Itsenäistyminen ja siirtymä aikuisuuteen on jokaisen nuoren kohdalla merkittävä vaihe elämässä. Sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten kohdalla siirtymään liittyy lisäksi erityisiä piirteitä, sillä heidän matkansa itsenäiseen elämään alkaa joko sijaisperheestä, perhekodista tai lastensuojelulaitoksesta biologisen perheen sijaan. Osalla nuorista itsenäistyminen tapahtuu sujuvasti ilman sen kummempia haasteita, mutta toisilla haasteita on enemmän. Osana sosiaalipalvelujärjestelmää sijaishuollosta itsenäistyviä nuoria tukee lastensuojelun jälkihuolto.
Joillakin jälkihuoltoon oikeutetuista nuorista haasteet kärjistyvät. Pieni osa heistä on ehdollisesti rangaistuja rikosseuraamusasiakkaita. Näiden nuorten elämässä esimerkiksi päihteet ja rikokset ovat olleet mukana arjessa joskus jo pitkäänkin. Tällöin sitoutuminen jälkihuoltoon ja muihin tukipalveluihin voi olla hyvin haastavaa. Tuen tarve erityisesti päihdekäytöllä oireilevien nuorten kohdalla on ammattilaisten näkemyksen mukaan ilmeinen, mutta nuoret itse eivät monesti sitoudu tai ole valmiita ottamaan vastaan heille tarjottuja palveluja.
Kerromme tässä blogitekstissä näiden ehdollisesti rangaistujen, rikosseuraamusasiakkuudessa olevien itsenäistyvien nuorten kokemuksista. Haluamme pysähtyä sen äärelle, mistä nämä nuoret puhuvat, kun he puhuvat jälkihuollosta. Tarkemmin sanottuna kysymme, mitä nuoret itse odottavat ja toivovat jälkihuollolta. Lisäksi tarkastelemme nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten ajatuksia siitä, minkälaisista tekijöistä hyvä ja onnistunut jälkihuolto heidän näkemyksensä mukaan rakentuu. Blogikirjoitus pohjaa Henriikka Nikander-Peiposen ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyöhön.¹
Jälkihuolto osana nuoren siirtymää kohti itsenäistä aikuisuutta
Jälkihuolto on osa lakisääteistä lastensuojelua (Lastensuojelulaki 417/2007, 75 §) ja sen järjestämisvastuu on hyvinvointialueilla. Sijaishuollossa asuvan nuoren täyttäessä 18 vuotta sijaishuolto päättyy ja matka itsenäiseen elämään alkaa. Vaikka nuoren oikeudet ja velvollisuudet muuttuvat tällöin merkittävästi, on yhteiskunnalla vastuu tukea nuorta. Jälkihuollon palveluiden vastaanottaminen on kuitenkin nuorelle vapaaehtoista. Voimassa olevan lainsäädännön puitteissa jälkihuoltoa voi saada 25 ikävuoteen saakka (Laki lastensuojelulain muuttamisesta 542/2019). Käytännössä jälkihuolto voi muodostua monenlaisesta tuesta ja avusta. Oleellista on, että jälkihuolto järjestetään nuoren tarpeisiin perustuen (Lastensuojelulaki 417/2007, 76 §).
Ehdollisesti rangaistujen nuorten kohdalla erityistä muihin jälkihuollon palveluihin oikeutettuihin nuoriin verrattuna on se, että heidät on tuomittu rikoksista, joihin he ovat syyllistyneet alle 21-vuotiaina. Näille nuorille Rikosseuraamuslaitoksen valvonta on pakollista. Joissain tapauksissa valvonta-aikainen työskentely tapahtuu myös 21 ikävuoden jälkeen. Näiden nuorten kohdalla tiivis yhteistyö ja sen jatkuva kehittäminen jälkihuollon kanssa on oleellista, jotta nuoret saisivat juuri heille sopivaa apua ja tukea.
Nuorten kokemuksia, ajatuksia ja toiveita hyvästä jälkihuollosta
Ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittujen rikosseuraamuslaitoksen asiakkuudessa olevien nuorten haastatteluvastausten mukaan nuorille tarjottu apu on ollut heidän kertomansa mukaan hyvin konkreettista auttamista arkisissa asioissa, kuten asunnon etsintää, rahankäytön harjoittelua, kodista huolehtimista, ruuan laittoa, siivousta ja keskustelua jälkihuoltotyöntekijän kanssa. Osa nuorista kertoi kokeneensa jälkihuollon tuen tiiviiksi ja toimivaksi, jolloin heistä oli pidetty kokonaisvaltaisesti hyvää huolta. Erityisesti tämä näkyi tuttujen ja pysyvien työntekijöiden kohdalla. Osa nuorista puolestaan kertoi kaivanneensa jälkihuoltotyöntekijältä aktiivisempaa ja kiinnipitävämpää työskentelyotetta. Nämä nuoret toivat esiin, että epäluottamuksen sijaan he olisivat kaivanneet työntekijöiltä luottamusta nuoreen ja hänen kykyihinsä, positiivista vahvistamista sekä sitkeämpää “lähityöskentelyä” nuoren kanssa. Luottamuksen nuoren kykyihin sekä positiivisen vahvistamisen voidaan ajatella luovan nuorille toivoa muutoksen mahdollisuudesta ja paremmasta tulevaisuudesta.
Nuorten vastauksissa nousi esiin heidän odotuksensa työntekijän ammattitaitoa ja osaamista kohtaan muun muassa päihderiippuvuuteen ja traumataustaisten lasten ja nuorten kanssa työskentelyyn liittyen. Nuorten mielestä hyvä ja onnistunut jälkihuolto edellyttää ensisijaisesti luottamussuhteen syntymistä nuoren ja työntekijän välille sekä nuoren ja hänen perheensä tilanteen tuntemista. Lisäksi nuoret kertoivat hyvän jälkihuollon elementeiksi tapaamisten merkityksen ja niiden jälkeen syntyneen hyvän ja kevyen henkisen olon, huumorin, ammattilaisten osaamisen ja ymmärryksen heidän tilanteistaan ja tarpeistaan, sekä turvallisuuden tunteen syntymisen työntekijän kanssa.
Ammattilaisten näkemyksiä hyvän ja onnistuneen jälkihuollon osatekijöistä
Jälkihuoltotyössä mukana olevien ammattilaisten mukaan hyvä ja onnistunut jälkihuolto koostuu luottamussuhteen luomisesta nuoren ja ammattilaisen välille, toivon luomisesta nuoreen, jälkihuoltotyöntekijän osaamisesta ja ammattitaidosta sekä yksilökohtaisesta tuesta ja nuoren osallisuudesta. Luottamuksellisen suhteen rakentumiseen sisältyy ammattilaisten näkemysten mukaan molemminpuolisen rehellisyyden ja vuorovaikutuksen lisäksi työntekijän kyky luoda turvallinen ilmapiiri ja tila työskentelylle ilman kiireen tuntua. Luottamuksesta puhuttaessa nousi esiin erityisesti ensitapaamisen tärkeys.
Ammattilaisten näkemyksen mukaan toiveikkuuden ylläpitämiseen liittyy vahvasti työntekijän pysyvyys, nuoren kokemus kuulluksi ja kohdatuksi tulemisesta, työntekijän usko nuoreen sekä sitkeys siinä, että työntekijä uskoo ja jaksaa, vaikka nuori luovuttaisi, vahvuuksien vahvistaminen, pienistä onnistumisista yhdessä iloitseminen sekä työntekijän pysyminen nuoren puolella. Yksilökohtainen työskentely nähtiin rinnalla kulkevana tarvelähtöisenä työskentelynä, jossa on monenlaisia tarpeita ja näin ollen on oltava myös monenlaisia palveluita. Osallisuuden vahvistamisessa työntekijän tulee tunnistaa nuoren omat haaveet ja toiveet. Osaamisen ja ammattitaidon nähtiin vaativan jatkuvaa kouluttautumista, reflektio-orientoitunutta työotetta, palvelujärjestelmäosaamista, omien arvojen tuntemista ja tarkastelua sekä elinikäistä oppimista.
Jälkihuoltotyö nuoren itsenäistymisen tukena
Nuorten ja ammattilaisten ajatukset hyvästä ja onnistuneesta jälkihuollosta olivat haastattelujen ja työpaja-aineiston perusteella melko samankaltaisia. Nuoret ja työntekijät pitävät tärkeänä luottamusta ja pysyvyyttä, tukena ja apuna olemista nuoren tarvitsemalla tavalla, ammattilaisen osaamista sekä ylipäänsä nuoreen uskomista ja sitkeyttä pysyä rinnalla.
Vaikka ehdollisesti rangaistut nuoret ovat ryhmänä erityinen, ovat heidän toiveensa ja tarpeensa hyvin samanlaisia kuin muillakin jälkihuoltoon oikeutetuilla nuorilla (esim. Paulsen & Thomas 2018; Törrönen & Vauhkonen 2012). Tästä huolimatta ajattelemme, että ryhmän erityisyys on tärkeää tunnistaa. Erityispiirteenä näiden nuorten kohdalla voidaan nähdä nuorten odotus työntekijöiden päihde- ja traumaosaamista kohtaan. Aineiston perusteella päihteet ovat osa monen nuoren elämää, ja työntekijöiden olisi tärkeää osata auttaa nuoria päihteisiin liittyvissä kysymyksissä. Myös erilaisten päihdehoidon mahdollisuuksien tunteminen ja niistä nuorelle kertominen liittyvät niihin odotuksiin, joita nuorilla on työntekijöitä kohtaan.
Pohdinnan arvoista toisaalta on myös, kuinka monet nuorten ja työntekijöiden kuvaamista hyvän jälkihuollon elementeistä ovat sellaisia, joita jokainen itsenäistyvä nuori kaipaa – itsenäistyi sitten biologisesta perheestä tai sijaishuollosta. Luottamuksellinen suhde, tarvittava oikea-aikainen tuki sekä sitkeä rinnalla kulkeminen ovat asioita, joita kaikki nuoret tarvitsevat matkalla aikuisuuteen riippumatta siitä, millaisista lähtökohdista matka itsenäisempään elämään alkaa.
Ajattelemmekin, että sekä nuorten erityisyyden että yleisempien itsenäistymiseen liittyvien haasteiden ja onnistumisten huomiointi on tärkeää silloin, kun työskennellään ehdollisesti rangaistujen nuorten kanssa.
¹ Nikander-Peiposen opinnäytetyön aineistona on yhdeksän jälkihuoltoon oikeutetun, ehdollisesti rangaistun nuoren rikosseuraamusasiakkaan haastattelut. Osa haastateltavista nuorista oli haastatteluhetkellä edelleen jälkihuoltoon oikeutettuja rikosseuraamusasiakkaita, kun taas toiset muistelivat tätä elämänvaihetta ollen jo pykälän vanhempia. Lisäksi aineistona on ammattilaisille ja jälkihuoltoon oikeutetuille nuorille suunnatussa työpajassa tuotettu tieto siitä, millaista hyvä ja onnistunut jälkihuolto voisi olla. Työpajasarja järjestettiin syksyllä 2021. Työpajoihin osallistui muutama jälkihuoltoon oikeutettu nuori sekä jälkihuoltonuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia eri sektoreilta. Työpajasarjaa olivat suunnittelemassa ja järjestämässä Tampereen yliopiston Hyvää jälkeä -hanke sekä Korona yhteiskunnan marginaaleissa -hanke, Lounais-Suomen yhdyskuntaseuraamusvirasto Porin toimipaikka, Porin Sininauhan Lissu Social Club sekä Porin kaupungin Asunnottomuuden puolittaminen -hanke.
Kirjoittajat:
Henriikka Nikander-Peiponen, rikosseuraamustyöntekijä, Rikosseuraamuslaitos & opiskelija, Satakunnan ammattikorkeakoulu (YAMK)
Saara Saukkola, tutkija, sosiaalityö, Tampereen yliopisto
Lähteet:
Laki lastensuojelulain muuttamisesta (542/2019)
Lastensuojelulaki (417/2007)
Paulsen, Veronika & Thomas, Nigel (2018) The transition to adulthood from care as a struggle for recognition. Child and Family Social Work 23(2), 163–170.
Törrönen, Maritta & Vauhkonen, Teemu (2012) Itsenäistyminen elämänvaiheena: Osallistava vertaistutkimus sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten hyvinvoinnista. Helsinki: SOS-Lapsikylä.