Syylämäiset kondyloomat on helppo tunnistaa, mutta ulkosynnyttimien ja peniksen litteät kondyloomat ovat yleensä havaittavissa etikkakäsittelyn jälkeen. Limakalvon ohimenevän kuivahtamisen seurauksena kirkas valo heijastuu vaaleampana kohdassa, jossa solutiheys on HPV-infektion seurauksena lisääntynyt. Lääkärin suorittama etikkakäsittely ei ole HPV-spesifinen testi ja muutos voi liittyä myös muihin infektioihin, limakalvon mikrovammoihin tai hankautumiseen.
 Kuva: Papakoe |
Kondyloomia paljon tavallisempi on oireeton HPV-infektio. Nämä infektiot ovat korkean riskin HPV-tyyppien – tavallisimmin HPV16 tai 18 aiheuttamia, ja ne voidaan todeta gynekologisessa irtosolu- eli Papa-kokeessa. HPV-infektio ilmenee tyypillisenä solumuutoksena (koilosytoosi), johon voi liittyä solun tuman muutoksia (dyskaryoosi) kuva 3. Papa-kokeen löydökset luokitellaan dyskaryoosin asteen perusteella. 25- tai 30-vuoden iässä alkavien joukkotarkastusten yhteydessä otettavista Papa-näytteistä noin 5%:ssa on todettavissa HPV-infektioon viittaava löydös.
Näytteet Papa-koetta varten otetaan kohdunkaulan muuntumisalueelta, jossa levyepiteeli muuttuu lieriöepiteeliksi. Ensimmäinen näyte otetaan lastalla emättimen pohjukasta ja levitetään ohuena kalvona objektilasille. Toinen näyte otetaan lastalla kohdunnapukasta. Kolmas näyte otetaan soluharjalla kohdun kaulakanavasta työntäen 1,5 cm:n pituinen ja 3 mm:n paksuinen harjaosa kanavaan ja pyöräyttämällä sitä puoli kierrosta. Myös harjanäytteen solut levitetään objektilasille mikroskooppista tutkimusta varten.
HPV:n aiheuttamat lievät mikroskooppisessa tutkimuksessa todettavat muutokset ovat LSIL (low grade squamous intraepithelial lesion, lievä levyepiteelivaurio) ryhmässä, jotka vastaavat histopatologisessa tutkimuksessa todettavaa lievää dysplasiaa (kts. alla). Vahvat HPV-muutokset ovat HSIL (high grade squamous intraepithelial lesion, vahva levyepiteelivaurio), joka vastaa histologisesti keskivaikeaa dysplasiaa, vaikeaa dysplasiaa tai paikallista syöpä (carcinoma in situ) muutosta.
Kuva: Papilloomaviruksen aiheuttama limakalvovaurio (papilloma/condyloma) ja sitä joskus seuraavien kohdunkaulansyövän esiastemuutosten (squamous intraepithelial lesion = intraepithelial neoplasia) ja kohdunkaulan syövän kaavakuva.
Limakalvovauriossa (papilloma/condyloma) tavataan papilloomaviruksen infektoimia, ja virusta tuottavia soluja limakalvon pintakerroksessa.
Kohdunkaulansyövän esiastemuutoksissa (squamous intraepihelial lesions = intraepithelial lesions) limakalvon tyvisolukko on muuttunut ja kasvaa täyttäen yhä suuremman osan limakalvon paksuudesta.
Kohdunkaulansyövässä pahanlaatuiseksi muuttunut solukko kasvaa ympäröivään lähikudokseen.
Suurentavaa optiikkaa käyttävä kolposkopia auttaa litteiden HPV-muutosten diagnostiikassa. Etikkakäsittely ja kolposkopia eivät kuitenkaan ole HPV:lle spesifisiä diagnostisia menetelmiä. Jos Papa-kokeessa havaitaan HSIL-muutos tai toistuva lievä muutos, tehdään kolposkopia histologisen diagnoosin saamiseksi koepalasta. Koepalat histopatologista tutkimusta varten otetaan paikallispuudutuksessa kohdennetusti kolposkooppia apuna käyttäen. Vaikka kolposkopiaa käytetäänkin ensisijaisesti kohdunnapukan limakalvovaurioiden tutkimiseen, myös ulkosynnyttimien ja emättimen kondyloomamuutokset voidaan tutkia kolposkopian avulla erotusdiagnostisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Histopatologinen tutkimus määrittää HPV-infektion aiheuttaman limakalvovaurion vaikeusasteen. Limakalvon sisäisen vaurion aste arvioidaan sen mukaan, kuinka lähelle limakalvon pintaa poikkeava solukko ulottuu. Histopatologinen terminologia voi aiheuttaa sekaannusta, koska termejä dysplasia (lievä, keskivaikea, vaikea), serviksin intraepiteliaalinen neoplasia aste 1, 2 ja 3 (CIN 1, 2 ja 3), levyepiteelin sisäinen leesio (SIL) käytetään usein sekaisin. Kuva 3 havainnollistaa näitä käsitteitä. Vaikka histologinen diagnoosi ei olekaan virologinen, tiedetään että käytännössä lähes kaikki kohdunkaulan syövät ja niiden esiasteet ovat HPV:n DNA:n suhteen positiivisia.
Spesifinen HPV-diagnoosi on mahdollista osoittamalla esimerkiksi kohdunkaulan harjanäytteestä HPV:n DNA:ta. HPV:n DNA-seulonta väestötasolla on kuitenkin ongelmallista, koska HPV:n esiintyvyys nuorilla aikuisilla on erittäin suuri. Esimerkiksi Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiössä todettiin 30% ensimmäisen vuoden opiskelijoista korkean riskin HPV:n DNA:n suhteen positiivisiksi. Kun ehdottomasti suurin osa infektioista paranee itsestään, ei DNA-testin tuloksella ole nuorella iällä suurta merkitystä