Vahingonteon välttäminen eettisenä periaatteena voidaan ymmärtää velvollisuutena olla vahingoittamatta ihmisiä, eläimiä tai ympäristöä. Se on täten luonteva vastinpari hyvän tekemisen periaatteelle. Tekoälyjärjestelmät olisikin täten suunniteltava siten, että niiden suunnittelussa ja käytössä vältetään tuottamasta vahinkoa ja harmeja (tai minimoidaan aiheutettu vahinko).
Tekoälyä hyödyntävien laitteiden turvallisuus on keskeinen kysymys vahingonteon välttämisen näkökulmasta. Lisääkö tekoälyn käyttäminen tietyssä tehtävässä turvallisuutta vai voiko se mahdollisesti tuottaa enemmän vahinkoa suhteessa tilanteisiin, joissa ihminen on puikoissa? Esimerkiksi itseohjautuvat autot ovat nykyisellään jo ajaneet kolareita, mutta miltä näyttäisivät liikennetapaturmatilastot täysin automatisoidussa liikenteessä? Voimmeko toisaalta edes realistisesti kuvitella sellaista tilannetta saavutettavan?
Vahinkoa on monenlaista. Vahinkojen tai haittojen muodot saattavat myös vaihdella riippuen elämänalueesta, sektorista tai toimenpiteestä, jossa tekoälyä käytetään. “Vahinko” tai “harmi” voikin saada eri merkityksiä riippuen puhutaanko itseohjautuvista autoista vaiko esimerkiksi mainoksia kohdentavista suosittelujärjestelmistä. Tässä mielessä vahingon välttämisen periaate kytkeytyykin vahvasti muihin eettisiin periaatteisiin, kuten yksityisyyden kunnioittamiseen. Yksityisyyden loukkaukset voivat aiheuttaa vahinkoa suorasti (esim. aiheuttamalla stressiä yksilölle, jonka tietoja vuodetaan) tai epäsuorasti (esim. asettamalla yksilön alttiiksi vahingonteolle). Erityisesti, kun on kyse marginalisoiduista ryhmistä, kuten seksuaali- tai sukupuolivähemmistöistä, sensitiivisen tiedon vuotaminen saattaa asettaa ihmiset alttiiksi esimerkiksi vihapuheelle tai jopa fyysiselle vahingonteolle, kuten väkivallalle.