Eritoten niitä kohdataan silloin, kun pyritään palveluun, joka on meille tärkeä, mutta johon on harvoin asiaa. Sitten kun sitä asiaa olisi, on portit teljetty. Kaiken lisäksi palvelu tai sovellus tuntuu lähes solvaavan meitä loukkauksillaan, kun kerta toisensa jälkeen näytöllä lukee ”Tarkista käyttäjätunnus ja/tai salasana”. Ei kai kukaan niitä tahallaan väärin syötä!
Sovelluksia ja mobiileja palveluita on paljon. Hulluinta on se, että niitä saattaa samaan asiaan olla useita. Äkkiäarvaamalla ei välttämättä tule ajatelleeksi, että sama tilanne on työ- ja toimintakyvyn sekä sosiaalipalveluiden verkostossa monille arkea. Enkä nyt tarkoita unohtuneita salasanoja, vaan monitahoinen ja vaikeasti hahmotettava palveluverkosto saattaa herättää jopa epäluuloja käyttäjissään. Mahtaako palvelusta olla lopultakaan mitään hyötyä? Eikös tämä ole nyt aivan samaa asiaa kuin se viime viikon yksilöohjaus?
Toisinaan tuppaa mieleen hyppäämään ajatus, että jotakin on näissä palveluissa ja niiden järjestämisessä pielessä, kun meillä on olemassa kokonaan oma ammattilaisten ryhmä, joiden keskeisin työtehtävä on ohjata henkilöitä palveluissa ja seurata heidän edistymistään. Hullummaksi tilanteen tekee se, että tulevaisuudessa koordinaatiotyötä tekevien ammattilaisten tarpeen ennakoidaan kasvavan. Eikö olisi resurssitehokkaampaa ja asiakasystävällisempää tuottaa ja toteuttaa palvelut niin, että jokaisen olisi itse mahdollista löytää ne ja käyttää niitä?
Ajatus muhi aikansa. Lopulta keksin tavan selvittää, onko oma ajatukseni koordinaatiotyöstä aivan tuulesta temmattu. Aloitin pienimuotoisen eläytymisharjoituksen. Asetin tavoitteekseni selvittää kolmen sattumanvaraisesti valitun kunnan verkkosivuilta, kuinka monta työ- ja toimintakyvyn kannalta olennaista palvelua onnistuisin löytämään 30:ssä minuutissa. Lisäksi kirjasin ovatko palvelut ryhmä- vai yksilömuotoisia vaiko molempia. Alla olevassa kuvassa (Kuva 1) on esitetty, miten onnistuin.
Kuva 1, palveluvertailu
Kuntia olisi siis kolme. Kunnat yksi (1) ja kolme (3) olivat noin 10 000 asukkaan kuntia ja kunta kaksi (2) noin 7000 asukasta. Kunnan yksi (1) verkkosivuilta löysin kaiken kaikkiaan kolmetoista erilaista työ- tai toimintakykyyn liittyvää palvelua. Näistä palveluista kymmenen oli mahdollista toteuttaa yksilöllisesti. Kunta kaksi (2) puolestaan kertoi sivuillaan vain kuudesta työ- tai toimintakykyyn liittyvästä palvelusta ja kunta kolme (3) kahdeksasta. Merkittävin puute kunnan kaksi (2) verkkosivuilla ja/tai heidän työ- ja toimintakyvyn tuen palveluissaan näyttäisi olevan se, ettei siellä ollut lainkaan tietoa aikuisille suunnatuista työtoiminnoista, kuten työkeskuksen tai pajatoiminnankaltaisesta palvelusta. Lisäksi pitää mainita, että kunnissa yksi (1) ja kaksi (2) oli käynnissä työllisyyden kuntakokeilu, jossa kunta kolme (3) ei ollut mukana. Kuntakokeilun vaikutuksia palveluiden tarjoamiseen on vaikea arvioida vielä tässä vaiheessa, kun varsinainen toiminta on kesken.
Kunnan koko näyttää luonnollisesti vaikuttavan siihen mitä palveluja kunnassa on tarjolla. Tämä on enemmän kuin luonnollista ja varmasti pääteltävissä ilman tällaista listaustakin. Se kuitenkin palveluntarjonnassa yllätti se, että samankokoisissa kunnissa saatavilla olevissa palveluissa oli merkittäviä eroavaisuuksia. Verrattaessa kuntaa (3) kuntaan yksi (1) puuttui siltä repertuaaristaan viisi palvelua, joista kolme oli yksilötason ja kaksi ryhmässä tai yksilön kanssa toteutettavia palveluita. Nähdäkseni viiden palvelun eroavaisuus saatavilla olevissa työ- ja toimintakyvyn palveluissa on merkittävä.
No mitä kokeilusta summaisin. Ensinnäkin täytyy mainita se, että tämä ei tarkoita, etteikö kunnissa olisi ollut enemmän palveluita tarjolla, mutta en niitä onnistunut kunnan, terveyspalveluiden tai kuntayhtymän sivuilta löytämään. Vika voi siis osittain olla myös hakijassa. Ja jos vika on minussa hakijana, on koordinaatiotyö erityisen perusteltua! Lisäksi tulee huomioida, että jotkin palvelut saattavat sisältää samoja palvelurakenteita, mutta niistä ei ole erikseen mainittu kunnan verkkosivuilla, kuten työpajatoiminnan yhteydessä tehtävä yksilöohjaus, mikä jälleen osoittaa palveluita koskevan asiantuntijuuden merkityksen.
Koordinaatio ja ohjaustoimintaa tukee myös havaintoni kunnan kolme (3) tapauksessa. Löytääkseni kaikki taulukossa mainitut palvelut, minun piti vierailla kunnan verkkosivujen lisäksi, terveyspalveluiden tuottajan sekä kuntayhtymän sivuilla. On kai sanomattakin selvää, että tällainen tietorakenne ei tue asiakkaiden hakeutumista palveluihin, vaan jättää paljon ohjaus- ja koordinaatiotyön onnistumisen varaan.
Ohjeena siis kaikille palveluiden uudelleen järjestämistä ja koordinaatiotyön sujuvuutta kehittäville – mitä helpommin palvelut ovat eri kanavien kautta löydettävissä ja niissä saatavilla apu tunnetaan, sitä paremmin niihin on mahdollista itse ohjautua. Oletettavasti henkilöstä itsestään tuleva motivaatio ja palveluun hakeutuminen on monin verroin parempi vaihtoehto, kuin asiantuntijan tai ammattilaisen tekemä ehdollinen ohjaus. Toisinaan kuitenkin elämäntilanteen aukaiseminen saattaa tarvita oikea-aikaisen sysäyksen, sellaisen henkilön toimesta, joka pystyy tarkastelemaan tilannetta ulkopuolelta käsin. Harhaan astutaan vasta siinä vaiheessa, kun useat ammattilaiset pyrkivät yhtä aikaa keinuttamaan potilaan tai asiakkaan paattia oman ajatuksensa mukaiseen suuntaan. Tällöin monista hyvistä palveluista muodostuu ikävä ristiaallokko.
Hallintorakenteiden ja toimijoiden päällekkäisyyden ja palveluiden tuntemuksen nimessä, totean, että koordinaatiotyö on erittäin arvokasta. Erityisen merkityksellistä se on silloin, kun se tukee asiakkaan tai potilaan kokemusta tuen tai hoidon tarpeen täyttymisestä ennustettavissa olevalla ja turvallisella tavalla. On kuitenkin niin, ettei hyviä palveluita tulisi piilottaa vaikean organisaatio-, hallinto- tai viestintärakenteiden syövereihin, vaan pikemminkin niissä tehtävä arvokas työ tulisi nostaa sen ansaitsemalle jalustalle.
Kirjoittaja tunnistaa heikkoutensa pitäytyä väenvänkään vertauskuvissa, joiden toimivuus epäilyttää häntä itseäänkin.
Lauri Vähätalo
Projektitutkija, Tampereen yliopisto
lauri.vähätalo@tuni.fi