Osana Työterveyshuollon sairaanhoidon kehittäminen varhaisen työkyvyn tuen tehostamiseksi -osahanketta tutkittiin työterveysneuvotteluihin osallistuneita työntekijöitä sekä neuvotteluiden järjestämistä. Tutkimuksessa tarkasteltiin 1 223 tutkimusaikana käytyä ensimmäistä neuvottelua. Työterveysneuvotteluja järjestetään tavallisimmin toistuvien sairauspoissaolojen vuoksi tai työhön sairauspoissaolon jälkeen palattaessa. Vähentämällä sairauspoissaolon kestoa on mahdollista vähentää niiden aiheuttamia kustannuksia; sairauspoissaolot aiheuttavat vuosittain 3,4 miljardin euron työpanoksen menetyksen.
Hankkeessa havaittiin, että yli kolmanneksella neuvotteluun osallistuneista oli ennen neuvottelua yli 90 päivää sairauspoissaoloja ja neljänneksellä ei ollenkaan sairauspoissaoloja. Neuvotteluhetkellä 57 % neuvotteluun osallistuneista oli sairauden vuoksi pois työstä. Toisaalta havaittiin, että neuvottelun jälkeen sekä sairauspoissaolokerrat että sairauspoissaolojen kesto lyhenivät tilastollisesti merkitsevästi.
Sairauspoissaolojen mediaanikesto lyheni neuvottelun jälkeen 6 kuukauden aikana 11 päivällä ja toisaalta sairauspoissaolokerrat vähenivät neljästä kahteen. Työterveyslääkärin aikaa kuluu yhdessä neuvottelussa noin tunnin verran ja vastaava aika kuluu myös muilta neuvotteluun osallistuneilta. Yhden sairauspoissaolopäivän kustannuksena pidetään yleensä 350 euroa. Tunnin kestävän työterveysneuvottelun kustannukset ovat noin 300 euroa, jos mukana ovat lääkäri, työntekijä, esimies ja tukihenkilö ja neuvottelu pidetään työterveyshuollon tiloissa. Työterveysneuvottelun kustannukset arvioitiin käyttämällä keskimääräisiä palkkaustannuksia. Laskelmassa otetaan huomioon työaika, joka kuluu työterveysneuvotteluun matkoineen, 40 kilometrin matkakustannukset sekä palkan sivukulut.
Työterveysneuvottelu on kannattava, jos sillä vältetään yksikin sairauspoissaolopäivä. Kuitenkin on huomioitava, että sairauspoissaolot voivat vähentyä myös ilman neuvotteluja, joten työterveysneuvottelujen kustannus-vaikuttavuudesta ei voida tästä vetää johtopäätöksiä, vaikka sairauspoissaolojen ja työterveysneuvottelujen välillä onkin tilastollisesti merkitsevä yhteys. Toisaalta voidaan pohtia, onko yhteen työterveysneuvotteluun käytettävä 300 euron panostus niin suuri, että tieteellinen todistaminen kustannus-vaikuttavuudesta kannattaa tehdä. On ennemminkin arvokysymys, halutaanko kyseinen summa käyttää työntekijän työkyvyn edistämiseksi.
Työterveysneuvottelu on ainutlaatuinen tilanne, jossa saman pöydän ääressä jaetaan tietoa työntekijän työkyvyn rajoitteesta, sen ennakoidusta kestosta ja ennusteesta sekä käytettävissä olevista työjärjestelyistä. Yhdessä sopimalla ja ratkaisuja hakemalla on usein mahdollista välttää sairauspoissaoloja tai ainakin lyhentää niiden kestoa ja hyödyntää niitä työkyvyn osa-alueita, joissa ei ole puutteita. Työterveysneuvotteluita kannattaisikin järjestää mahdollisimman varhain, kun työkyvyn alenema ei ole vielä pitkittynyt vaan työhön paluuta voitaisiin jouduttaa, vaikka vain osaa työkyvystä hyödyntäen.
Kirjoittajat:
Tiia Reho
tutkijalääkäri
Tiina Jarvala
projektipäällikkö
Työterveystoiminnan vaikuttavuus ja sen indikaattorit -hanke