Turvallinen opiskelijayhteisö, jonka päivittäin kohtaa, vaihtuu työkavereihin, mikä voi vaatia totuttelua. Sosiaalinen piiri on työelämässä usein paljon pienempi kuin korkeakoulumaailmassa, eikä odottamattomia kohtaamisia synny niin paljon. Ennen tätä pitää tietysti myös työllistyä. Vaihtoehtoja on paljon, ja kilpailu halutuimmista työpaikoista voi olla kovaa. Kaikilla aloilla työllisyystilanne ei ole hyvä, ja toimeentulo voi olla epävarmaa. Kaiken päälle opintojen aikana otetun opintolainan takaisinmaksu kummittelee taustalla. Onneksi työelämä on kuitenkin mahdollisuuksia täynnä. PIRSSI-hanke pyrkii kartoittamaan näitä mahdollisuuksia ja saamaan ne opiskelijoille ja opinnoistaan valmistuville ymmärrettävään muotoon.
PIRSSI-hankkeessa selvitimme muun muassa opiskelijoiden työelämäkokemuksia. Teimme kyselyn Suomessa opiskeleville arkkitehti- ja rakennusarkkitehtiopiskelijoille, jossa saimme näkemyksiä paitsi palkkatyössä olleilta, myös itsensä työllistäneiltä opiskelijoilta. Paljon avoimia vastauksia kerännyt kysely tarjosi useita näkökulmia opiskelijoiden kokemuksiin. Osa koki työhön ja jopa haastatteluun pääsemisen haasteelliseksi. Osa taas kritisoi työantajien taipumusta teetättää opiskelijoilla yksinkertaisia töitä, jotka haastavuuden puutteessa eivät tarjoa tarpeeksi monipuolista ja kehittävää sisältöä opiskelijoiden kehittymisen kannalta. Toiset puolestaan kertoivat onnistumisen kokemuksistaan, haastavan työtehtävän suorittamisesta ja työyhteisön antamasta hyvästä palautteesta.
Olen itse opiskellut arkkitehtuuria Tampereen yliopistossa nyt kuusi vuotta, ja olen sen aikana päässyt tutustumaan työelämään arkkitehtitoimistossa ja saanut kanssaopiskelijoideni tavoin kurkistaa suunnittelun reaalimaailmaan. Oma kokemukseni tähänastisesta työelämästä on pääosin positiivinen. Rakennusalalla työllisyystilanne on jo pidemmän aikaa ollut hyvä, ja esimerkiksi arkkitehtiopiskelijat pääsevät verrattain helposti töihin toimistoihin kesän ajaksi tai osa-aikaisesti opintojensa ohella. On ollut innostavaa päästä mukaan toimistomaailmaan, ja esimerkiksi suunnitteluohjelmien opettelu on töissä huomattavasti jouhevampaa kuin yliopistossa, niitä kun tulee pyöriteltyä kahdeksan tuntia päivässä.
Työtehtävät opiskelijoilla voivat toki olla varsin yksipuolisia. Tästä kuulee monenlaisia tarinoita. Osa käyttää raflaavaa termiä CAD-orja kuvaamaan omaa rooliaan työpaikallaan. CAD on lyhenne termistä computer aided design, ja se viittaa toimistoissa käytettäviin tietomallinnusohjelmiin. Jatkuva liukuhihnanomainen kaaviokuvien piirtäminen ei kieltämättä tue kovin monipuolisesti opiskelijan kehittymistä tai anna kokonaisvaltaista kuvaa suunnitteluprojektissa työskentelemisestä.
Tämä ei toki ole koko totuus. Erityisesti pienemmissä toimistoissa työskentelevät opiskelijat ovat kertoneet saaneensa myös monipuolisia ja innostavia työtehtäviä. Uskoisin, että omiin työtehtäviin voi myös vaikuttaa, kun uskaltaa avata suunsa ja ilmaista toiveensa työnantajalle. Tämä voi tietysti olla vaikeaa, sillä ensimmäisessä työpaikassa ei välttämättä tunnu luontevalta alkaa tehdä ylimääräisiä vaatimuksia. Kyky avoimeen keskusteluun on kuitenkin taito, jota työelämässä joka tapauksessa tarvitaan.
Moni työelämäkyselyyn vastanneista oli myös käyttänyt erilaisia itsensä työllistämisen tapoja. Osa oli kerryttänyt kokemustaan yksittäisillä toimeksiannoilla tai ryhtynyt kevytyrittäjäksi. Itsensä työllistämisen tuomaa vapautta arvostettiin. Kun saa itse päättää projektinsa, voi valita sellaisia töitä, jotka sopivat yhteen oman arvomaailman kanssa. Huolta herätti palkkatyötä suurempi vastuu ja epävarmuus töiden ja toimeentulon riittävyydestä.
En ole itse päässyt vielä tutustumaan itsensä työllistämisen mahdollisuuksiin, mutta moni ystävistäni on tehnyt esimerkiksi erilaisia toimeksiantoja opintojensa ohella. Valokuvausta intohimoisesti harrastava ystäväni loi itselleen toiminimen ja nettisivut ja alkoi tehdä satunnaisia valokuvaamiskeikkoja. Toinen ystäväni kuuli tutultaan suunnittelutyöstä yksityishenkilölle ja työllisti itsensä valmistumisen jälkeen kokopäiväisesti yksityisyrittäjänä. Mahdollisuuksia on paljon, mutta moni myös kokee yrittäjyyden kynnyksen korkeaksi. Yrittäjyys tuo mukanaan uusia asioita ja erilaisia ”paperitöitä”, joiden opettelu voi tuntua monimutkaiselta. Tätä mieltä oli myös moni kyselyyn vastanneista opiskelijoista. Itselleni ajatus esimerkiksi kevytyrittäjyydestä tuntuu vieraalta nimenomaan haastavalta tuntuvan paperityön takia. Itse työ sen sijaan kuulostaa houkuttelevalta sen tarjoaman vapauden ansiosta. Kun asiat ovat omissa käsissä, voi niistä räätälöidä itselleen sopivan kokonaisuuden, mikä lisää intohimoa työtä kohtaan.
Monesti kuulee puhuttavan, kuinka työelämä on murroksessa ja kuinka työura on tulevaisuudessa nykyistä monipuolisempi ja joustavampi. Suorittava työ vähenee automatisaation myötä. Työntekijöiltä vaaditaan jatkuvaa osaamisen päivittämistä ja valmiutta uuden oppimiseen. Etätyö on jo nyt jäänyt koronapandemian myötä pysyvästi osaksi työelämää. Ihmisten tulonmuodostus koostuu mahdollisesti pienemmistä virroista. Myös erityyppiset itsensä työllistämisen muodot yleistyvät. Odotan innolla, mitä PIRSSI-hanke voi tarjota tämän kokonaiskuvan selkiyttämiseksi.
Jyri Marttunen
Kirjoittaja on kuudennen vuoden arkkitehtiopiskelija.
Kuva Sigmund, Unsplash