Yhtä aikaa vuoden vaihtumisen kanssa päättyi TYKYTUO-hankkeen erikoissairaanhoidon osio. Artikkelissa kerrotaan keskeisimmät havainnot erikoissairaanhoitoon tehdystä ohjausinterventiosta. Kerrataan ensin mistä tässä osiossa oli kysymys ja sen jälkeen tarkastellaan keskeisimpiä huomioita.
Alkuperäinen suunnitelma
Hankkeen toimesta oli suunniteltu ohjausinterventio erikoissairaanhoitoon. Tarkemmin Tampereen yliopistollisen sairaalan fysiatrian poliklinikalle. Ohjausintervention tarkoituksena oli vahvistaa niiden erikoissairaanhoidossa asioivien potilaiden hoitopolkua, jotka olivat Pihlajalinnan työterveyshuollon asiakkaita. Käytännössä erikoissairaanhoidon fysiatreja pyydettiin ohjaamaan Pihlajalinnan työterveyshuollon asiakkaat työterveyshuoltoon sairausloman tarpeen arvioon ja työhön paluun tukitoimien suunnitteluun. Taustalla on niin sanottu Keski-Suomen malli (1) (linkki vie uudelle verkkosivulle), jossa erikoissairaanhoidosta ei kirjoiteta yhdenmukaisesti pitkiä sairauslomia, vaan työterveyshuollot otetaan mukaan työhön paluun suunnitteluun varhaisessa vaiheessa.
Ohjaamisen yhteydessä tieto potilaasta kulkee erikoissairaanhoidosta työterveyshuoltoon hoitopalautekanavaa pitkin. Aikaisemmin tätä kanavaa pitkin on lähetetty työterveyshuollosta erikoissairaanhoitoon potilasta koskevia tietoja, mutta nyt yhteys otettiin käyttöön ikään kuin ”toiseen suuntaan”, jolloin erikoissairaanhoidon on mahdollista lähettää hoitopalautteita työterveyshuolloille kohdistamatta niitä lähettäneelle työterveyslääkärille. Tämä mahdollistaa potilaan ohjaamisen työterveyshuoltoon myös silloin, kun lähete fysiatrian poliklinikalle ei ole tullut työterveyshuollosta vaan esimerkiksi perusterveydenhuollosta. Tietotekniset muutokset olivat hyvin vähäisiä. Muutos edellytti työterveyshuolloista henkilöresurssia seuraamaan erikoissairaanhoidosta tulevia palautteita ja jakamaan niitä edelleen tiimeille. Tarvittava resurssi on kuitenkin suhteessa saapuvien palautteiden määrään, eli kohtalaisen vähäinen.
Varsinaisen ohjaamisen jälkeen, jokainen ohjautunut potilas kontaktoitiin työterveyshuoltoon nimetyn case managerin toimesta. Hän tiedusteli myös potilaan suostumusta vastaanottaa kyselylomake, jossa kysyttiin potilaiden kokemuksia ohjautumisesta. Kyselyn lisäksi Tampereen yliopistollisen sairaalan fysiatrian ja Pihlajalinnan työterveyshuollon henkilökuntaa haastateltiin ennen interventiota. Henkilökunnalta kysyttiin aikaisemmista ohjauskäytännöistä sekä heidän suhtautumisestaan työterveyshuollon rooliin osana potilaiden kuntoutusta. Fysiatrian poliklinikan henkilökunta haastateltiin alkuvuonna 2022 uudelleen, jolloin kerättiin kokemuksia ohjausinterventiosta.
Toiminnassa havaitut haasteet
Varsin pian intervention aloittamisen jälkeen kävi selväksi, ohjautuvien potilaiden lukumäärä tulee jäämään ennakoitua vähäisemmäksi. Seurauksena tästä huomiosta, ryhdyttiin selvittämään kokeilun laajennusmahdollisuuksia muille erikoissairaanhoidon toimialueille. Ikäväksemme huomasimme, että toimialat, joiden potilaiden voitiin arvioida hyötyvän interventiosta eniten, olivat pahiten ruuhkautuneita ja lisäksi useammalla oli menossa yhtäaikaisia organisaatiomuutoksia. Näihin syihin vedoten erikoissairaanhoidon toimiala yksi toisensa jälkeen kieltäytyi interventioon osallistumisesta. Hankkeen toiminta sai kuitenkin eri aloilta kiitosta ja kaikilta aloilta kerrottiin, että paremmin ajoittuessaan tämän kaltainen interventio otettaisiin innolla vastaan.
Jäljellä jäi siis enää vaihtoehto muiden työterveyshuoltojen rekrytoiminen mukaan toimintaan. Tältä pohjalta yhteyttä otettiin Finlaan ja Pirteen, joista tiedettiin ainakin toisessa jo olevan erikoissairaanhoidosta työterveyshuoltoon toimiva palautekanava, mutta sitä ei aktiivisesti käytetty erikoissairaanhoidon toimesta. Molemmat olivat halukkaita lähtemään mukaan kokeiluun, mikä oli helpotus myös hankkeelle. Uusien potilaiden määrän ajateltiin konkretisoituvan syksyn aikana.
Kuinka sitten kävikään
Potilasmäärän kertymistä seurattiin hyvin tarkasti, mutta tiukka seurantakaan ei potilaiden määrää nostanut. Ohjauksien määrät erikoissairaanhoidosta kolmeen työterveyshuollon yksikköön pysyivät vähäisinä koko syksyn ja osion päättyessä kyselyitä oli lähetetty yhteensä 17 potilaalle, jotka oli fysiatrian poliklinikalta ohjattu johonkin kolmesta työterveyshuollosta. Määrä oli sanalla sanoen pettymys hankkeelle.
Johtopäätökset
Yksi merkittävä tekijä, jonka jo ennen tämän osion alkamista ennakoitiin näkyvän potilasmäärissä, oli intervention aikana voimakkaana vaikuttanut Covid-19 pandemia tilanne. Sen tiedetään lykänneen kiireettömän hoidon toteuttamista ja näitä seurauksia koettiin todennäköisesti myös tässä kokeilussa. Yksiselitteistä arviota pandemian vaikutuksista on kuitenkin vaikea sanoa eikä sen taakse voida yksin piiloutua, mutta henkilökunnan haastattelujen perusteella voidaan päätellä fysiatrian poliklinikan potilasmäärän jääneen tavallista pienemmäksi pandemian ollessa voimakkaimmillaan.
Muutos joka erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon väliseen yhteistyöhön ja potilasohjaukseen tehtiin ei ollut suuri, mutta sen vaikutukset potilaille ja ennen potilaan työkyvylle on aikaisemmin osoitettu erittäin positiivisiksi Jyväskylän toimintamallia arvioitaessa. Seurauksena varhaisesta ohjautumisesta fysiatrian poliklinikalta työterveyshuoltoon, potilaiden sairauslomat ovat lyhentyneet ja onnistuneet työhön paluut lisääntyneet. Olennaisin syy näille lienee se, ettei erikoissairaanhoidosta kirjoiteta rutiininomaisesti pitkähköjä sairauspoissaoloa, vaan potilas saatetaan mahdollisimman varhain työkyvyn tuen palveluiden piiriin omassa työterveyshuollossaan.
Potilaan omaa roolia kuntoutumisessa ei pidä aliarvioida, oli ohjaus järjestetty miten tahansa. Kiistatonta kuitenkin on, että kuntoutus toteutuu todennäköisemmin silloin, kun potilaalla on tarvittava tuki kuntoutuksen toteuttamiseen käytettävissään eikä potilasta jätetä yksin toipumisen kanssa. Toisin sanoen, sairausloma ei etenkään fysiatrian potilaiden yhteydessä välttämättä tuota parasta tulosta työkyvyn kannalta, vaan työkyvyn palautuminen edellyttää aktiivista kuntoutusta heti ensimmäisestä sairauslomapäivästä lähtien.
Jälkisanat
Tähän osioon ei onnistuttu kirjoittamaan onnellista loppua, vaikka käsikirjoitusta muokattiin matkan varrella kahteenkin otteeseen. Huolimatta määrällisestä epäonnistumisesta arvioimme kaikki ohjautuneiden potilaiden hyötyneen työterveyshuollon varhaisesta osallistumisesta. Katsomme sen hyödyttäneen yhtäältä työhön palaamista, mutta myös työkyvyn tuen palveluiden oikea-aikaisuutta.
Ehkä kaikkein merkittävin huomio on kuitenkin se, että erikoissairaanhoidolla on jo olemassa oleva kanava työterveyshuoltoihin, minkä avaaminen olisi palvelujärjestelmän, henkilökunnan sekä potilaiden edun mukaista. Lisäksi tämän intervention perusteella voimme todeta, ettei tiedon kulkua merkittävästi helpottavan yhteyden avaaminen ei ole resurssisyöppö. Kanavan ylläpitämisestä koituu lisätyötä ainoastaan työterveyshuolloille, joiden tulee nimetä henkilö, joka seuraa saapuvia palautteita. Seurannan järjestäminen on puolestaan kiinni työterveyshuoltojen omista järjestelmistä, mutta tuntimäärällisesti työ on vähäistä, vaikka potilasmäärä kasvaisikin. Interventiossa suuren aikapanos case-managerilla kului tutkimuslupien pyytämiseen ja henkilöiden tavoittamiseen, mitä ei työterveyshuolloissa tarvitse toteuttaa. Erikoissairaanhoidolla on uudistuksessa lähinnä voitettavaa, sillä he voivat sairauslomien kirjoittamisen ja työhön paluun suunnittelun sijasta keskittyä keskeisimpään tehtäväänsä, eli hoitamaan toimintakykyä heikentäviä vaivoja.
Julkisesta terveydenhuollosta työterveyshuoltoon ohjaamiseen keskittyy myös parhaillaan käynnissä oleva TYÖOTE-hanke, jonka verkkosivuilla (linkki vie uuteen verkko-osoitteeseen) lisätietoa asiasta kiinnostuneille. Hanke jatkuu vuoteen 2023 asti.
Mikäli sinulla herää omassa yksikössäsi mielenkiinto aihetta kohtaan ja haluaisitte avata erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon välisen palautejärjestelmän myös toiseen suuntaan (erikoissairaanhoito -> työterveyshuolto) TYKYTUO-hankkeen asiantuntijat ovat käytettävissänne!
Kirjoittaja pahoittelee, mikäli tekstistä saa vaikutelman pyörän keksimisestä uudelleen.
Kirjallisuus
- Piitulainen Kirsi, Korhonen Irja, Husman Kaj, Jalkanen Tarja, Kallinen Mauri, Mastokangas Kari NJ. Tukimalli työhönpaluuseen selkäleikkauksen jälkeen – Asiakasohjaajana työterveyshuolto. Suom Lääkäril [Internet]. 2022;74(17/2019):1048–53. Available from: https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/tukimalli-tyohonpaluuseen-selkaleikkauksen-jalkeenasiakasohjaajana-tyoterveyshuolto/