Huoli nuorten mielenterveydestä ja päihteiden käytöstä on kova, ja jo tilastojenkin valossa tämä huoli on aiheellinen. Syitä nuorten mielialaoireiluun ja päihteiden käyttöön on useita. Erityisesti käytöshäiriöitä omaavat lapset kokeilevat päihteitä nuorena, ja heidän päihteiden käyttönsä jatkuu usein myös aikuisuudessa. Päihteistä haetaan apua mielialan ja tunnetilojen säätelyyn. Samanaikaisesti päihteiden käyttö altistaa seksuaaliseen riskikäyttäytymiseen, väkivaltaan ja hyväksikäyttöön. Etenkin tytöt ovat varhaisnuoruudessaan erityisen haavoittuvassa asemassa (Werner 1989, 72). Yhtenä syynä tähän pidetään tyttöjen alhaista kykyä luottaa omaan kyvykkyyteensä haasteellisissa tilanteissa (Cyranowsk, Frank, Young & Shear 2000, 21, 27) ja oma osuutensa on myös hormoneilla sekä läheisillä ihmissuhteilla, joiden vaikutus korostuu tytöillä. On selvää, että väkivallan seurauksena nuoret naiset voivat traumatisoitua vakavasti ja oireilevat pahaa oloaan käytöksellään ja mielialan vaihteluina. Tämä voi johtaa siihen, että tyttöjen psyykkinen kehittyminen hidastuu. Samalla nuoruusiän kehitystehtävät, kuten persoonallisuuden kehittyminen ja oman identiteetin sekä seksuaalisuuden vahvistumisen vaikeutuvat. Kehitystehtävien häiriintymisellä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia aikuisiän mielenterveydelle. (Aronen, Suomalainen 2016, 336–341).
Päihteitä käyttävät nuoret ovat kohdanneet elämänsä varhaisissa vuosissa usein lukuisia ammattiauttajia. Usein nuorille suunnatut palvelut olleet riittämättömiä niin lastensuojelussa, jälkihuollossa kuin terveydenhuollon puolella. Tämä on johtanut kansantaloudellisesti ja -terveydellisesti merkittävään, useita vuosia kestävään korjaavaan työhön, unohtamatta sitä inhimillistä kärsimystä, mikä koskettaa päihteiden käyttäjiä ja heidän läheisiään.
Lastensuojelu- ja jälkihuoltotyötä kehitetään koko ajan. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2021 Hyvää jälkeä -hankkeelle myöntämä rahoitus on kohdennettu nimenomaan jälkihuollon tutkimukseen. Hankkeen avulla tutkitaan sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten jälkihuoltoa, sekä kehitetään laadukasta jälkihuoltoa. Savonia-ammattikorkeakoulu on ko. hankkeessa osatoteuttajana ja opinnäytetyöni linkittyy tutkimushankkeen Savonian osuuteen.
Tutkin muistelumenetelmän avulla jälkihuollon tuen piiriin kuuluneiden nuorten naisten kokemuksia nuoruusvuosien päihteiden käytöstä ja sen vaikutuksista naiseksi kasvamiseen. Tavoitteena oli myös tuottaa tietoa ammattiavun merkityksestä nuorten naisten elämässä. Tutkimukseni tarkoituksena oli ymmärtää niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat nuorten naisten päihteiden käyttöön. Halusin selvittää, miten päihteet vaikuttavat naiseuden kehittymiseen nuoruudessa, sekä saada ymmärrystä siitä, miten ammatillinen apu tukee tai on tukematta nuoria naisia sijais- ja jälkihuollossa. Muistelutyömenetelmä osallistavana menetelmänä mahdollisti syvällisen tiedon saamisen vähän tutkitusta ja arkaluonteisesta aiheesta. Tutkimuksen muistelut kohdistuvat 2000-luvun molemmin puolin. Jälkihuollon ikäraja oli tuolloin 21 vuotta.
Tutkimusaineistosta nousi esille, että nuorten naisten varhain alkanut päihteiden käyttö alkoi yläasteikäisenä. Riippuvuus päihteisiin kehittyi nopeasti. Päihteiden käyttö ja siihen liittyneet väkivaltaiset tapahtumat vaikuttivat merkittävästi naisiin sekä heidän naiseksi kasvamiseensa. Nuorilla naisilla ei ollut sijaishuollon aikana päihdehoitoa, vaikka he olisivat sitä kipeästi tarvinneet.
Päihdepalveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden haasteet ovat useissa tutkimuksessa todennettuja (esim. Mäkilä, Jurvanen, Helfer, Huhta & Pitkänen 2022, Vanjusov 2022) ja oma tutkimukseni tulokset myötäilivät aiempia tutkimuksia. Erityisesti alaikäisten päihdehoitoon pääsy on vaikeaa, minkä vuoksi nuorisopsykiatriaan ohjautuu päihdeongelmaisia nuoria, jotka tarvitsevat apua muun muassa traumoista johtuvaan oireiluun (Puustinen-Korhonen, 2021). Palveluiden puuttumisella on merkittäviä kansantaloudellisia ja -terveydellisiä vaikutuksia. Nuoren lisäksi palveluiden saavuttamattomuus vaikuttaa myös häneen perheeseensä, tuoden mukanaan valtavasti huolta ja murhetta.
Tutkimukseen osallistuneet nuoret naiset kokivat, että merkityksellinen tuki nuoruuden mielenterveyden haasteisiin muotoutui pitkistä asiakassuhteista sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluista. Heidän kokemustensa mukaan tällä tuella oli kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia heidän elämäänsä. Seuraavassa opinnäytetyöstäni irrotettuja suoria lainauksia, jotka kuvaavat mielestäni erinomaisesti heidän kokemuksiaan:
”Se — oli minun oma lääkäri. Se oli niinku just se, että se oli se muuttumaton, että sen luona kävi monta vuotta juttelemassa ja se antoi semmoista — jatkuvuutta ja semmoista.”
”Ehkä jonkunlaisen yhteyden kuitenkin siihen normaaliin arkeen ja semmoiseen kun näki ihmisiä, jotka teki työtä ja näin niin ehkä jonkunlaista kipinää itsessä myös, että no voisiko itsekin.”
Itsenäistymisen jälkeinen tuki ei tutkimukseni mukaan toteutunut jälkihuollossa tarkoituksenmukaisesti, vaan jäi pelkäksi taloudelliseksi tueksi vailla muuta aikuistumisen ja itsenäistyminen tukea. Laitoshuollon aikainen sosiaali- ja terveydenhuollon tuoma ammattilaisten apu ei kyennyt juurikaan auttamaan nuoria naisia heidän haasteissaan. Päinvastoin sen koettiin omalta osaltaan vahvistavan traumaattisia kokemuksia. Naiset kokivat laitoksissa kaltoinkohtelua, vähättelyä ja väkivaltaa. Tältä osin tutkimus tuki Koivulan, Ellosen, Ikosen ja Paavilaisen (2020, 268) tutkimusta sijoitettujen nuorten kaltoinkohtelun kokemuksista lastensuojelulaitoksissa ja ammatillisissa perhekodeissa. Merkittävällä osalla nuorista oli kokemuksia laitosväkivallan kriteerit täyttävästä kaltoinkohtelusta, ja tytöillä oli kokemusta henkisestä väkivallasta poikia useammin. Kaltoin kohtelijoina toimivat aikuiset ohjaajat, hoitajat, sijaisvanhemmat. Coltonin (2002,37–40) mukaan kaltoinkohtelu liittyy usein kaikkein vaativinta hoitoa tarvitsevien asiakkaiden hoitoon. Sijoitettujen lasten ja nuorten kaltoinkohteluun on vaikuttamassa juurtuneet käsitykset yhteiskunnan epäoikeudenmukaisissa rakenteissa. Lapset joutuvat sellaisen kohtelun osaksi, joka ei ole hyväksyttävää minkään muun lapsiväestöryhmän osalta. Huoli siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollossa terveydellisten erityistarpeiden huomiointi onnistuu tulevaisuudessa, on ehdottomasti aiheellinen. Yhteiskunnan vastuu sijoitetuista nuorista luo oletuksen, että hoitavilla tahoilla on erityistä osaamista käsitellä nuorten haasteita. Tulosten perusteella näin ei aina ole.
Tutkimusta tehdessäni kiinnitin huomiota siihen, että päihdetyötä on tutkittu huomattavan vähän lastensuojelun ja sijaishuollon kentällä, vaikka sen on todettu olevan merkittävä tekijä lastensuojelun asiakkailla. Myös psykiatrisen laitoshoidon tutkimusta on vähänlaisesti. Olisi mielenkiintoista päästä osallistavien menetelmien avulla tutkimaan lisää. Olen varma, että nuoria kuuntelemalla toimivien palvelujen kehittäminen on mahdollista.
Kirjoittaja:
Marjo Kemiläinen, Sosiaali- ja terveysala, kuntoutus YAMK-opiskelija, Savonia AMK
Lähteet:
Aronen, Eeva 2016. Traumaperäiset stressihäiriöt ja sopeutumishäiriöt. Teoksessa Kirsi Kumpulainen, Eeva Aronen, Hanna Ebeling, Eila Laukkanen, Mauri Marttunen, Kaija Puura & Andre Sourandet (toim.) Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Tallina. Kustannus Oy Duodecim, 336–341.
Colton Matthew 2002: Factors Associated with Abuse in Residential Child Care Institutions- Children & Society, January 2002, 16. http://dx.doi.org/10.1002/chi.683
Cyranowski, Jill, Frank, Ellen, Young, Elisabeth & Shear, Katherine. 2000. Adolescent onset of the gender difference in lifetime rates of major depression: A theoretical model. Archieves of General Psychiatry, 57, 21–27. DOI: 10.1001/archpsyc.57.1.21
Koivula Maija, Ellonen Noora, Ikonen Riikka & Paavilainen Eija 2020. Nuorten kaltoinkohtelukokemukset ammatillisissa perhekodeissa ja lastensuojelulaitoksissa. Yhteiskuntapolitiikka 86:3, 271. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/142702/YP2103_Koivulaym.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Mäkilä, Annastiina, Jurvanen, Susanna, Helfer, Alix, Huhta, Helen & Pitkänen, Tuuli. 2022. Teoksessa Polkuja päihdepalveluihin; Selvitys päihdepalveluiden saatavuudesta ensimmäisellä hakukerralla. Päihdeasiamiestoiminta 2022. Nuorisotutkimusseuran/Nuorisotutkimusverkoston verkkojulkaisuja. (ehyt.fi)
Puustinen-Korhonen, Aila, 2021. Alaikäisten hoidossa paljon puutteita. A-klinikkasäätiö. Tiimilehti, 2/2021. Alaikäisten päihdehoidossa paljon puutteita | A-klinikkasäätiö (a-klinikkasaatio.fi)
Vanjusov, Heidi 2022. Saatavilla, mutta ei saavutettavissa? Sosiaalioikeudellinen tutkimus. Väitöskirja. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Oikeustieteiden laitos. Itä-Suomen yliopisto. Joensuu. (uef.fi)
Werner, Emmy. E, 1989. High-risk children in young adulthood: a longitudinal study from birth to 32 years. https://psycnet.apa.org/doi/10.1111/j.1939-0025.1989.tb01636.x
Nettilähteet:
https://projects.tuni.fi/hyvaajalkea