Mannerheimin lastensuojeluliiton asiantuntijoiden alustuksen jälkeen käytiin vilkasta keskustelua
Vanhemmuutta ja kasvatuskäytäntöjä käsittelevä ilta alkoi Mannerheimin lastensuojeluliiton edustajien Essi Pakarisen ja Minna Vanhasen lyhyellä alustuksella perheiden palveluista. Työpajaan osallistui 10 maahanmuuttajaa ja kuusi kantaväestöön kuuluvaa henkilöä. Työpajassa jakaannuimme kahteen eri ryhmään keskustelemaan. Keskustelu oli vilkasta ja eteni löyhästi seuraavien teemojen mukaan: millaisia kasvatusperiaatteita noudatetaan kotimaassa, mitä maahanmuuttajat ihmettelevät suomalaisissa kasvatuskäytänteissä ja minkälaista materiaalia he toivoisivat kasvatusteemasta saavansa.
Keskustelussa tuli ilmi, että eri kulttuureissa on paljon samanlaisia käsityksiä lasten hoidosta ja kasvatuksesta, mutta toki eroavaisuuksiakin löytyy. Erityisesti pikkuvauva-aikaan liittyvät käytännöt olivat erilaisia kulttuureittain. Vauvan sylissä pitäminen koettiin tärkeäksi. Osa kantaa vauvaa myös paljon kantoliinassa ja jossain kulttuurissa vastasyntynyt pidetään kapalossa 2 kk ajan.
Ulkoilu herätti paljon keskustelua. Maahanmuuttajia on ihmetyttänyt Suomessa lasten nukuttaminen ulkona ja se, kuinka pienet lapset viedään hiekkalaatikolle leikkimään. Joissain kulttuureissa pakkasrajana pidetään nollaa astetta ja pakkassäällä ei mennä ulos. Kaiken kaikkiaan perheet ovat sisällä paljon. Kirjoja luetaan monessa kulttuurissa vähän, mutta äidit ja mummot kertovat satuja ja tarinoita ulkomuistista. Myös opetuksellisia tarinoita suositaan.
Monella maahanmuuttajalla on kokemus, että Suomessa lapsia vahtii koko ajan joku. Muualla maailmassa kukaan vieras ihminen ei puutu toisten lasten tekemisiin. Moni myös koki, että Suomessa lapsia rajoitetaan liikaa eivätkä lapset saa huutaa tai itkeä. Kauttaaltaan koettiin, että sana ’kunnioitus’ on monelle suomalaiselle lapselle vieras eikä lapset osaa esimerkiksi kiittää tai pyytää anteeksi.
Monessa perheessä äidit hoitavat lapset ja isät käyvät töissä. Isät voivat toisinaan auttaa hoitamisessa. Kasvatuksessa arvostetaan lasten hyvää käytöstä, vanhempien ihmisten kunnioittamista ja esimerkiksi sitä, ettei lapsi saa huutaa. Toisaalta esimerkiksi lapsen valehteluun tulisi keskusteluiden mukaan suhtautua armollisesti ja selvittää, mistä valehtelu johtuu. Monessa maassa vanhemmilla on edelleen oikeus lyödä lapsia huonon käytöksen rankaisuna. Moni kuitenkin toi esille, että rankaisuna käytetään mieluummin mukavan tekemisen (esimerkiksi TV:n katselun) kieltämistä tietyksi ajaksi.
Maahanmuuttajia puhututti myös erilaisuuden hyväksyminen. Montaa lasta kiusataan erilaisuudesta jo varhain ja erilaisuus tuntuu pahalta. Kehuminen koettiin tärkeäksi monessakin mielessä.
Ohjausmateriaalilta toivottiin visuaalisuutta
Materiaalin sisällöiksi toivottiin muun muassa valehteluun, sääntöjen noudattamiseen, unikouluun, puhelimen käyttöön ja erilaisuuden sietoon liittyviä aiheita. Kiusaamisen ennalta ehkäisyyn ja suvaitsevaisuuteen toivottiin työkaluja. Myös ohjeistus erimielisyyksiin puuttumisesta koettiin tärkeänä. Pikkuvauva-aikaan toivottiin ohjeistusta muun muassa vauvan ulkoiluun ja käsittelyyn liittyen.
Ohjeistusta toivottiin myös erilaisista palveluista. Lastensuojelun rooli ja neuvolan toiminta on monelle epäselvää. Äitiyspakkaus ja äitiysloma koettiin hyvänä asiana, mutta osalla kotihoidontuki oli jäänyt saamatta, kun ei ollut osannut hakea sitä. Epäselvyyttä oli myös siinä, miten ja milloin esimerkiksi esiopetuspaikkaa voi ja pitää hakea.
Ohjausmuodoiksi toivottiin videoita, kuvakortteja ja sarjakuvia. Paperisia ohjeita ei toivottu. Toivottiin myös, että neuvoloissa esitellään materiaalia ja sellaisia tietolähteitä, mistä löytyisi tietoa omalla äidinkielellä. Myös opettajille toivottiin lisäkoulutusta siitä, miten kohdataan eri kulttuureista tulevia lapsia. Suomalaisille toivottiin sellaista videomateriaalia, missä kerrottaisiin joitain maahanmuuttajien tapoja ja perusteita toiminnalle.
(Kuva: pixabay.fi)