Tutkimusaineisto kerättiin sähköisesti juuri ensimmäiseltä vanhustyössä toteutuneelta harjoittelujaksoltaan palanneilta sairaanhoitajaopiskelijoilta (n=27). Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tuloksia kuvatiin kertomuksenomaisesti, autenttisilla lainauksilla havainnollistaen.
Tulosten mukaan sekä sairaanhoitajien että esimiesten rooli jäi opiskelijoille harjoittelujakson aikana epäselväksi. Tämä saattaa olla yksi tekijä, joka estää opiskelijoita valmistuttuaan kiinnostumasta vanhustyöstä. Opiskelijoiden näkemysten mukaan johdon puuttuminen työpaikan ristiriitatilanteisiin oli riittämätöntä. Esimiestyö näyttäytyi pääasiassa työvuorolistojen laatimisena, yksikön toiminnan kokonaisvaltaisena organisointina ja sijaisten hankkimisena, sairaanhoitajan työ taas näyttäytyi painottuvan toimistotyöhön ja perushoitotyöhön.
Asiakasryhmänä opiskelijat tykkäsivät vanhuksista, heihin ehti tutustua harjoittelujakson aikana hyvin ja opiskelijat tuntivat jopa paljon myötätuntoa vanhuksia kohtaan.
Mikäli valmisteilla oleva lakiesitys hoitajamitoituksesta tulee voimaan (HE 4/2020), se lisää myös sairaanhoitajien tarvetta iäkkäiden henkilöiden tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Vanhustyön vetovoimaisuutta lisääviä tekijöitä olisikin nyt syytä pohtia. Nuoriin vetoavana piirteenä kannaisi korostaa hoitotyön vaativuutta, sillä harjoittelujakson jälkeen opiskelijat kokivat, että työ ei näyttäytynyt tarpeeksi haastavana. Toinen vetovoimaisuutta lisäävä tekijä voisi olla etenemismahdollisuudet kohti esimiestehtäviä, joissa taas korostuu luovuus ja kehittävä työote sekä jämäkkyys ja vastuu laadukkaan hoitotyön toteuttamisesta.
Koko artikkeli on luettavissa TAMjournalissa:
http://tamkjournal.tamk.fi/vaativa-vanhustyo-on-vetovoimatekija-mutta/
Kirjoittaja: Sari Himanen