Nyt lienee soveltuvaista tuoda julki juonenkäänteet, mitä matkaan on sisältynyt ja kuinka Parkanon ja Mänttä-Vilppulan pahaa-aavistamaton perusterveydenhuollon henkilökunta onnistuttiin vakuuttamaan suunnitelmamme loistokkuudesta.
Kaikki alkoi eettisen toimikunnan hakemuksesta. Taistelumme tuulimyllyjä vastaan määrittelisi, olisiko tehtävämme mahdoton vai kenties tie uuteen normaaliin. Tuulimyllyjen kaatamiseksi eettisen hakemusta kutsumme sillä verukkeella, että itse hakemuksen täyttäminen tarkoittaa kaikkien mahdollisten ja osin mahdottomienkin riskien ja toimenpiteidemme arvioimista – eräänlaisen ennakkoluuloisen odotushorisontin rakentamista. Jos kohta, se avasi silmämme monelle seikalle, jotka olivat tahattomasti jääneet paitsioon.
Saatuihin lupakehyksiin piti etsiä sopivan kokoinen kangas, mikä kestäisi uudelleen venyttämistä ja kastumista. Käytännön toteutuksesta sopimisen ennakoimme, lopulta aivan oikein, olevan mutkikasta puuhaa. Mutkia tiellä Parkanoon ja Mänttä-Vilppulaan oiottiin niin oman projektiryhmän, paikallisten potilastietojärjestelmän (Mediatrin) pääkäyttäjien kuin Mediconsult Oy:n (Mediatrin tuottaja) kanssa. Erityisen paljon nostamme monen kirjavia hattujamme Mediconsultille, josta löytyi mitä merkittävässä määrin, turnajaiskestävyyttä. Ei nimittäin syntynyt tämäkään muutos kuin ovikranssi Strömsössä, vaan kyllä ehti hetki jos toinenkin lyödä ennen kuin järjestelmämuutoksen malli oli lopulta toteutuskelpoinen.
Käytännön toteutuksen hahmottuessa Merlinin kristallipallossa, uskaltauduimme koostamaan jokseenkin mukiin menevän koulutuksen perusterveydenhuollon lääkäreille ja hoitajille. Ikivihreän sutjautuksen: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.” kannustamina toteutimme koulutuksen rohkeasti etänä. Aivan untuvikkoina emme kuitenkaan asiaan ryhtyneet, sillä kuten aikaisemmassa jutussa kerroimme, olimme tehneet aloitushaastatteluiden muodossa itsemme etänä tutuiksi terveyskeskusten ammattilaisille. Ajattelimme tämän luovan luottamuksen tunnelmaa etäympäristöjen suhteen, jotta bittilastillinen opinjyviä ei pilaantuisi matkalla.
Sian juoksu alkoi olla jo siinä määrin luotettavan oloista, että heräsi ajatus maaliin pääsemisestä. Katsoimme siis viisaimmaksi olla yhteydessä myös interventiopaikkakuntien muihin työterveyshuoltoihin sekä paikallisiin sosiaali- ja terveyspalveluiden päättäjiin. Näin välttyisimme astumasta tietämättämme kenenkään varpaille, emmekä ainakaan tulisi esiintyneeksi kuin se surullisen kuuluisa keisari uusissa vaatteissaan.
Interventio ja samalla työkykykoordinaattorin toiminta alkoi suunnitellusti 12.10.2020, tuona graniitin harmaana maanantaina. Yhtä aikaa helpottuneen huokaisun kanssa hiipi selkäpiitä pitkin jännityksen kihelmöinti. Koska mahtavat ensimmäiset potilasohjaukset työkykykoordinaattorille tulla? Mitenköhän interventio asettuu osaksi normaalia terveyskeskustyöskentelyä? Kuinkakohan työkykykoordinaattori kokee asemansa terveyskeskuksessa?
Pyörien pyörimisestä ja intervention tuoksinasta uutta tietoa päivitetään taas myöhempänä ajankohtana.
Kirjoittaja pitää myös muista kuin tekstissä viitatuista populaarikulttuurin tuotoksista – huomasikohan lukija jokaisen?
Lauri Vähätalo
Projektitutkija, Tampereen yliopisto
lauri.vähätalo@tuni.fi