Keksijä, kirjailija, futuristi Perttu Pölönen herätteli ajatuksia johtamisesta. Hän kysyi, miten johtamisessa voitaisiin ennakoida enemmän? Usein me tiedämme, mikä tilanne on ja mitä meidän pitäisi tehdä, mutta miksi emme tee mitään, ennen kuin jotain tapahtuu? Pölönen kuvaa tähän seuraavia syitä:
Uskallus, meiltä puuttuu uskallusta. Vaikka ajattelemme, että meillä on kaikki hyvin nyt, emme voi pysäyttää muutosta. Jos pelkäämme liikaa virheitä, se on merkki, että himmailemme, sillä rohkeaan kokeiluun kuuluu myös virheiden riski.
Tottuminen, olemme tottuneet tietynlaiseen tapaan elää. Totutuista käytännöistä poisoppiminen on vaikeaa. Niihin asioihin suhtaudumme luonnollisesti, jotka ovat olemassa meidän syntymästämme asti, esim. juna, lentokone, sydämentahdistin.
Riskinottokyky, teemme pieniä asioita, koska emme uskalla riskeerata ja tehdä isoja asioita. Meillä on niin paljon hyvää, että estääkö se meitä olemasta rohkeita ja kokeilemaan uusia asioita? Onko Suomesta tulossa kovaa vauhtia saavutettujen etujen museo?
Mielikuvitus, joka on rajallinen. Ajattelemme, että ne asiat ovat riittäviä, mitä meidän mielikuvituksemme pystyy kuvittelemaan. Emme osaa kuvitella miten asiat ovat vuoden tai kahdenkymmenen vuoden päästä, myös sanavaraston ja termien puute voi estää meitä. Esimerkiksi internetiä ei tunnettu 1970-luvulla. Ajatus, että meillä olisi kotona vastauskone, google, joka antaa vastauksen jokaiseen kysymykseen, olisi tuntunut absurdilta.
Epäonnistumisen pelko, jota täytyy haastaa. Pitää olla rohkea ja kokeilla, emme saa mennä kuoreen. Johtajan ei pidä olla täydellinen, virheiden kautta opitaan.
Sivustakatsominen, emme puutu, vaikka näemme vääryyttä. Se estää meitä tekemästä oikeita asioita. Pienet jutut on helppo antaa mennä sormien läpi, mutta hiljalleen välinpitämättömyys kasvaa myös isojen asioiden kohdalla. Mikä meille onkaan tärkeää?
Itsepäisyys, jarruttaako itsepäisyytemme meitä? Pelkäämmekö rakenteiden muutosta, teknologiaa, vai omalta mukavuusalueelta poisjoutumista? Entä millaista ihmistä arvostamme? Ihmistä, jolla on korkea titteli vai ihmistä, joka on pystynyt muuttumaan?
Esimies, muista huolehtia omasta hyvinvoinnistasi
Yksi päivien ajankohtainen ja puhutteleva teema oli hyvinvointi. Esimiesten ja johtajien hyvinvointi ja jaksaminen ovat olleet koetuksella jo ennen pandemiaa, ja nyt vielä enemmän. Meillä on edelleen vääränlainen kulttuuri, uskomus ja vaatimuskin, että esimiehen täytyy jaksaa loputtomasti. Väsynyt ja uupunut esimies ei ole kuitenkaan hyväksi kenellekään. Viimeistään nyt pandemian myötä meidän tulisi oppia huolehtimaan esimiesten hyvinvoinnista.
Esimies, pohdi seuraavia itsestä huolehtimiseen liittyviä kysymyksiä kohdallasi:
- Mitä minulle kuuluu, miten voin, mikä on jaksamiseni tila?
- Onko työaikani riittävä minulle annettujen työtehtävien hoitamiseen? Onko työtehtävien määrä kohtuullinen?
- Lepäänkö, syönkö, nukunko, liikunko tarpeeksi? Teenkö vapaa-ajallani itselleni mieluisia asioita?
- Saanko tarpeeksi tukea työnantajaltani ja kollegoiltani?
- Onko palavereja, purkuja, työnohjausta tarpeeksi, jotta se auttaa minua hoitamaan työtehtäviäni?
- Tarvitseeko resilienssini eli psyykkinen palautumiskykyni vahvistusta?
- Olenko armollinen ja myötätuntoinen itselleni tänään siitä mitä tein hyvin?
- Tunnenko, että riitän tällaisena kuin olen?
Muistetaan siis myös oma jaksaminen ja kerrotaan rohkeasti, jos voimat ehtyy!
Viestintä sisältää tietoisia valintoja
Tero Kekki, viestinnän suunnittelija Viestintätoimisto Drum:sta toi esille tärkeitä nostoja viestinnän merkityksestä kriisiaikana. Viestissä on tärkeä valita viestin sävy, kuten esimerkiksi pääministeri Sanna Marin valitsi korona-ajan viestintään kansalaisiin vetoavan sävyn, jossa oli tunnetta. Toinen tärkeä valinta ovat kanavat, joissa viestitään. Tänä päivänä viestinnän valikko on valtava. Päätettävänä myös on, kuka puhuu ja mitä.
Valtaa ei ole tarjottimella
Tehyn kehittämispäällikkö Sari Viinikainen puhui vallasta. Mitä on hoitotyön johtajan valta? Valta on abstrakti käsite, valta on työkalu. Jossakin määrin valta täytyy vaan ottaa, sillä sitä ei tarjota hopeatarjottimella. Tartutaan siis vallan kahvaan rohkeammin ja avataan ovi!
Kahden päivän aikana kuulin useita mielenkiintoisia ja inspiroivia puheenvuoroja eri puhujilta. Itselleni päivien herättelevin teema oli rohkeus. Rohkeus oli jo antiikin ajalla yksi perushyveistä. Millaista arjen rohkeutta hoitotyön johtaja tarvitsee? Haluan uskoa, että rohkealla asioihin tarttumisella murretaan vallitsevia totuuksia ja otetaan suunta kohti uutta tulevaa.
Teksti: Heidi Valtatie sh, TtM
Kuva: Photo by Andrew Buchanan on unsplash