Pikku-uutinen vuoden 2015 maaliskuulta kertoo, että japanilainen ihmisen ja robotin vuorovaikutukseen keskittynyt RTC-tutkimuskeskus (RIKEN-TRI Collaboration Center for Human-Interactive Robot Research) on lakkautettu. Tämä uutinen ei levinnyt kansainväliseen mediaan toisin kuin kuukautta aiemmin lähetetty mediatiedote, jonka mukaan samainen Nagoyassa sijaitseva teknologiatutkimuskeskus oli kehittänyt uuden keinon maan ikääntyvästä väestöstä huolehtimiseen: karhumaisen Robear-robotin. Jääkarhukasvoinen robotti saattaa pian huolehtia Japanin vanhuksista, uutisoi myös Yle vuonna 2015.
Lehdistötiedotteessa helmikuussa 2015 Robearia kuvattiin vahvaksi robotiksi, jolla on hellävarainen kosketus, niin että se voi nostaa potilaan esimerkiksi sängystä pyörätuoliin. Robotin väitettiin painavan ”vain” 140 kiloa, verrattuna aiemman mallin 230 kiloon. Tiedotteessa korostettiin, että nopeasti kasvavan ikääntyvän väestön vuoksi Japanissa on kiireesti kehitettävä uusia tapoja auttaa hoitohenkilökuntaa. Yksi henkilöstöä ankarimmin kuormittava, kymmeniä kertoja päivässä suoritettava tehtävä on potilaiden nostaminen sängystä pyörätuoliin. Robottien vakuutettiin sopivan hyvin tähän tehtävään.
Rikenin lehdistötiedote Robearista oli puettu tutkimusuutisen kuosiin, mutta se oli osa prototyyppivaiheessa olevan hoivarobotin markkinointikampanjaa – luultavasti yritys saada lisärahoitusta hankkeelle ja pelastaa projekti. Mediatalot ympäri maailmaa tarttuivat syöttiin ja uutisoivat japanilaisen hoitotyön mullistavasta robotiikasta. Hämmentävää kyllä, esimerkiksi Ylen toimittaja ei tunnistanut tiedotetta markkinointiviestinnäksi vaan tarttui hanakasti tiedotteessa esitettyihin täysin spekulatiivisiin väitteisiin robotin soveltuvuudesta ikääntyvien hoitoon.
Lehdistötiedotteessa tutkimusryhmän johtaja Toshiharu Mukai totesi: ”Toivomme todella, että tämä robotti edistää hoitotyön kehittymistä helpottaen hoitajien nykyistä työtaakkaa. Aiomme jatkaa tutkimusta robotin kehittämisen suhteen, jotta se kykenisi tarjoamaan voimakasta mutta lempeää hoitoa vanhuksille.” Tutkijan esittämä toive muuttui uutisoinnissa spekulatiiviseksi väitteeksi ja lukijoita houkuttelevaksi klikkiotsikoksi, jonka mukaan karhurobotti saattaa pian huolehtia Japanin vanhuksista.
Robear on yksi esimerkki prototyypistä, jonka tie on noussut pystyyn hoivarobottien kaupallistamisvaiheessa. Ensimmäinen Robearin prototyyppi Riba I julkistettiin jo vuonna 2009, ja kaksi vuotta myöhemmin julkistettiin paranneltu versio, Riba II. Robotin kehittäjä Mukai arvioi tuolloin, että laitteen valmistuskustannukset ovat noin 170 000–250 000 dollaria. Hän arveli hinnan laskevan kohtuulliselle tasolle – eli alhaisemmaksi kuin henkilöauton hinta – seuraavien 20–30 vuoden aikana.
Vuonna 2011 Mukai arvioi, että Robear olisi valmis markkinoille viiden vuoden päästä eli vuonna 2016. Ensin robottia oli kuitenkin tarkoitus testata ikääntyneiden hoitoyksiköissä. Näiden tulosten perusteella Tokai Rubber Industries -yhteistyöyrityksen piti päättää markkinointisuunnitelmasta Japanissa.
Vain kuukausi helmikuun 2015 lehdistötiedotteen lähettämisen jälkeen robottia kehittäneen Rikenin ihmisen ja robottien vuorovaikutusta tutkiva keskus lakkautettiin. Toshiharu Mukai siirtyi Meijon yliopistoon, jossa hän on jatkanut Robear-alustan kehittämistä, tosin huomattavasti vaatimattomammin tavoittein. Nostorobotti Robearin kehitystyöstä ja sen kaupallistamisesta on ilmeisesti luovuttu kokonaan.
Kustannukset eivät ole ainoa syy, miksi Robear ei edennyt kymmenessä vuodessa prototyyppivaiheesta kaupallisille markkinoille asti. Mahdollisesti Robearin kaupallistamisesta luovuttiin, koska suunnittelussa oli vaikeaa noudattaa lainsäädännön asettamia kriteerejä. Ikääntyvien hoivaan tarkoitetun robotin on täytettävä lääkinnälliselle laitteelle asetetut tiukat turvallisuusstandardit.
Mukai tunnusti vuonna 2015, että robotti oli aivan liian monimutkainen, että sen käyttäminen olisi hoitotyöntekijöille riittävän helppoa ja turvallista. Sen käyttö vaatii laitteen viereen hoitajan, joka varmistaa potilaan turvallisuuden. Hoidettavan on myös oltava itse aktiivinen ja tartuttava noston aikana robottia kaulan ympäriltä. Parin pesukoneen painoisen laitteen siirtäminen esimerkiksi huoneesta toiseen edes pyörien päällä tuskin onnistuu käden käänteessä.
Robearin kehitystyön kohtaamat vaikeudet eivät ole uusia. Japanissa kaupallisille markkinoille kehitetyt palvelurobotit eivät ylipäätään ole olleet toivottuja menestystarinoita. Esimerkiksi kaikkien tunteman ikonisen hyljerobotti Paron suunnittelu alkoi 1993 ja kesti 10 vuotta. Japanissa julkisin varoin kustannetun kehitystyön kulut olivat 20 miljoonaa dollaria. Vaikka Paron hinta on robotiksi varsin kohtuullinen, noin 5000 euroa, sitä oli myyty vain 5000 kappaletta vuoteen 2018 mennessä.
Myös Sonyn Aibo-koirarobotti sekä Mitsubishin japanilaisille kotitalouksille suunnattu Wakamaru floppasivat kaupallisilla markkinoilla. Keltainen kotiapurobotti Wakamaru lanseerattiin vuonna 2005, ja sitä kaupattiin japanilaisille kotitalouksille noin 14 000 dollarin hintaan. Heikon kysynnän takia Wakamarusta ei ole tullut markkinoille uusia malleja vuoden 2005 jälkeen.
Japanilaisen hoivarobotiikan kehitystyön vastoinkäymisistä huolimatta fiktiivinen käsitys siitä, että robotteja käytettäisiin laajasti ikääntyvien hoivassa Japanissa, on kuitenkin pitänyt pintansa mediassa. Vaikka nostorobotti Robearin kehitystyö on lopetettu, sitä käytetään edelleen ahkerasti esimerkkinä ikääntyvien hoivarobotteja koskevassa uutisoinnissa niin Suomessa kuin maailmallakin.
Blogiteksti pohjautuu sosiologisessa aikakauslehdessä Ilmiö 17.9.2019 julkaistuun Jaana Parviaisen artikkeliin ”Miten fiktio hoivaroboteista muuttui faktoiksi?”, josta löytyvät myös blogissa käytetyt lähdeviitteet. Ks. https://ilmiomedia.fi/artikkelit/miten-fiktio-hoivaroboteista-muuttui-faktoiksi/?fbclid=IwAR3MwKg9Wtp1Nf65wajGqBkaPNepMA9C7fif6rVkMjQiDU6FpOSQTuU8-Rc