Kerroimme kyselystä aikaisemmin tässä jutussa (linkki avautuu uuteen välilehteen), joten eiköhän hypätä tarkastelemaan, keitä kyselyyn vastanneet olivat.
Vastauksista yleisesti
Kysely avattiin yhteensä 208 kertaa. Lähemmällä tarkastelulla paljastui, että 44 henkilöä oli käynyt vain avaamassa sivut. Siispä lopulta 164 henkilöä oli vastannut kyselyyn. Näistä 47 henkilöä oli vastannut vain osittain. Vastausten osittaisuuden aste vaihtelee merkittävästi. Yhteensä 19 vastauksessa oli täytettynä vain taustatieto-osio (ikä, sukupuoli, ammatti, jne.). Alla olevassa kuvassa yksi on eritelty tarkemmin vastausten käytettävyyttä tutkimuksessa.
Kuva 1. Saatujen vastausten jakautuminen (n=208)
Vastaajien taustatiedot
Tutkimusjoukko oli rajattu niihin, jotka työskentelevät tai ovat viimeisen viiden vuoden aikana työskennelleet pääasiassa työikäisten potilaiden kanssa. Ainoastaan yksi henkilö vastasi, ettei hän kohtaa työssään työikäisiä henkilöitä lainkaan. Kysely vaikuttaa siis kohdentuneen hyvin sille joukolle, jota halusimme tutkia.
Vastaajista, jotka olivat taustatietonsa ilmoittaneet, 138 (84 %) työskenteli perusterveydenhuollossa ja 26 (16 %) henkilöä työskenteli työterveyshuollossa. Toimialojen välinen ero vastaajien määrissä on suuri ja selittyy nähdäksemme vain osittain sillä, että työterveyshuollossa työskentelee Pirkanmaan alueella huomattavasti vähemmän henkilökuntaa kuin perusterveydenhuollossa. Jostakin syystä kyselymme ei ollut herättänyt kiinnostusta työterveyshuollon yksiköissä siinä määrin kuin olimme ajatelleet.
Sukupuolijakauman arvioimme vastaavan terveydenhuoltoalan yleistä sukupuolijakaumaa vain osittain, sillä vastaajista 152 (93 %) oli naisia, 11 (7 %) miehiä ja yksi (<1 %) vastaajista ei halunnut määritellä sukupuoltaan. Vaikka terveydenhuolto on hyvin naisvaltainen ala, ovat naiset kyselyaineistossamme käsityksemme mukaan yliedustettuja. Vastaajien keski-ikä oli noin 44 vuotta nuorimman vastaajan ollessa 20-vuotias ja vanhimman 80-vuotias. Työsuhteen ilmoitti vakituiseksi 137 (84 %) henkilöä, määräaikaisessa tai sijaisuustyösuhteessa oli 25 (15 %) henkilöä ja kaksi (1 %) vastaajista työskenteli yksityisenä ammatinharjoittajana työterveyshuollossa.
Vastaajamme edustivat melko kattavasti eri terveydenhuollon palveluissa työskenteleviä ammattilaisia, joskin hoitajien ja lääkärien osuudet ovat muita ammattiryhmiä suuremmat. Tämä oli odotettavissa. Yksityiskohtaisemmin ammattien jakautumia voi tarkastella kuvasta kaksi.
Kuva 2. Vastaajat ammattien mukaan (n=164)
Vastaajien työkokemuksen olimme lomakkeella jakaneet valmiiksi neljään luokkaan (0-3 vuotta, 4-10 vuotta, 11-20 vuotta ja yli 20 vuotta). Kuvasta 3 käy ilmi, että enemmistöllä (n=100, 61 %) oli yli kymmenen vuoden työkokemus samasta tai vastaavasta tehtävästä.
Kuva 3. Vastaajien työkokemus vuosina (n=164)
Kysyimme vastaajilta myös, minkä kokoisella paikkakunnalla he työskentelivät, sillä sektoreiden toiminnassa voi olla paikkakuntakohtaisesti hyvinkin suuria eroavaisuuksia. Ne selittynevät pääasiassa asiakasmäärien ja käytettävissä olevien resurssien paikkakuntakohtaisella eroavaisuudella. Lisäksi Pirkanmaan alueella paikkakunnat eroavat toisistaan asukasmäärän suhteen, mikä voi olla yhteydessä myös terveydenhuollon palveluiden järjestämisen eroihin (itse tuotettu vs. ulkoistettu). Paikkakunnat jaettiin niin ikään neljään kategoriaan, sillä halusimme vähentää henkilöiden tunnistamisen riskiä, mikä olisi ollut mahdollista kunnan koon sekä ammattinimikkeen perusteella (esimerkiksi, pienen paikkakunnan ylilääkäri). Kymmenen vastaajaa ei ilmoittanut lainkaan paikkakuntansa kokoa. Kuvasta neljä voi tarkastella vastaajien ensisijaisen työskentelypaikkakunnan kokoa.
Kuva 4. Vastaajien ensisijaisten työskentelypaikkakuntien koot asukasmäärän mukaan (n=154)
Potilaiden työkyvyn tuen tarpeen näyttäytyminen ammattilaisten arjessa
Taustatietojen ohella teimme nopean katsauksen siihen, miten hankkeen keskiössä oleva potilaiden työkyvyn tuen tarve näyttäytyy vastaajien työssä. Valtaosa vastaajista kertoi kohtaavansa työkyvyn tuen tarpeessa olevan potilaan joka viikko. Vain 28 (17 %) vastaajaa arvioi tapaavansa työkyvyn tuen tarpeessa olevan potilaan harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Vaikuttaisi siltä, että työkyvyn tuen tarpeessa olevien potilaiden kohtaaminen on monelle terveydenhuollon ammattilaiselle varsin arkista, myös muualla kuin työterveyshuollossa. Tarkemman jakauman työkyvyn tuen tarpeen ilmenemisestä voi tarkistaa kuvasta 5.
Kuva 5. Potilaiden työkyvyn tuen tarpeen ilmeneminen (n=145)
Tarkasteltaessa työkyvyn tuen tarpeessa olevien potilaiden kohtaamista erikseen perus- ja työterveyshuollossa vaikuttaisi siltä, että perusterveydenhuollossa tunnistetaan työkyvyn tuen tarpeessa olevat potilaat melko hyvin. Työkyvyn tuen tarpeen ilmenemisen eri perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon yksiköissä voi esitetty taulukossa 1.
Taulukko 1. Potilastyössä havaitun työkyvyn tuen tarpeen ilmeneminen perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa (n=145)
Vastausten perusteella vaikuttaisi siltä, että työkyvyn tuen tarve tulee vastaanottokäyntien yhteydessä ilmi hyvin usein. Erityisesti perusterveydenhuollon osalta havainto on mielenkiintoinen, sillä perusterveydenhuollossa työskentelevistä henkilöistä yli 70 prosenttia kertoi kohtaavansa työkyvyn tuen tarpeessa olevan henkilön viikoittain tai useammin. Työkyvyn tukeen ja työkyvyn tuen tarpeen tunnistamiseen vaadittavan osaaminen vaikuttaisi olevan melko hyvällä tasolla. Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että kyselyymme ovat vastanneet ne henkilöt, jotka ovat kokeneet työkyvyn tuen tarpeen arvioimisen mielekkääksi ja kokevat olevansa siinä taitavia. Kokonaan toinen asia on, osaavatko henkilöt, jotka työkyvyn tuen tarpeen tunnistavat, ohjata tällaiset henkilöt työkyvyn tuen palveluihin. Se jääköön seuraavien analyysien aiheeksi.
Mitä sitten?
Kysely kokonaisuudessaan olisi voinut kerätä enemmänkin vastauksia, mutta olemme tästäkin saaliista vilpittömän kiitollisia. Arvioimme vastanneiden edustavan keskimäärin melko hyvin terveydenhuollon ammattilaisia, joskin aineiston pienuus aiheuttaa sen, ettei kyselyn tuloksia voida ilman lisätutkimusta yleistää.
Työkyvyn tuen tarpeen kohtaamisen yleisyys perusterveydenhuollossa oli mielestämme erittäin mielenkiintoinen havainto. Etenkin näin SOTE-uudistuksen kynnyksellä ja erilaisten toimintamallien sekä tiimien rakentamisvaiheessa, on toivottavaa, että tämä ilmiö tunnistetaan ja siihen suhtaudutaan riittävällä vakavuudella. Tiimi itsessään on pelkkä tiimi, jos siinä ei ole osaamista työkyvyn tuen tarpeen tunnistamiseen, työkyvyn tuen palveluiden suunnitteluun ja tarvittaessa potilaan eteenpäin ohjaamiseen.
Työkyvyn tuen tarpeen sekä muiden yksityiskohtaisempien tulosten analyysia on luvassa seuraavissa jutussa, kunhan aineiston perkaaminen pääsee kunnolla vauhtiin ja muuttujat taipuvat analyysien ikeen alle.
Kirjoittaja ottaa täyden vastuun visuaalisten tehdasasetusten käytöstä.
Lauri Vähätalo
Projektiasiantuntija
lauri.vahatalo@tuni.fi