SANAVEKTORIANALYYSI: ROBOTTI + APULAINEN

Kun roboteista keskustellaan sanomalehdissä apulaisina, ovat aiheina erityisesti eri alat ja ammatit (esim. apumies ja terapeutti) sekä se, millainen apulainen robotti olisi. Toisaalta aiheissa nousee myös terminaattori-kuvasto, jossa robotti samaistetaan ”tappokoneeseen” ja ”henkivartijaan”. Kun roboteista keskustellaan muissa yhteyksissä, havaitaan aiheiden olevan vuorostaan hyvin teknologiakeskeisiä.

 

Edellä olevassa kaksiosaisessa kuviossa olen soveltanut sanavektorimenetelmää luokitellakseni sanoja niiden merkityksen ja esiintymisyhteyksien mukaan. Sanavektorimallinnuksen avulla voidaan siis simuloida tekstiaineistojen sisältämiä merkityssuhteita. Samassa kontekstissa esiintyvät sanat sijoittuvat lähelle toisiaan käsiteavaruudessa, mikä mahdollistaa johtopäätökset kyseisten sanaparien sosiaalis-käsitteellisestä yhteydestä (Venekoski & Vankka, 2017). Tässä blogissa esitelty aihemallinnus kvantifioi kokeiluluontoisesti robotteihin liittyvien sanojen esiintymistä sanomalehtijutuissa. Työkaluna on käytetty Helsingin yliopiston Kielipankin sanavektorihaun demoversiota. Luokittelu tehty hauilla ”robotti like apulainen” sekä ”robotti unlike apulainen”, jotta voitaisiin erotella semanttiset sanaklusterit yhteyksissä, joissa robottia on käsitelty apulaisena sekä yhteyksissä, joissa robottia ei ole käsitelty apulaisena. Kyseistä työkalua voi käyttää eri medialähteiden tarkasteluun ja se on rakennettu käyttäjälähtöiseksi siinä mielessä, että se tarkastelee automaattisesti sanojen esiintymisyhteyksiä sanojen taivutuksista riippumatta (robotti, robotit, robotin, robottien…). Työkalun puutteena voi pitää sitä, että otoksen kokoa ei pääse tarkastelemaan. Osa tuloksista epäilyttää, koska ei ole mahdollisuutta arvioida lähdemateriaalin kattavuutta.

Kuvioon on kerätty yleisimmät robottiin liittyvät sanavektoriyhteydet. Vasemmanpuoleista kenttää tarkastellessa nähdään, kuinka robotit apulaisina mielletään muun muassa apumiehiksi, kotiapulaisiksi, terapeuteiksi, henkivartijoiksi ja autonkuljettajiksi. Apumies ja työpari listan kärjessä viittaavat robotin työskentelyyn ihmisen kanssa sen sijaan, että robottiapulaiset tekisivät töitä itsenäisinä toimijoina. Apumiehelle voidaan ajatella delegoitavan vain selkeitä osatehtäviä sen sijaan, että vastuuta annettaisiin tehtäväkokonaisuuden suorittamisesta. Kyseinen painotus sanomalehtikirjoituksissa tukee paitsi tämänhetkistä teknologian kehitystä, myös asennetutkimuksia, joiden perusteella ihmisen ohjaamat robotit ovat palvelualoilla helpommin hyväksyttävissä kuin autonomiset robotit (Savela, Turja & Oksanen, 2018). Tulkintaa siitä, että tulos heijastelisi käsitystä vielä hyvin kapeasta tekoälystä vahvistaa kenties myös robottiapulaisuuteen yhdistetty käsite ”tomppeli”.

Kotiapulaisen tehtävää suorittavan robotin pitäisi nimenomaan olla melko autonominen kuten myös monitaitoinen. Tällaisen hovimestarin tai kotiapulaisen tapaisen robotin kehittelyn on arvioitu kestävän vielä vähintään kymmenen vuotta (ROSE, 2017). Ennen sitä on paljon haasteita sekä tekoälyn että sensoriteknologian kohdalla, sillä robotin pitäisi hallita monimutkainen ja muuttuva sosiaalinen ympäristö. Japanissa tähän kehitystyöhön on panostettu jo tuhansia työvuosia (Lechevalier, Nishimura, & Storz, 2014), mutta vieläkin on sarkaa kynnettävänä. Japanissakaan itsenäiset palvelurobotit eivät ole vielä päässeet messuhalleja pidemmälle. Sanomalehtikirjoituksissa kotitöissä avustavaan robottiapulaiseen kuitenkin näyttää kohdistuvan paljon odotuksia.

Terapiatyö yhdistettynä robottiapuun oli hieman yllättävä tulos alan ihmiskeskeisyyden vuoksi. Koska kyseessä on ison tekstimäärän kvantifiointi, ei kuitenkaan yllättäviäkään tuloksia päästä analysoimaan sisällöllisesti. Roboteilla sinänsä on edellytyksiä toimia terapiavälineinä ja robottien terapeuttisuudesta on jonkin verran todisteita (Cabibhan ym., 2013; Wada & Shibata, 2007). Itse terapeutin roolissa robotti voittaisi ihmisen ehkä neutraalisuudessaan, mutta häviäisi aidossa vuorovaikutuksessa ja läsnäolossa. Yleisesti terapeutin työn nähdään kuitenkin kuuluvan sosiaali- ja terveysalan tehtävistä niihin, jotka ovat kaikkein vaikeimmin robotisoitavissa (Turja & Niemelä, 2018). Myös havaittu robottiapulaisen ja henkivartijan sanavektoriyhteys muistuttaa tutkimuksesta roboteista sote-alalla. Hoivarobottitutkimuksessa suomalaiset hoitajat kokivat, että robottiapu olisi tervetullutta uhkaavissa tilanteissa (Turja ym., 2018). Mitä sillä tarkoitetaan konkreettisesti, jää arvailujen varaan. Internetin uutissivustoilla robotit yhdistetään henkivartijan tehtäviin tyypillisesti silloin, kun on puhe sotateollisuudesta (esim. ”Robot Security Evolves From the Battlefield Into the Home”). Helpommin on kuitenkin tulkittavissa havainto, jonka mukaan sanomalehtijutuissa käsitellään robotteja autonkuljettaja-apuna. Tulos heijastelee tämänhetkistä teknologian kehitystä ja robottiajoneuvojen kärkisijaa autonomisten robottien kehitysalueena.

Kun tarkastellaan sellaisia sanomalehtikirjoituksia roboteista, joissa ei ole mainintaa niiden apulaisuudesta, havaitaan selkeä ero sanavektoreiden välillä. Kuvion oikeanpuoleisessa kentässä tekoäly on olennainen osa käsitteistöä. Robottiin kohdistuu odotuksia keinoälystä, kun robottiapulainen sosiaalisena olentona tuomittiin tomppeliksi. Ero muistuttaa tutkimustuloksesta, joka osoitti ihmisten hyväksyvän helpommin robotit teollisessa ympäristössä kuin sosiaalisessa ympäristössä (Taipale ym., 2015). Teollisessa kokoonpanotyössä olemme tottuneet robotteihin ja siinä työssä robottien on helppo nähdä toteuttavan sitä, missä kone voittaa ihmisen: voimassa ja kestävyydessä. Sosiaalisessa ympäristössä tulee vastaan monia asioita, kuten aidon läsnäolon ja tilannetajun vaatimus sekä moniulotteiset ja muuttuvat vuorovaikutustilanteet, joita ei voi ennalta ohjelmoida niiden miltei äärettömän ennustamattomuuden vuoksi.

Lehtijutut roboteista ilman apulaisuuden mainintaa painottuvat tekniseen sanastoon ja viittaavat robotteihin ohjelmoitavina (esim. ”supertietokone”) mekatronisina (esim. ”sähkövirta”) laitteina, mitä ne määrittelyiden mukaan ovatkin. Polttomoottori teollisuus- tai palvelurobottien virtalähteenä ei ole kovin hyvin perusteltavissa, joten robotti ja polttomoottori käsiteparina saattaa viitata jälleen robottiautoaiheisiin, mutta tästä ei ole varmuutta. Tällaiset tuloksista esiin nousevat outoudet korostavat tarvetta saada tietoa otoksesta, josta tulokset ammennetaan. Tähän puutteeseen tullee kuitenkin parannuksia Kielipankin työkalun edetessä demo-vaiheesta jalostuneempaan muotoon.

Sanavektorianalyysi on kiinnostava metodi, kun tutkitaan esimerkiksi sanomalehdissä tai sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua. Suuri tietomäärä muodostaa sana-avaruuden, jota olisi vaikea havaita ja laskea ilman tietoja yhdistävää vektorianalyysiä. Vaikka sinänsä pinnallisia matemaattisia kielen mallintajia ovatkin, sanavektorit pyrkivät tarjoamaan sisällöllistä tietoa siitä, missä konteksteissa tiettyä sanaa tai sanaparia käytetään. Tämän blogin esimerkissä havaittiin, että robottiapulaisista kirjoitettaessa konteksti on useimmiten ihmisen ja robotin muodostama työpari. Itsenäisempi rooli roboteilla näyttäisi olevan jutuissa, joissa se nähdään terminaattorimaisena suojelijana tai taistelijana, mutta myös erityisissä tehtävissä kuten terapeuttina, autonkuljettajana tai tähystäjänä.

 

Lähteet

Cabibihan, J-J., Javed, H., Ang, M. et al. (2013). Why Robots? A Survey on Roles and Benefits of Social Robots for the Therapy of Children with Autism. International Journal of Social Robotics, 5(4), 593–618. https://doi.org/10.1007/s12369-013-0202-2

Helsingin yliopisto, Digitaalisten ihmistieteiden osasto (2019). Kielipankin työkaludemot [verkkopalvelu]. Kielipankki. Käytettävissä osoitteessa https://www.kielipankki.fi/tyokalut/ osiossa “Kielipankin työkaludemoja”.

Lechevalier, S., Nishimura, J. & Storz, C. (2014). Diversity in patterns of industry evolution: How an intrapreneurial regime contributed to the emergence of the service robot industry. Research Policy, 43(10), 1716–1729.

ROSE (2017). Robotics in Care Services: A Finnish Roadmap. http://roseproject.aalto.fi/images/publications/Roadmap-final02062017.pdf.

Savela, N., Turja, T. & Oksanen, A. (2018). Social acceptance of robots in different occupational fields: A systematic literature review. International Journal of Social Robotics, 10(4), 493–502. doi:10.1007/s12369-017-0452-5

Taipale, S., Luca FD., Sarrica, M. & Fortunati, L. (2015). Robot shift from industrial production to social reproduction. Teoksessa Vincent, J., Taipale, S., Sapio, B., Lugano, G. & Fortunati, L. (toim.), Social robots from a human perspective. London: Springer, 11–24.

Turja, T. & Niemelä, M. (2018). Robotin ja hoitajan yhteistyöllä tehokkuutta ja mielekkyyttä hoitotyöhön. Sosiaalipsykologi, 2, 12–17.

Turja, T., Van Aerschot, L., Särkikoski, T. & Oksanen, A. (2018). Finnish healthcare professionals’ attitudes toward robots: Reflections on a population sample. Nursing Open, 5(3), 300–309. doi:10.1002/nop2.138

Venekoski, V. & Vankka, J. (2017). Kieliteknologia analytiikan tukena sotilas-ja viranomaistyössä. Tiede ja ase, 75.

Wada, K. & Shibata, T. (2007). Living with Seal Robots – Its Sociopsychological and Physiological Influences on the Elderly at a Care House. IEEE Transactions on Robotics, 23(5), 972–980.

Tuuli Turja