Koko komeus on toteutettu verkkosivun muotoon, ja se lepää osoitteessa https://sites.tuni.fi/keikkatyo/. Englanninkieliseen osioon pääsee pääsivun linkistä tai suoraan kirjoittamalla osoitekenttään https://sites.tuni.fi/gigwork/ .
Keikkatyön käsikirjan ensimmäinen versio oli nimeltään Reittiopas, ja sen toteutuksen suunnittelussa isossa roolissa oli lehtori Minna Nyström-Järvinen. Reittioppaan laatimisesta kerrotaan Pirssi-hankkeen blogitekstissä https://projects.tuni.fi/pirssi/uutiset/pirssin-reittiopas/. Käyttökokemusten ja saadun palautteen perusteella oppaan sisältöä päivitettiin, joitakin osioita poistettiin ja joitakin uusia osioita lisättiin.
Hankkeen edetessä kuitenkin osoittautui, että itsensä työllistämiseen ja keikkatyöhön liittyy aivan valtava määrä yksityiskohtia, ja Reittioppaan navigointi kävi liian mutkikkaaksi sisällön paisuessa paisumistaan. Vaikka Pirssi-hankkeen perimmäinen tavoite on antaa helposti omaksuttavassa muodossa tietoa itsensä työllistämisestä, täytyi alkuperäisestä suoraviivaisen reitillä navigoimisen ideasta hieman tinkiä.
Keikkatyön käsikirja on laadittu samankaltaiselle Tampereen korkeakouluyhteisön kotisivukonealustalle kuin Reittiopaskin, mutta nyt käytössä oleva sites-alusta mahdollistaa hieman monipuolisemmat toiminnot.
Käsikirja on jaettu kuuteen osioon: 1. Työ- ja toimeksiantosuhde, 2. Kevytyrittäminen, 3. Yrittäminen, 4. Sosiaaliturva, 5. Työhyvinvointi ja 6. Käsiteopas. Näiden lisäksi löytyy Materiaalipankki, jonka sisältöä vielä päivitetään. Eri osioiden alle on koottu sisältöä ikään kuin vastauksiksi lukijan kysymyksiin, kuten Mitä ovat immateriaalioikeudet? tai Mitkä asiat kuormittavat?
Mainittu kotisivukonealusta ei ole visuaalisesti kovinkaan viehättävä, mutta sites-sivut toimivat kuin metrin ratakisko. Kun sivuja hetken aikaa käyttää, oppii kyllä logiikan ja osaa etsiä tarvitsemansa tiedon. Pirssi-hankkeen alkuvaiheessa ainakin allekirjoittanut unelmoi näyttävistä ja erilaista visuaalista herkuttelua sisältävistä sivuista, mutta elämän kovat realiteetit ohjasivat lopputuloksen tähän karsinaan. Jälkeenpäin ajatellen päätös käyttää kotisivukonealustaa on kyllä hyvä, sillä liian usein tämän tyyppisten hankkeiden verkkosivujulkaisut jäävät päivityksiä vaille. Tällä alustalla on ainakin toivoa teknisistä päivityksistä, jotka järjestyvät nyt korkeakouluyhteisön ylläpidon kautta.
Lain mukaan julkisyhteisöjen julkaisujen on oltava saavutettavia, ja siksi kaikki Tampereen korkeakouluyhteisön julkaisut ovat tai ainakin tulevat olemaan saavutettavia. Myös Keikkatyön käsikirja on laadittu saavutettavuusvaatimusten mukaisesti.
Alustan hieman jäykkää visuaalisuutta on käsikirjassa elävöitetty videodialogeilla, joiden esikuvana on ollut BBC:n sketsisarja Lunta tupaan. Videot on käsikirjoittanut ja ohjannut yliopistonlehtori Minna Hokkanen. Kuvaus ja leikkaus ovat visuaalisen journalismin opiskelija Emma Lillqvistin käsialaa. Äänistä, lavastuksesta ja valaisusta vastaa näyttämömestari Nuutti Vapaavuori. Näyttelijöinä toimivat Tampereen yliopiston näyttelijäopiskelijat Vilma Sippola, Aino Karlstedt, Kasperi Kola ja Eero-Heikki Puustinen.
Videot on tehty hieman kieli poskessa, asiasisältöä kuitenkaan tyystin unohtamatta. Päätavoite on keventää Keikkatyön käsikirjan muuten hieman raskasta tunnelmaa. Huumorihan on ainoa keino selvitä tästä kaikesta. Tästä kaikesta.
Keikkatyön käsikirjaan sisältyy myös podcasteja. Pirssi-podcastit ovat todellisten henkilöiden haastatteluja, jotka on toteutettu tiettyjä dramaturgisia keinoja hyödyntäen. Haastattelut litteroitiin sanasta sanaan, minkä jälkeen niitä lyhennettiin ja editoitiin niin, että eri haastattelut muodostavat yhteensopivan kokonaisuuden ilman päällekkäisyyksiä. Henkilöt anonymisoitiin, ja Nätyn näyttelijät Henriikka Heiskanen, Kristiina Karhu ja Miika Suonperä lukivat tekstit.
Kuvataideopiskelija Veera Jokitalo maalasi podcast-henkilöistä muotokuvat. Veera ei saanut tietoonsa todellisten henkilöiden nimiä ja sitä, miltä he näyttävät, vaan hän loi muotokuvat tarinan ja keksityn nimen pohjalta. Mahdollinen yhdennäköisyys todellisen henkilön kanssa on siis puhdasta sattumaa.
Muotokuvien tarkoitus on antaa syvyyttä henkilöihin ja alleviivata, että kyseessä ovat kertomukset elävästä elämästä. Hieman nurinkurisesti itse valokuvaajana koen, että saavutamme tämän tavoitteen paremmin maalauksilla kuin valokuvilla.
Musiikin lehtori Matti Ruippo teki jinglet sekä videoihin että podcasteihin. Kaikki Keikkatyön käsikirjan käännökset ja videoiden tekstitykset on tehnyt monikielisen viestinnän opiskelija Mira Kainulainen opettajansa Miia Santalahden opastuksessa. Sisällön sijoittamisesta alustalle ja teknisistä ratkaisuista vastasi lehtori Ari Närhi.
Suuret kiitokset kaikille käsikirjan kanssa työtä tehneille. Toivottavasti Keikkatyön käsikirjasta on apua itsensä työllistämisen ja keikkatyön hetteikössä tarpoville. Ei muuta kuin kovaa käyttöä!
Teksti: Antti Haapio, lehtori, TAMK
Kuva: Veera Jokitalo, opiskelija, TAMK