TAMK:n musiikin lehtori Matti Ruippo haastatteli pitkän uran tehneitä musiikin ammattilaisia ja selvitti heidän kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tuntemuksiaan erilaisista itsensä työllistämiseen liittyvistä ilmiöistä. Seuraavassa on yhteenveto heidän keskeisistä ajatuksistaan ja huomioistaan; haastattelujen anti on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.
”Rakkaudest lajiin, ei rahan takii”
Musiikkialalla keikka- ja pätkätyöt ovat hyvin yleinen tapa ansaita elantonsa. Tähän liittyy paljon vapautta, jonka useimmat haastateltavat nimesivätkin yhdeksi työnsä parhaista puolista: elämänrytmi on omassa hallussa, ja työn sisältöön voi vaikuttaa hyvinkin paljon itse.
Kolikon kääntöpuolena on taloudellinen epävarmuus ja epäsäännöllisyys. Kukaan haastateltavista ei kuitenkaan ilmaissut hakeutuneensa alalle suurten tulojen toivossa, vaan kaikkien tärkeimpänä eteenpäin vievänä voimana on ennen kaikkea intohimoinen suhtautuminen musiikkiin ja sen tekemiseen.
Laulujen lunnaat
Pandemia-aika on nostanut erityisen kipeästi esiin juuri tapahtuma-alan haavoittuvaisuuden. Yksittäisen itsensä työllistäjän näkökulmasta tilanteessa on korostunut taloudellisten huolten lisäksi terveydenhuollon järjestämisen hankaluus: keikkatyöläisellä ei ole työterveydenhuoltoa.
Keikkamuusikon työ on terveydelle raskasta ilman pandemiaakin: Ajokilometrejä kertyy tavattomasti, ja rattiin nukahtaminen väijyy. Toisaalta pitkäksi aikaa tiettyyn paikkaan sitovat työtilanteet, kuten laivakeikat, koetaan henkisesti raskaiksi.
Omasta henkisestä ja fyysisestä jaksamisesta huolehtiminen nousikin selvästi tärkeimmäksi asiaksi, jota kokeneet musiikkialan ammattilaiset halusivat korostaa, kun heitä pyydettiin antamaan neuvoja alasta haaveileville nuorille kollegoilleen. Omat rajat täytyy tuntea ja niitä kannattaa kunnioittaa, niin vaikeaa kuin työtilaisuuksista kieltäytyminen voi ollakin.
Hymyhuulet huomataan
Musiikkiuraa ei voi luoda erakkona tai tyhjiössä. Työhön liittyy paljon sosiaalisuutta, ja ilman sosiaalisia taitoja on vaikea työllistyä. Haastateltavat korostivat verkostoitumisen ja sitkeän myyntityön merkitystä. Lisäksi muistutettiin, että alan piirit ovat sangen pienet ja sana kiirii nopeasti, joten kaikkia kohtaan on käyttäydyttävä hyvin eikä ylimielisyyteen tai häiriköintiin ole varaa. Vastaavasti hyvin tehty työ voi hyvinkin poikia uusia keikkoja.
Vaikka luovan alan ammatissa vaalitaankin taiteellista hengittämistä, pelkästään musiikin vietäväksi ei voi heittäytyä, vaan toimeentulon varmistaminen vaatii myös suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyyttä. Keskeisenä kulmakivenä esiin nousi ajanhallinta: sitä tarvitaan viikoittaisen keikkakalenterin kokoamiseen mutta myös työllisyyden jatkuvuuden takaamiseen pitkällä aikavälillä. Apurahojen hakeminen ja sopimusten ymmärtäminen puolestaan edellyttävät omanlaistaan erityisosaamista.
Yleisesti ottaen musiikkiammattilaisten vastauksista kuulsi kuitenkin läpi vahva optimismi vaikeassakin tilanteessa: ”If you take care of music, music will take care of you.”
*** ***
Miia Santalahti
Alkuperäinen teksti ja haastattelut: Matti Ruippo