja sovellusten käyttö vaihtelee valtakunnallisesti ja nyt viimeistään toivoisi kunnilta panostusta kunnollisten välineiden hankintaan ja työntekijöiden kouluttamiseen.
SoteDialogit -hankkeen kehittäjät, Itä-Suomen yliopisto: Piia Seppälä, Laura Nyyssönen, Janissa Miettinen ja Sisko Piippo,