9.2.2021 Dialogista kehittämistä erityisopetuksessa – tukea erityisopettajien työhyvinvointiin
Perusopetuksen toimintaympäristö on muuttunut viime vuosina. Lasten tarpeet ovat aikaisempaa moninaisempia ja erityisopetusta tarvitsevia lapsia on entistä enemmän. Myös erityisopetuksen toteuttamistavat ovat inkluusion myötä muuttuneet. Toimintaympäristön muutokset ovat haastaneet erityisopettajia monin eri tavoin. Muutosten myötä työ voidaan kokea aiempaa kuormittavampana. Erityisopettajat toimivat moniammatillisessa työyhteisössä. Erityisopettajien työhyvinvoinnin tukeminen on keskeistä, sillä se heijastuu oppilaisiin ja perheisiin sekä muihin opettajiin ja koulunkäynninohjaajiin. Työhyvinvointiin voidaan vaikuttaa dialogeja vahvistamalla sekä työ- ja toimintatapoja kehittämällä. On tärkeää tulla tietoiseksi asioista, joihin voidaan vaikuttaa ja joista voidaan päättää, sekä suunnata voimavarat sellaisten asioiden edistämiseen.
Erityisopetuksessa on kuljettu viime vuosina kohti integraatiota. Integraatio on välivaihe inkluusioon, ajatukseen kaikille yhteisestä koulusta. Integraation ja inkluusion myötä koulujen arki, ammattilaisten työnkuvat ja yhteistyön muodot ovat kokeneet melkoisen muutoksen. Niin ajattelutapojen kuin käytännön toimien tasolla. Erityisopettajat tekevät luokkatilanteissa entistä tiiviimpää yhteistyötä luokanopettajien ja aineenopettajien kanssa. Moniammatillisessa yhteistyössä ovat mukana myös koulunkäynnin ohjaajat, koulupsykologi, kuraattori, muu opiskeluhuolto ja tarpeen mukaan myös perheneuvola tai lasten- ja nuorisopsykiatria. Ammattilaisten lisäksi dialogia käydään myös lapsen tai nuoren huoltajien kanssa. Tuen suunnittelu ja toteuttaminen eri ammattilaisten kesken sekä yhdessä oppijan kanssa on tärkeää. Tämä edellyttää kykyä ja halua dialogiin. Jotta yhteistyö olisi hedelmällistä, on tärkeää kehittää niin lähityöyhteisön kuin moniammatillisen työyhteisön dialogitaitoja sekä mahdollistaa yhteiselle suunnittelulle ja kehittämistyölle aika ja paikka.
Työhyvinvointikyselymme tulosten ja haastattelujen perusteella opetusalan työntekijät kokevat työnsä henkisesti ja eettisesti kuormittavana. Erityisesti työpäivän aikainen kiire tulee kokemuksissa esille. Työtä ei ehditä tehdä niin hyvin ja siinä määrin kuin haluttaisiin. Erityisopettajat kokevatkin työssään riittämättömyyden tunnetta, mikä omalta osaltaan lisää työn kuormittavuutta. Työyhteisöissä tarvitaan keskusteluja ja yhteisiä perusteluja sille – Mikä on riittävää? Mikä on tarpeeksi?
Erityisopettajille kiirettä tai kiireen tuntua työssä aiheuttavat monet eri tekijät. Työnkuva on laajentunut ja työtehtävien määrä on lisääntynyt. Yleisesti erityisopetusta ja erityistä tukea tarvitsevien olevien oppilaiden määrä on lisääntynyt muun muassa luokkakokojen suurentumisen myötä. Ohjaajaresurssia voi myös olla liian vähän käytössä. Aikaa suunnittelulle koetaan olevan vähän tai ei ainakaan riittävästi. Resurssoinnissa on kuitenkin nähtävissä melko suuriakin kuntakohtaisia eroja, myös luokkakoot vaihtelevat eri kunnissa. Opetustyön lisäksi erityisopettajan työ sisältää paljon kirjallisia töitä sekä luokanopettajien ja ohjaajien konsultaatiota, joihin ei yleensä ole varattu erillistä aikaa. Päivän aikana voi tulla yllättäviä tilanteita, jotka muuttavat suunnitellun työpäivän kulun. Työtä tehdään myös useiden eri yhteistyötahojen kanssa. Työhön sisältyy paljon yhteydenpitoa ja asioiden hoitamista ulkopuolisten tahojen, asiantuntijoiden ja huoltajien kanssa. Kiireen kesyttämisessä on tärkeää selkiyttää työn tavoitteita, vastuita ja työnjakoa.
Kehittämistoimet ovat osoittaneet taas kerran dialogisen kohtaamisen ja kehittämisen voiman sekä hyödyllisyyden. Kehittäjänä on ollut palkitsevaa huomata osallistujissa herännyt kehittämisinto sekä toiveikkuus vaikuttaa asioihin. Osallistujat ovat kokeneet hyödyllisenä käydä moniammatillisia dialogeja sekä miettiä työtä ja yhteistyötä sujuvoittavia toimintatapoja. Tämänkaltaiset pysähtymisen ja kehittämisen hetket, etenkin koulumaailmassa, ovat kortilla. Tärkeitä edistysaskeleita on jo otettu, mutta kehittämistyötä on tärkeää jatkaa edelleen. Yhteistoiminnallinen ja dialoginen kehittämisote antaa osallistujille työkaluja jatkaa työn ja työyhteisön kehittämistä yksin ja yhdessä, mutta kuitenkin omin voimin.
Oriveden pilotin kehittäjät Kati Tikkamäki ja Riitta Kolehmainen
Lempäälän pilotin kehittäjät Johanna Pulkkinen ja Virpi Sillanpää