Verkkokongressi kävijän silmin
Kuvateksti: Kongressiaula
Etukäteen ajatus sessioiden seuraamisesta nauhoitteilta tuntui vieraalta. Etenkin ajatus siitä, että ihmiset lukisivat kalvoilla olevat asiat puhuvan pään tapaan, vähensi ennakkoinnostuneisuutta. Ensimmäisten tallenteiden katsomisen jälkeen tämä mielikuva kuitenkin karisi, sillä eivät maailman johtavat asiantuntijat tietenkään lue paperista omia esityksiään! Toiseksi, live-tilaisuudet toivat tarvittavan vastapainon nauhoituksille. Erityiskiitos pitää antaa live-tilaisuuksien toimintavarmuudesta. Noin kymmeneen erilaiseen ja eri mittaiseen suorana lähetettyyn tilaisuuteen osallistuneena, ainoastaan yhdessä oli teknisiä ongelmia, jotka nekään eivät lopulta haitanneet tapahtuman läpivientiä.
Toinen asia, joka oli ehdottomasti positiivinen oli se, että kongressista oli mahdollista aidosti valita kaikki mielenkiintoiset tilaisuudet, joihin halusi tutustua. Yhtäaikaisuus tai epäinhimilliset siirtymäajat eivät siis haitanneet osallistumista. Väittäisin, että eri sessioita kuunneltiin ahkerammin ja ne saavuttivat suuremman yleisen kuin mitä ne olisivat paikan päällä pidettyinä saavuttaneet. Miellyttävä bonus nauhoitteissa oli lisäksi se, että mikäli sessiossa oli aiheita, jotka eivät sinua kiinnostaneet, pystyit hyppäämään niiden yli. Paikan päällä, sinun olisi pitänyt kuunnella kaikki session esitykset, vaikka mielenkiintosi olisi kohdistunut viimeiseen aiheeseen. Allekirjoittanutkin onnistui tutustumaan muassa siniseen valoon pikaisesti noin 15 minuutin ajan sessioiden välissä!
Työterveyshuollon maailmankuva
Kuvateksti: WHO:n Frank Pega tarkasteli muun muassa ennaltaehkäistävissä olevien työhön liittyvien kuolemien lukumäärää.
Kongressin myötä sai perspektiiviä myös työterveyshuollon alkupuolisiin asioihin. Erään merkittävän nyrjähdyksen maailmankuvassa koin, kun eräässä sessiossa käsiteltiin Ison-Britannian työttömyyskorvausjärjestelmää. Pääviesti oli, että Isossa-Britanniassa korvataan noin 18% tuloista työttömyyden ajalta ja tätä ollaan entisestään heikentämässä (poistamassa Covid-19 korotus). Suomalaiselle tämä tuntui mielipuoliselta.
Vaikka Suomi ei kongressissa varsinaisesti erityisemmin korostunut aiheissa, vahvistui muiden maiden järjestelmiä käsittelevien sessioiden pohjalta käsitys Suomesta työterveyshuoltojärjestelmän mallimaana. Pelkästään se, että Suomessa kehitys- ja tutkimustyössä voidaan keskittyä ensisijaisesti vaikuttavuuteen kattavuuden sijasta, on maailman mittakaavassa täysin poikkeuksellista. Taustalla on vuosikymmenten työ sekä ennen kaikkea asetukset ja lait, joiden noudattaminen on vakiinnuttanut työterveyshuollon osaksi terveydenhuoltojärjestelmäämme. Uskaltaisin jopa väittää, että kansamme vankkumaton rakkautta byrokratiaa kohtaan on kiittäminen työterveyshuollon nykyisestä asemasta.
Käsitys ammottavasta kuilusta kehittyneiden ja kehittyvien maiden työterveyshuoltojen toteutuksessa sai kongressista vahvistusta. Eri sessioissa esitettiin arvioita työterveyshuollon maailman laajuisesta henkilökuntavajeesta. Ne vaihtelivat 400 000 ja 600 000 työterveyslääkärin välillä eikä niissä käsittääkseni huomioitu lainkaan muita työterveyshuollon asiantuntijoita, kuten työterveyshoitajia. Koulutustarve on siis aivan valtava ja se kohdistuu erityisesti kehittyviin kansakuntiin. Ongelmat työterveydessä näissä maissa ovat lisäksi lähtökohdiltaan erilaisia kuin läntisissä kulttuureissa. Työn aiheuttamat haitat voivat itsessään olla hyvin samanlaisia, mutta esimerkiksi puutteellisen tunnistamisen tai kulttuurista johtuvan erilaisen suhtautumistavan vuoksi työn osuutta sairastavuudessa ei välttämättä samalla tavalla huomioida.
Mieleenpainuvin esitys kongressista oli Etelä-Korealaisen lääkärin Jeong Ok Kongin esitys, miten puolijohdannaisten käsittelyssä suurten kansainvälisten teknologiayritysten tehtailla koituu vuosittain kymmeniä tai jopa satoja syöpätapauksia. Kong on vuosituhannen alusta asti ollut auttamassa näissä tehtaissa työskennelleitä syöpään sairastuneita työntekijöitä tai siihen menehtyneiden henkilöiden perheitä. Käytännössä apu on tarkoittanut oikeuskanteiden nostamista yrityksiä vastaan. Pääpaino kanteissa on ollut puutteellisissa työoloissa ja vajavaisessa työturvallisuuden huomioimisessa. Jäin siihen mielikuvaan, että vuosien työn tuloksena nämä yritykset ovat alkaneet ottaa mukaan toimintaansa työpaikkaselvitysten kaltaista toimia sekä parempia suojavälineitä sekä varoaikoja. Hyvästä, joskin hitaasta, kehityksestä huolimatta tarve Kongin kaltaisille vapaaehtoisille on maassa suuri, sillä tällä hetkellä voimassa oleva lainsäädäntö on monimutkaista ja korvaukset työperäisistä sairauksista jäävät lähes aina saamatta, mikäli asianajajalla ei ole erityistuntemusta työterveydestä ja mahdollisuutta konsultoida työterveyslääkäriä.
Esimerkki Etelä-Koreasta osoittaa yhtäältä sen, että pienen vapaaehtoisten joukon on mahdollista muuttaa kansallisia ohjeistuksia ja edistää työterveyttä yksi sairastunut kerrallaan. Samalla se maalaa lohduttoman kuvan siitä todellisuudesta, jota Suomesta käsin on vaikea ymmärtää. Olemme tässäkin asiassa etuoikeutettuja ja allekirjoittanut korostaa Suomen asiantuntijoiden roolia työterveyshuollon osaamisen levittämisessä sekä kouluttamisessa. Se mikä meistä monelle on tavanomaista, on eli puolelle maapallon väestöstä täysin ennen kuulumatonta.
Kirjoittaja uskoo, että työterveyttä koskevaa tietoa tulisi levittää avoimesti kaikille siitä kiinnostuneille.