Ruokapakkausten kiertotaloutta ja siihen liittyvää kuluttajaviestintää edistetään niin tutkimuksessa kuin käytännön työssä kuluttajien parissa. RUOKO-hankkeen innovointityöpajassa kuultiin VTT:n ja Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n asiantuntijapuheenvuorot. Haasteita on selätettäväksi eritoten pakkausviestinnän parantamisessa, lajiteltavuudessa ja lajitteluosaamisen kasvattamisessa.
Suomessa on meneillään useampia hankkeita, joissa kehitetään uusia pakkausratkaisuja ihmisen, maapallon ja liiketoiminnan hyväksi. Yhteistyötä tekevät yritykset, tutkimuslaitokset, korkeakoulut, ministeriöt, kuluttajaorganisaatiot ja kansalaisjärjestöt. Keskustelua käydään myös siitä, kenellä on vastuu ja valta kestävien ruokapakkausten menestymisestä.
VTT:n johtava tutkija, tohtori Maria Åkerman VTT:n vastuullisen innovaatiotoiminnan tiimistä kertoi Package-Heroes-tutkimushankkeessa (linkki: https://www.packageheroes.fi/) kertyneistä kestävien ruokapakkausten kuluttajaviestintään ja ruokapakkaamisen kuluttajanäkökulmaan liittyvistä tuloksista. Suomen Akatemian alaisuudessa toimiva Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa hankkeessa ovat mukana Luonnonvarakeskus, LUT-yliopisto, VTT ja Åbo Akademi.
− Kuluttajilla on valtaa joukkona ruokapakkausten kestävyyden edistämisessä. Heidän näkökulmastaan muoviongelma dominoi mediassa, ja he mieltävätkin kestävän ruokapakkauksen usein muovittomaksi.
Kuluttajapaneelien tulosten perusteella kuluttajat tunnistavat jonkin verran ruokahävikinkin osuutta ympäristörasituksessa.
– He tekevät valintojaan ruokakaupassa, mutta on hyvä muistaa, että he valitsevat lähtökohtaisesti sisällön eivätkä pakkausta, Åkerman painottaa.
”Kuluttajat ovat lajittelun kuninkaita, mutta he tarvitsevat siihen valtavasti apua”
Åkerman painottaa kuitenkin, että kuluttajilla ei ole valtaa ja vastuuta pakkausratkaisujen kestävyyteen eikä kierrätysinfrastruktuurin toimivuuteen. Siksi huomio menee lajitteluun ja lajiteltavuuteen kuluttajan arjen näkökulmasta.
Package-Heroes -hankkeen kuluttajapaneelin tulosten mukaan kuluttajien on vaikea ymmärtää lajitteluohjeita tai eritellä materiaaleja. He eivät ymmärrä kierrätysmerkintöjä, ja nykyiset uudet materiaalit hankaloittavat lajittelua entisestään.
Kestävien materiaalien osalta kuluttaja törmää termien viidakkoon. He joutuvat tekemään ratkaisuja pakkausten kestävyydestä informaatiovirrassa, joka on keskenään ristiriitaista. Mikä pakkaus on lopulta kestävä ja ympäristön kannalta järkevä? Mikä sopii kuluttajan arkeen ja valintoihin, mutta kuitenkin suojaa ruokaa, vähentää hävikkiä ja täyttää elintarvikelain kriteerit?
Pakkausten kierrätystavoitteet voivat olla ristiriidassa materiaalin käytön tai kulutuksen vähentämisen kanssa.
– Nämä moninaiset tavoitteet saattavat lyödä toisiaan korville. Nämä ovat hankalia alan yrityksillekin, kuluttajista puhumattakaan, Åkerman arvioi.
Yhteenvetona hän toteaa, että kuluttajat ovat lajittelun kuninkaita, mutta he tarvitsevat siihen valtavasti apua ja selkeää viestintää. Viestinnän pitäisi olla vastavuoroista ja ilmentää aitoa kiinnostusta kansalaisten arkeen, arvoihin ja toiveisiin.
− Minimissään vastuullinen kommunikaatio tarkoittaa, että tieto on faktaa eikä johda harhaan, ja että faktat on tarkistettu. Arvopohjakin ohjaa viestintää: mitä asioita halutaan nostaa julkiseen keskusteluun ja kuluttajien tietoisuuteen? Halutaanko vaikuttaa kuluttajien käytökseen; lisätä tietoa, mahdollistaa toimintaa, kehottaa toimimaan? Vastuunotto viestinnän seurauksista on tärkeää.
Jätehuollossa näkyy selkeästi se, miten kuluttajat lajittelevat
Ympäristökouluttaja Päivi Koro Pirkanmaan Jätehuolto Oy:stä toimii lähellä kuluttajarajapintaa. Yritys hoitaa pirkanmaalaisten kuntien asuinkiinteistöjen jätehuollon. Jos ajatellaan take away -pakkauksia, jätettä syntyy kotona, työpaikoilla, oppilaitoksissa ja julkisissa tiloissa tai vaikkapa puistonpenkillä.
− Ihmisten mielissä pyörivät hyvin samanlaiset asiat. Kuluttajan vastuulla on lajittelu ja toimittaminen keräyspisteisiin, siitä kaikki lähtee. Kaikkialla ei kuitenkaan ole lajittelumahdollisuuksia, mutta likaisia pakkauksia ei haluta kuljettaa mukana. Maaseudulla pakkaukset menevät sekajätteeseen, jos niitä ei erikseen kuljeteta taajamien keräyspisteisiin tai jäteasemalle. Tämä rajaa mahdollisuuksia, Koro toteaa.
− Jätehuoltokustannukset sisältyvät tuotteeseen ja keräyspisteestä eteenpäin tuottajavastuun piiriin kuuluvat yritykset vastaavat lajittelusta. Niillä on velvollisuus järjestää keräys ja kierrätys. Rinki hoitaa käytännön keräyspisteet, Koro taustoittaa.
Taloyhtiöiden keräyspisteistä jätteet päätyvät asianmukaisesti eroteltaviksi ja raaka-aineeksi teollisuuteen tai energiantuotantoon. Lajitteluinto on kasvanut ja kaikkea ei pystytä käsittelemään.
Hän muistuttaa, että jätehuoltomääräykset tiukentuvat. Tamperelaisissa asuinkiinteistöissä pitää nyt lajitella biojäte, metalli ja lasipakkaukset kaikissa kiinteistöissä ja taloyhtiöissä, joissa on vähintään viisi huoneistoa. 1.9.2022 pakolliseksi tulee myös kartonki- ja muovipakkausten lajittelu. Sama tiukennus tapahtuu myöhemmin muissa Pirkanmaan Jätehuollon osakaskunnissa.
”Lajiteltavaa pakkausta ei tarvitse tiskata”
Take away -pakkauksessa voi olla monia eri materiaaleja, mikä voi laimentaa lajitteluintoa. Kiinnostavaa on myös vaivannäön aste. Viitsiikö kuluttaja irrottaa pahvivyötteen muovisesta jugurttipurkista ja lajitella ne erikseen? Pakkaus, joka hankaloittaa kuluttajien arkea, jää ostamatta.
− Kun puhutaan ruokapakkaamisesta, riittävä puhdistaminen voi nostaa kynnystä lajitteluun. Tästä saamme eniten kysymyksiä, eli kuluttajaviestinnän tärkeys korostuu. Lajiteltavaa pakkausta ei tarvitse tiskata. Riittävän puhdas se on silloin, kun sen voi säilyttää sisällä muutaman päivän ilman hajuhaittoja, ja viedä sitten lajitteluun, Koro selventää.
Teksti: Hanna Ylli
Kuva: RUOKO-projekti