Rokote muodostuu kun ihmisen papilloomaviruksen (HPV:n) pintavalkuaisaine kerääntyy viruksen kaltaisiksi tyhjiksi partikkeleiksi.
Rokotteeseen tarvittavaa L1-pintavalkuaisainetta voidaan valmistaa geeniteknologian keinoin helposti suuria määriä ilman virus-DNA:n karsinogeenista osaa. Lopullisessa, kolmasti annosteltavassa rokotteessa ei DNA:ta ole lainkaan.
HPV-rokote synnyttää vereen HPV-infektioon verrattuna 100-kertaisen vasta-ainetason. Limakalvoille tihkuu 10% veren vasta-ainepitoisuudesta – riittävästi neutraloimaan suurempia virusmääriä kuin mitä luonnossa tavataan. Kymmenillä tuhansilla koehenkilöillä HPV rokotteet ovat aiheuttaneet jonkun verran enemmän paikallisoireita (mm. kipu, pistoskohdan punoitus) kuin verrokkirokotteet, mutta saman verran lieviä yleisoireita (mm. päänsärky, heikotus). Molemmat antavat yli 90 % suojan syöpää aiheuttavia HPV16 ja HPV18 -infektiota vastaan. HPV-rokotteen antama suoja ulottuu myös jälkimmäisten sukulaisviruksiin: HPV31 ja HPV45.
Rokote suojaa tartunnalta ja estää tartuttavuuden, mutta ei paranna infektiota. Vuosina 2006 ja 2007 myyyntiluvan saaneissa rokotteissa ovat mukana syöpää aiheuttavien HPV tyyppien 16 ja 18 L1 pintavalkuaisaineet, joita vastaan syntyvät vasta-aineet antavat vastustuskyvyn. Nelivalenttisessa rokotteessa on lisäksi visvasyylää aiheuttamien HPV-tyyppien 6 ja 11 pintavalkuaisaineet, ja se synnyttää vastustuskykyä HPV-tyyppiä 31 vastaan. Kaksivalenttinen rokote antaa suojaa myös HPV tyyppejä 31, 33, 35, 45 ja 52 vastaan. Uusimpaan yhdeksänvalenttiseen rokotteeseen kuuluvat HPV-tyypit 6, 11, 16, 18, 31, 33, 45, 52 ja 58, joita vastaan se synnyttää vastustuskyvyn.