Seminaarin puheenjohtajana toimi lehtori Antti Haapio. Ensimmäisen puheenvuoron esitti Tampereen yliopiston professori Harri Melin. Hän vertaili elinkeinorakennetta sata vuotta sitten ja nykyisin. Yrittäjien osuus on vähentynyt aina vuosituhannen vaihteeseen asti. Tällä hetkellä heidän osuutensa on 15 % ammatissa toimivista. Merkittävää Melinin mukaan on kuitenkin se, että yrittäjäkunnan rakenteessa on tapahtunut tärkeitä muutoksia: yksinyrittäjien määrä on kasvanut voimakkaasti samaan aikaan kuin pienten yritysten määrä on laskenut.
Kaiken kaikkiaan toimeentulon muodot ovat moninaistuneet: Vuokratyö on muuttunut pysyväksi ilmiöksi. Alustatalous, jossa yhdistyvät internet-infrastruktuurin päälle rakentuneet palvelut ja taloudellinen toiminta, on kasvanut merkittävästi. Myös osa-aikatyön ja osa-aikayrittäjyyden yhdistelmät ovat lisääntyneet. Varsinkin nuoret haluavat kokeilla muutakin kuin palkkatyötä, ja yrittäjämäisen työn itsenäisyys on monelle vetovoimatekijä. Toisaalta yrittäjyys voi olla pakotettua: työntekijä lasketaan yrittäjäksi, vaikka hän käytännössä tekee töitä palkansaajana. Tällaisesta tilanteesta saattaa seurata toimeentulon niukkuus. On myös havaittu, että tietoa yrittäjyydestä, sosiaaliturvasta ja taloudenpidosta tarvitaan lisää.
Toisessa puheenvuorossa arkkitehti Kasmir Jolma pohti omien kokemustensa kautta työn ja vapaa-ajan määritelmää. Kysymyksenä oli, mikä tekee työstä työtä ja mikä vapaa-ajasta vapaa-aikaa. Jolma esitti omasta historiastansa erilaisia tapahtumia, joita voisi jakaa kolmelle tasolle: harrastus, työ ja yritystoiminta. Jolman on hankala tehdä eroa näiden tasojen välille. Lopputuloksena oli se, että näitä kolmea asiaa hänen näkökulmastaan yhdistää intohimo, ja sisäinen motivaatio on kaiken keskiössä. Keskustelussa eräs osanottaja tunnistikin Jolman puheesta nykypäivän nuorten toiminnan suuntaviivat: halutaan tehdä itselle merkityksellistä työtä, jolloin intohimo ja sisäinen motivaatio on keskiössä.
Kolmantena vuorossa oli näyttelijä Anna Böhm. Hän totesi heti alkuun, että näyttelijät, kuten hän itsekin, ovat tyypillisesti freelancer-toimijoita. Tilastojen mukaan Suomessa on 1 350 ammattinäyttelijää, joista vain 395 on vakinaisessa työsuhteessa. Teatterimaailmassa lisääntyy suuntaus, jossa teatterit etsivät vierailijoita kutakin esitystä varten. Tämän etuna on se, että teatteriryhmä on elävä ja koko ajan syntyy uusia keskusteluja. Aiemmin näyttelijöille oli tarjolla niin sanottuja hautakivisopimuksia eli toistaiseksi voimassa olevia kiinnityksiä. Nykyään sellaiset ovat hyvin harvinaisia, ja määräaikaiset sopimukset ovat yleinen malli.
Anna Böhm esitteli omaa työviikkoaan. Samalla kun hän harjoittelee teatteriesitystä varten, hän myös suunnittelee tulevia hankkeita ja niiden rahoitusta. Lisäksi hän tekee TV-sarjaa. Tämä on mahdollista freelancer-näyttelijälle; kiinnitetyillä näyttelijöillä laitosteatterin aikataulut monesti estävät ulkopuoliset työsuhteet. Anna pitää viikossa myös yhden toimistopäivän, jolloin hän hoitaa työnkuvaan kuuluvat tuotannolliset asiat. Työviikon täydentävät ne hetket, jolloin Anna huolehtii hyvinvoinnistaan. Se on tärkeää myös ammatillisen uskottavuuden kannalta.
Viimeinen puheenvuoro oli Journalistiliiton puheenjohtaja Petri Savolaisella. Suomessa Journalistiliiton 10 000 jäsenestä viidennes on itsensätyöllistäjiä. Heidän toimeentulonsa on moninaista, ja sitä kerrytetään palkansaajana, toiminimen kautta, avoimesta yhtiöstä, kommandiittiyhtiöstä, osakeyhtiöstä, apurahoituksesta, työosuuskunnista tai laskutusyhtiöiden kautta.
Esityksessä käsiteltiin muutamia termejä, jotka sivuavat yrittäjyyttä: näennäisyrittäjyys, pakkoyrittäjyys ja vahinkoyrittäjyys. Viimeksi mainittu tarkoittaa tilannetta, jossa työntekijä lasketaan yrittäjäksi, vaikka hän luulee tekevänsä – ja käytännössä tekeekin – töitä palkansaajana. Tämä heikentää työntekijän sosiaali- ja työttömyysturvaa. Yrittäjyyteen kuuluvat aina toisaalta riskit ja toisaalta mahdollisuus voittoihin. Näennäisyrittäjyydessä riskit ovat olemassa, mutta voitot ovat harvinaisia.
Savolaisen esittämän pylväsdiagrammin (Tilastokeskus, 2016) mukaan kolmannes yrittäjistä kuuluu Suomessa kahteen heikkotuloisimpaan desiiliin. Kun yrittäjät vielä ryhmitellään itsensätyöllistäjiin, maatalousyrittäjiin ja työnantajayrittäjiin, on itsensätyöllistäjien heikohko toimeentulo vielä ilmeisempi: kahteen alimpaan desiiliin heistä kuuluu 40 %.
Tätä taustaa vasten Petri Savolainen kuvasi ammattiliittojen toimintaa neuvotteluissa päättäjien kanssa. Ensimmäinen ongelmakohta on se, että työlainsäädäntö ei tunnista itsensätyöllistäjiä eikä siten anna heille samanlaista suojaa kuin palkansaajilla on. Tällä hetkellä säännöstö ei ole selkeä, ja työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä on selvittämässä asiaa. Tavoitteena on, että työsopimuslain ensimmäisen luvun 1 §:n virke: ”… työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan” täydentyisi lauseella ”tai muuten työnteettäjästä riippuvaisessa tai alisteisessa asemassa”. Tällaisesta täydennyksestä on jo esimerkkejä kansainvälisesti eri maiden lainsäädännöissä.
Toinen ammattiliiton ajama asia liittyy itsensätyöllistäjien neuvotteluaseman vahvistamiseen. Kertakorvausmenettely on freelancer‑työssä yleistä, mikä on todennäköisin syy siihen, että freelance-journalistien vuositulot ovat yleisesti ottaen puolet siitä, mitä vakituisessa työsuhteessa olevat saavat. Ammattiliitto tavoitteleekin kollektiivista neuvotteluoikeutta, joka määrittelisi yleiset työnteon ehdot myös freelancereiden työhön. Ongelmana on juuri nyt EU:n kilpailulainsäädäntö, joka estää kollektiivisopimukset. Niinpä ensiksi on saatava lainsäädäntö muuttumaan. Esimerkiksi ammattiliitot voisivat osallistua työsopimusten neuvotteluihin.
Kolmas ongelma on puutteellinen sosiaali- ja työttömyysturva. Pakollinen YEL-vakuutus on kallis, mikä johtaa alivakuuttamiseen. Tästä seuraa tietenkin se, että silloin, kun sosiaaliturvaa tarvitaan, ovat korvaukset vähäisiä.
Tarvitaan siis sellainen todellisuus, jossa henkilö voi ensinnäkin ansaita työllänsä järkevän toimeentulon ja myös kartuttaa kaikella työllä sosiaaliturvaansa.
Tapahtuman tallenne on nähtävissä 31.5.2022 asti osoitteessa:
https://tuni.cloud.panopto.eu/Panopto/Pages/Viewer.aspx?id=237989df-3eeb-4a50-a230-ade4007d464c
Teksti: Matti Ruippo
Kuva: Kooste seminaaritallenteesta