Kirjoitan tätä Pirssi-hankkeemme blogitekstiä koronakriisin keskeltä. Ilmassa on epävarmuutta ja pelkoa. Talouden äkkipysähdys on iskenyt raskaasti lähes kaikkien alojen yrittäjiin ja freelancereihin. Varsin ankarasti ja nopeasti myös esittäviin taiteisiin. Taide-ja kulttuurialan tapahtumat on pääsääntöisesti peruttu koko keväältä. Kalenterit tyhjenivät ja niin tyhjenee myös monen esiintyvän keikkatyöläisen ja kulttuurialan yrittäjän pankkitili. Itse olen kuukausipalkkaisena työntekijänä vielä toistaiseksi turvassa yliopistoinsituution ja suuren laitosteatterin leveiden selkien takana. Kuinka kauan – se jää nähtäväksi.
Tämän kaiken keskeltä tuntuu hurjalta kirjoittaa yrittäjyydestä esittävän taiteen ja erityisesti ammattinäyttelijän näkökulmasta. Etenkin, kun itselläni ei ole päivääkään kokemusta yrittäjyydestä. Mutta koska hankkeemme tavoitteena on lisätä valmistuvan opiskelijan tietoja, ymmärrystä ja taitoja itsensätyöllistämisen ja pirstaleisen työelämän suhteen, otan härkää sarvista ja pohdin kollegani, näyttelijä, yrittäjä ja työyhteisökouluttaja Niina Nurmisen avulla, miten näyttelijyys ja yrittäjyys yhdistyvät. Näin joudun avartamaan myös omaa, varsin suppeaa näkökulmaani yrittäjyyteen. Niina kirjoitti Suomen Näyttelijäliiton jäsenjulkaisu Ämyriin jutun taiteilijayrittäjyydestä (SNL Ämyri 10|19). Käytän tätä tekstiä hänen luvallaan kirjoitukseni taustamateriaalina. Lisäksi keskustelin aiheesta puhelimitse (19.3.20) Suomen Näyttelijäliiton järjestö- ja koulutussihteeri Helena Vesajoen kanssa.
Taiteilija yrittäjäksi
Taiteen ja rahan suhde on aina ollut jotenkin ongelmallinen. Romanttinen myytti tinkimättömästä ja köyhästä nälkätaiteilijasta, jonka loistavat työt löydetään postuumisti, taiteilijan itsensä menehdyttyä köyhyyteen ja kurjuuteen, tuntuu jotenkin olevan edelleen sitkeästi elossa. Samoin elää myytti taiteilijan vapaudesta, hän on boheemisti irrallaan valtarakenteista, arjen vaatimuksista, rahasta. Raha on epäpuhdasta, se turmelee taiteen. Tämä myytti, jota jossain määrin kantavat ehkä sekä taiteilijat itse että heidän toimeksiantajansa, saattaa osaltaan olla vaikuttamassa siihen, että palkkaus laahaa luovilla aloilla usein vieläkin jäljessä. Silti ammattitaiteilijan on jollakin tavalla tienattava leipänsä; erilaisissa ja eripituisissa työsuhteissa, apurahoilla, tuntityöläisenä, free-lancerina, keikkatyöläisenä, itsensätyöllistäjänä – ja kyllä – myös yrittäjänä.
Niina Nurmisesta ei pitänyt tulla yrittäjää: ” Omalla kohdallani syynä eivät olleet asenteet taidemaailmassa, vaan ryhtymiskynnys. Se oli niin korkea, että kesti kymmenen vuotta, ennen kuin uskalsin jättäytyä ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulkopuolelle. Onnistuneita esimerkkejä yrittäjyydestä ei lähipiirissä juuri ollut tai sitten niistä ei puhuttu. Vielä isompi este oli päänsisäinen ja se liittyi taiteilijaidentiteettiin. Kuka minä olen, jos olen yrittäjä? Mitä tapahtuu luovuudelle ja taiteelle?” (SNL Ämyri 10/2019). Niina kertoo pohtivansa näitä kysymyksiä ajoittain vieläkin. Toisaalta häntä kaduttaa yrittäjyydessä vain se, ettei ryhtynyt hommaan aikaisemmin.
Näyttelijän laaja työkenttä
Ammattinäyttelijän työn kenttä on viime vuosikymmeninä moninaistunut, siis myös pirstaloitunut. Sama kehitys on nähtävissä myös monella muulla alalla. Kun itse valmistuin ammattiin 1980-luvun lopulla, kiinnityksiä eli vakinaisia sopimuksia laitosteattereihin oli tarjolla ja niitä myös haluttiin. Lisäksi tarjolla oli tv-ja elokuvarooleja, (ne olivat tosin suht` harvinaista herkkua), kuunnelmia, mainostyötä, juontoja, spiikkausta. Näitä samoja töitä on tarjolla edelleen, mutta kiinnityksiä on aiempaa vähemmän. Vakituinen kiinnitys laitosteatterissa ei myöskään houkuttele alalle valmistuvia nuoria näyttelijöitä samoin kuin ennen.
Teatterin Tiedotuskeskus Tinfon teatteritilastot (Tinfo,teatteritilastot 2018) kertovat, että vuonna 2006 ammattiteattereissa oli 808 näyttelijän vierailutehtävää, vuonna 2018 luku oli 1102. Vakituisessa työsuhteessa (tilastoissa ilmaistu henkilötyövuosina) vuonna 2006 oli 529 näyttelijää, vuonna 2018 luku on 425. (Tilastot koskevat valtionosuusjärjestelmän piirissä olevia puheteattereita, sekä Suomen Kansallisteatteria.) Muutos on ilmeinen ja jatkuva. Näyttelijää työllistävät nykyisin teattereiden ja em. eri medioiden tarjoamien tehtävien lisäksi esim. museot ja sosiaali- ja terveysala (esimerkkinä sairaalaklovnit). Näyttelijää tarvitaan hoivatyössä ja vaikkapa yritysten ja yhteisöjen vuorovaikutuksen kehittämisessä. Etenkin soveltavat, draamalliset menetelmät ovat laajentaneet näyttelijän työnkuvaa. TV- ja elokuvatuotannot ovat lisääntyneet ja kansainvälistyneet. Näyttelijän työvuoteen saattaa sisältyä esim. tv-sarjan kuvauksia, animaatioiden dubbausta, rooli kuunnelmassa, juontokeikkaa, taidelähtöistä hoivatyötä sairaalassa ja vaikka työskentelyjakso apurahalla ryhmälähtöisessä produktiossa. Perinteisesti näyttelijä tekee työnsä verokortilla, eikä muu pidemmissä työsuhteissa olisi mahdollistakaan, mutta yrittäjyys ja nykyään myös kevytyrittäjyys (työ laskutetaan toimeksiantajalta laskutuspalvelun kautta ilman, että työn tekijällä on y-tunnusta), alkavat olla alalla jo arkipäivää.
Ajatus näyttelijäyrittäjästä tai yrittäjänäyttelijästä herättää kysymyksiä. Mikä on se tuote, jota näyttelijä yrittäjänä myy? Kuka tai ketkä ovat hänen asiakkaitaan? Kun ryhdyin tarkastelemaan omaa ammatillista lähipiiriäni, havaitsin, että firmoja oli yhdellä sun toisella, moni ei vain niistä puhu, osin ehkä juuri tuon identiteettikysymyksen takia. Yrittäjyys on usein sivutoimista, osan elannostaan näyttelijä tienaa edelleen työsuhteissa, työntekijänä, verokortilla. Tuttavapiiristä löytyi mm. tanssikoulu, saunayrittäjä, pieni tuotantoyhtiö, joka tuottaa kiertäviä teatteriesityksiä, vuorovaikutuskoulutusta, työyhteisöjen kehittämistyötä, terapeutteja jne. Eli listassa näkyy se, että näyttelijä muuntaa, soveltaa, kehittää ja yhdistää perusosaamistaan eri osa-alueisiin. Myös hänen yleisönsä/asiakkaansa ovat monenlaisia. Näyttelijät myös kouluttautuvat muihin ammatteihin, mikä sekin vastaa nykykäsitystä työelämän ja työurien pirstaloitumisesta ja moninaistumisesta.
Niina Nurmisen mukaan asenteet yrityksissä ovat muuttuneet.: ”Taiteilijoiden työtä ja osaamista arvostetaan organisaatioissa yhä enemmän. Kymmenen vuoden jälkeen oma kokemukseni yrittäjänä on, että meitä kohdellaan arvostavasti ja tasavertaisesti oman alamme asiantuntijoina. Olemme saaneet vapaat kädet toteuttaa taidelähtöisiä valmennuksia ja projekteja silloin, kun yhteistyö on perustunut molemminpuoliseen luottamukseen, vastuunkantoon ja ymmärrykseen yhteistyön tarkoituksesta.” (SNL Ämyri 10/2019) Niinhän se toimijan ja tilaajan välillä parhaimmillaan menee. Niina kertoo myös, että alalla on edelleen ennakkoluuloja, puolin ja toisin, ja että ”[…] sillan rakentaminen tilaajan ja taiteilijan välille, asiakasymmärrys ja tarpeen tunnistaminen vaativat paljon työtä, oman osaamisen kehittämisen ja luottamuksen lisäksi.”
Yrittäjän vapaus
Suomen Näyttelijäliiton mukaan y-tunnuksella toimivia näyttelijöitä on jäsenistöstä arviolta 100-200. Kevytyrittäjinä toimii, osin pakosta, osin omasta halustaan, huomattavasti useampi. Kevytyrittäjyyden esiinmarssi on verrattain uusi ilmiö, toisaalta kätevä lyhyisiin keikkaluonteisiin työtehtäviin, joita alalla on paljon, toisaalta sen varjolla voidaan naamioida työsuhde yrittäjyydeksi, toimeksi/työnantajan eduksi. Lainsäädäntö ja työmarkkinoiden rakenteet eivät oikein ole vielä ehtineet tähän kyytiin mukaan. Samoin taiteilijoiden itsensä on laajemmin ryhdyttävä miettimään työnsä hintaa. Vallalla ovat ns. ostajan markkinat, mikä pitää palkat ja palkkiot alhaalla. Alalla ei juurikaan haaveilla rikastumisesta, kunhan tienestit olisivat edes kohtuulliset, eikä joka sentistä (etenkin työehtosopimuksettomien elokuvan ja tv-töiden suhteen) tarvitsisi vääntää ja vängätä. Voisiko yrittäjyys sisältää ratkaisuja ammattitaiteilijan työn hinnoittelun ongelmiin? Käynnissä olevan kriisin jälkeen koittaa uusi aika, joka todennäköisesti muokkaa käsitystämme työstä, sen tekemisestä ja myös hinnasta uuteen suuntaan. Työelämän murros on jo tapahtunut tosiasia, yllättävä ja syvä maailmanlaajuinen kriisi todennäköisesti kiihdyttää sitä. Kriisi osoittaa myös, miten hauraita talouden rakenteet lopulta ovat. Kriisiavusta huolimatta moni yrittäjä joutuu todennäköisesti laittamaan lapun luukulle. Joten ei ihme, että ajatus yrittäjyydestä saattaa pelottaa.
Niinalla on kuitenkin monta rohkaisevaa ajatusta yrittäjyyttä harkitsevalle (SNL Ämyri 10/2019): ”Yrittäjällä on kuitenkin vapaus toteuttaa omia ja yhteisiä unelmia sekä mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan. Yrittäjällä on vapaus valita työkaverinsa, yhteistyökumppaninsa – ja jos hoitaa asiansa hyvin ja onni suosii – myös asiakkaansa. Yrittäjä ei ole tilivelvollinen kuin itselleen, mahdolliselle yhtiökumppanilleen ja verottajalle. Yrittäjänä voi ketterästi päättää asioista ja muuttaa tarvittaessa toiminnan suuntaa.” Ja edelleen: ”Yrittäjällä on ruohonjuuritason näköala yhteiskuntaan. Se laajentaa omaa maailmankuvaa, joka ruokkii taas luovuutta. […] Näkökulman laajennusta tarvitaan lisäksi riippuvuussuhteiden, työelämän ja talouden rakenteiden hahmottamiseen.” Viimeksi mainitut ovat oleellisia seikkoja, jotka työnsä merkityksen ja arvon tiedostavan ammattitaiteilijan on opeteltava ottamaan huomioon, etenkin kun kriisin jälkeinen aika joskus koittaa.
Ja lopuksi Niina toteaa toiveikkaasti: ”Perinteinen taidekenttä, taidelähtöinen uusi työ ja yrittäjyys eivät sulje toisiaan pois, vaan mahtuvat hyvin elämään rinnakkain ja yhdessä.”
Käynnissä olevan epidemian aiheuttaman valtavan sosiaalisen ja taloudellisen kriisin keskellä myötätunto on noussut voimakkaasti esiin. Trenditermi on compassionomics (HS 22.3.20), myötätunnon taloustiede, on ollut nousussa ja esillä jo aiemmin. Myötätunto ja empatia ovat tulevaisuuden yritysten kilpailuvaltteja. Myötätunto edistää ja pidentää työuria, pehmentää iskuja, nopeuttaa toipumista, säästää rahaa ja ihmishenkiä. Yksi teatterin perustehtävistä on myötätunnon herättäminen ja vahvistaminen. Näyttelijä on myötätunnon sanansaattaja. Miksei samalla myös yrittäjä?
Teksti: Minna Hokkanen, Yliopistonlehtori, Teatterityön tutkinto-ohjelma Näty, Tampereen yliopisto
Kuva: Antti Haapio
Lähteet:
Nurminen Niina: Taiteilija yrittää, Suomen Näyttelijäliiton jäsenjulkaisu Ämyri, 10/2019
(Niina Nurmisen kirjoitus on julkaistu myös Kauppalehti Option liitteessä 12.3.20)
Nykänen Anna-Stina: Miten voin auttaa? Helsingin Sanomat, Sunnuntailiite, 22.3.2020
Teatteritilastot 2018, Teatterin tiedotuskeskus Tinfo.