Työterveyshuollon tulevaisuusskenaariot

Kuvituskuva

Delfoi-menetelmällä ja sen puitteissa käytyjen asiantuntijakeskustelujen perusteella muodostettiin kuusi työterveyshuollon skenaariota, jotka sijoittuvat vuoteen 2030. Ne kuvaavat mahdollisia tulevaisuuden kehityssuuntia ja niiden tehtävä on tuoda esiin erilaisia tulevaisuuteen liittyviä epävarmuustekijöitä ja näkökulmia. Asiantuntijapaneelin keskustelua ohjaavat kysymykset oli jaettu terveydenhuollon sektoreita tarkasteleviin (A – C) sekä työterveyshuollon ja työpaikan välistä toimintaa käsitteleviin (D – F) osiin.

 

 

Työterveyshuollon yhteistyö muiden terveydenhuollon sektorien kanssa vuonna 2030

A – Yhteistyö työkyvyn tuen hoidossa lisääntyy ja syvenee sektorien välillä

Työterveyshuollot ja hyvinvointialueet tarjoavat työkyvyn tuen palveluita. Koulutus lisää työkykyosaamista. Terveydenhuollon henkilöstömäärä ja aikaresurssi kasvavat, mikä mahdollistaa syvenevän yhteistyön. Rakenteinen kirjaaminen ja potilastietojärjestelmien parempi käytettävyys parantavat tietojen kerääntymistä. Palveluista kerätyllä datalla onnistutaan parantamaan hoidon laatua, vaikuttavuutta ja tehokkuutta.

Järjestämisvastuun jakautuminen tiivistää hyvinvointialueiden ja työterveyshuollon yhteistyötä. Sitä tukevat myös tiedonsiirrossa tapahtuvat muutokset, kuten viestintäkanavat ja sähköinen lähete sekä potilaiden selkeämmät hoitopolut.

Työterveyshuolto on paremmin resursoitu. Terveydenhuollon toimintakentän muutokset tuovat työterveyshuollon organisaatioita toiminnallisesti lähemmäksi perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa.

B – Niukkuus kannustaa tiedonvaihtoon

Terveydenhuollon sektoreiden välinen tiedonvaihto toimii kohtalaisesti, mutta varsinaista yhteistyötä ei ole. Terveydenhuollossa on osaajapula ja koulutusmäärien laskiessa on terveydenhuollon sektoreiden pakko tehostaa toimintaansa.

Hyvinvointialueet ovat luoneet yhdyspintoja eri sektoreilla käytettävien potilastieto­järjestelmien välille. Tämä mahdollistaa yhdenmukaisen kirjaamistavan ja yhteisen tietopohjan kertymisen, mikä turvaa hoidon jatkuvuutta.

Sektoreiden siiloutumista ylläpitänyt tietojärjestelmien eriytymiskehitys on ratkaistu, mutta aidon yhteistyön edellyttämään aikaresurssiin liittyvät haasteet säilyvät. Terveydenhuollon henkilökunta on kuormittunutta ja terveen sekä työkykyisen työvoiman riittävyys epävarmaa.

Tiedonvaihdon kehittyminen mahdollistaa roolien selkeytymisen työkyvyn tuen palveluiden tuottamisessa ja työterveyshuollon keskittymisen ydintehtäväänsä.

C – Työkyvyn tuen palvelut heikkenevät

Työkyvyn tuen palvelut heikkenevät ja terveydenhuollon sektoreiden yhteistyö on vähäistä. Työkykyosaaminen heikkenee, eikä työkykyyn liittyvää koulutusta ole riittävästi.

Hoitohenkilökunnan työtaakka kasvaa kaikilla terveydenhuollon sektoreilla, mikä heikentää mahdollisuuksia työkykyriskien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tunnistamiseen. Työntekijän työkyvyn ja terveyden ongelmat pitkittyvät ja monimutkaistuvat, mikä johtaa kalliisiin toimenpiteisiin ja palvelujärjestelmän kuormittumiseen.

Epätasa-arvo palveluiden saatavuudessa eri terveydenhuollon sektoreilla säilyy ja terve sekä jaksava työvoima vähenee. Data kirjataan pirstaleisesti ja järjestämisen vastuut ovat epäselviä.

Lopputuloksena on siiloutunut ja vaikeasti hahmottuva työikäisten palvelukokonaisuus. Työterveyshuollon osaamista ei hyödynnetä riittävästi työkyvyn tukeen liittyvissä asioissa.

Kuva 1. Tiivistetty kuvaus skenaarioista A-C

Skenaariot A-C ; sama asia esitetty hieman eri sanoin kuin tekstissä

 

Työterveyshuollon ja työpaikan välinen yhteistyö vuonna 2030

Seuraavat skenaariot kuvaavat asiantuntijoiden arvioita tavasta ja sisällöstä, jota työterveyshuollon ja työpaikan välinen yhteistyö pitää sisällään vuonna 2030.

 

D – Työterveysyhteistyö on osa työpaikkojen työkykyjohtamista

Työelämän muutokset ovat tiivistäneet työterveysyhteistyötä. Koska työterveysyhteistyö on osa työpaikkojen työkykyjohtamista, johdon ja esihenkilöiden rooli yhteistyössä korostuu. Työterveysyhteistyö on ennakoivaa ja monitoimijaisempaa. Yhteistyössä hyödynnetään tietoa, joka syntyy yhdistämällä eri toimijoiden tietolähteitä monipuolisesti. Työterveys-huollossa on osaamista vastata työpaikan muuttuviin tarpeisiin, joita voidaan tunnistaa ja arvioida paremmin uusien työkalujen avulla. Työpaikoilla ymmärretään työterveyshuollon asiantuntemuksen merkitys tuottavuuteen, tuloksellisuuteen ja työhyvinvointiin.

Kelan korvausjärjestelmä tukee työpaikkojen työkykytarpeiden mukaista toimintaa. Työpaikka- tai toimialakohtaisesti sovellettavat työterveysyhteistyön kriteerit toimivat yhteistyön ja sen vaikuttavuuden arvioinnissa.

E – Työterveysyhteistyö säilyy pääosin ennallaan

Työterveysyhteistyö ja työterveystoiminta ovat muuttuneet vain hieman. Työelämän muutoksen myötä työterveyshuollon toimintatavat ovat voineet muuttua muun muassa digitaalisten palveluiden kautta.

Työterveyshuollon osaaminen on ennallaan, eikä se ole kehittynyt vastaamaan kaikkiin työpaikkojen muuttuviin työkyvyn, työterveyden ja työhyvinvoinnin tarpeisiin. Työterveyshuollon rooli työpaikan kumppanina on suurelta osin kapeutunut.

Kelan korvausjärjestelmä on pysynyt ennallaan. Tietopohja työpaikan tarpeista on pirstaleista, eikä työpaikalla ole osaamista tuoda esille omia tarpeitaan työterveysyhteistyölle.

Työterveysyhteistyön toimivuus ja laatu vaihtelee. Työterveysyhteistyön vaikuttavuuden osoittaminen on vaihtelevaa ja se koetaan haastavaksi.

F – Markkinat ohjaavat työterveysyhteistyötä

Työterveyshuolto tarjoaa vain itselleen liiketaloudellisesti kannattavia palveluja, kuten sairaanhoitoa – Kelan korvausjärjestelmän tukemana. Sairauspoissaolot lisääntyvät ja kuntoutuksia hyödynnetään vähemmän. Työkykyinen työvoima vähenee.

Työterveyshuollon ja työpaikan suhde on työterveyshuoltopainotteinen. Työterveyshuollon tuotteet ja prosessit ohjaavat työterveysyhteistyötä ja osaamisen kehittämistä.

Tieto on pirstaloitunutta ja sitä hyödynnetään yhteistyössä kapeasti. Työterveysyhteistyötä arvioidaan ns. kovilla mittareilla.

Työterveyshuolto on ajautunut kauas ydintehtävästään ja palvelujärjestelmä joutuu kriisiin. Tämä pakottaa kirkastamaan työterveyshuollon tarkoitusta ja roolia.

Kuva 2. Tiivistetty kuvaus skenaarioista D-F

Tiivistys skenaarioista D-F; sama asia esitetty hieman eri sanoin kuin tekstissä

 

Yhteenveto

Asiantuntijoiden arvioiden mukaan työterveyshuollon tekemä yhteistyö eri terveydenhuollon sektorien ja työpaikkojen kanssa on tärkeää ja se on olennainen tekijä, kun halutaan turvata työkykyisen työvoiman riittävyystulevaisuudessa. Yhteistyöhön liittyy kuitenkin useita epävarmuustekijöitä (kuten sote-uudistus), joissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat väistämättä myös yhteistyön sisältöihin ja mahdollisuuksiin tehdä yhteistyötä.

Skenaarioita voidaan pitää ajankuvina, jotka kuvaavat nykyhetkessä (2023) havaittavissa olevia potentiaalisia kehityskulkuja kohti tulevaisuuden työterveyshuoltoa. Niitä voidaan hyödyntää poliittisen päätöksen teon tukena sekä keskustelunavauksina, kun ennakoidaan tulevaisuuden työterveyshuollon toimintaa.

Voit ladata TYKYTUO-hankkeessa luodut skenaariot power point -esityksenä tästä linkistä TYKYTUO työterveyshuollon tulevaisuusskenaariot. (linkki käynnistää latauksen)

Kuva 3. Yhteenveto skenaarioista

Yhteenveto skenaarioista; sama asia esitetty hieman eri sanoin kuin tekstissä