Eksoskeleton eli ulkoinen tukiranka, konevoimia ihmiseen yhdistävä kehikko tai puku, on monelle tuttu scifi-tarinoista. Työvälineenä eksoskeletonit eivät onneksi tarkoita esimerkiksi Iron Man -elokuvista tuttua koneellista haarniskaa eikä sen päälle pukeminen siten vaadi sellaista operaatiota, mikä vaadittaisiin siihen, että työntekijä kapuaisi massiiviseen kokovartaloasuun. Teollisessa kokoonpanossa tai edes hoitotyössä ei myöskään tarvita Iron Man -puvun hienouksia, kuten voimakenttäpuolustusta, lento-ominaisuuksia tai tutkajärjestelmää (huomaa kirjoittajan mielikuvituksettomuus). Työssä käytettävien ergonomista työtapaa edistävien eksoskeletonien on oltava helposti puettavia. Kun ihminen vahvistaa ominaisuuksiaan pukeutumalla eksoskeletoniin, häntä voidaan kutsua jopa kyborgiksi. Toisaalta työelämään sovellettaessa lienee mielekkäämpää puhua työvälineistä tai työasuista.
Hoitotyön fyysinen raskaus liittyy sekä potilaiden avustamisen tehtäviin että painavien tavaroiden nosteluun. Liikunta- ja tukielimiin kohdistuvan kuormituksen vähentämiseksi on ehdotettu hoitajille puettavia eksoskeletoneja. Erillisen tekoälyisen robottilaitteen sijaan eksoskeletonit säästäisivät tilaa ja mitä tärkeintä, yhdistäisivät koneen voimat aitoon ja joustavaan ihmisälyyn. Väitetään lisäksi, että eksoskeleton tuntuu leuhkalta päällä (ks. lähteet alla), joten se toimisi imagon kohottajana alalla kuin alalla.
Tamperelaiset hoitajat ja hoitajaopiskelijat olivat ensimmäisten joukossa ihan maailmankin mittakaavassa kokeillessaan kevyttä (2,6 kg) liivin tapaan puettavaa eksoskeletonia helmikuussa 2019. Kuuntele Ylen radiohaastattelu alkaen kohdasta 7.15: https://areena.yle.fi/1-50065221?utm_source=twitter-share&utm_medium=social&utm_campaign=areena-web-share
Tähän tutkimukseen mennessäni yksi työhypoteeseistani oli seuraava. Koska eksoliivissä esiintyminen on siistiä (”cool”, ks. lähteet alla), olisi eksolla varustetun hoitajankin hienoa kävellä sairaalan käytäviä yksin tai omassa liivijengissä ja tämä voisi tukea ergonomian lisäksi myös osan hoitohenkilökunnan ammatti-identiteettiä. Kerrottakoon heti, että tämä oletus ei saanut alkuunkaan kaikua eksoliivikokeilussamme. Hoitajat ja hoitajaopiskelijat eivät ajatelleet erottautuvansa eksoliiveillään mitenkään myönteisesti ammattinsa edustajina.
Olin itse asiassa hyvin vaikuttunut siitä, kuinka selkeästi ja systemaattisesti pinnalliset arvot jäivät hoitotyön eettisten arvojen varjoon. Sen sijaan, että tutkimukseen osallistujat olisivat ajatelleet eksoliivin käyttämistä erottautumisen tai ylpeilyn aiheena, he nostivat järjestelmällisesti esiin sen, kuinka eksoliivin käyttäminen voisi haitata herkkää vuorovaikutusta potilaan ja hoitajan välillä. Koettiin arveluttavaksi se, kuinka potilas tulkitsee tilanteen, jossa hoitaja tulee tilaan kummallisesti varustettuna. Pidetäänkö sitä suojauksena? Herättääkö ihmetystä, jos hoitaja on robotin näköinen? Tästä pohdinnasta seurasi myös se, että osan mielestä eksoliivin olisi ehdottomasti mahduttava työtakin alle, ettei se ole näkyvästi esillä.
Blogin otsikko viittasi wanhaan pirkanmaalaiseen (?) sanontaan ”Onks tukka hyvin, näkyyks kello?”. Alustavien havaintojen perusteella hoitotyössä käytettävät eksoskeletonit eivät uudista tuota sanontaa otsikossa olettamallani tavalla. Hoitajilla kaiken edelle menee (hoitotyön etiikkaakin määrittelevä) onnistunut vuorovaikutus potilaan tai asiakkaan välillä, ja otsikko olisi siis pikemminkin korjattava muotoon ”Voiks potilas hyvin, onks eksoskeleton piilossa?”.
Katso myös aikaisempi blogi:
https://projects.tuni.fi/rose/blogitekstit/ikaihmisille-keppia-vai-robotteja/
Lisää eksoskeletoneista:
https://humanparagon.com/powered-exoskeletons/
Lisää eksoliivitutkimuksesta:
Tampereen yliopisto: tuuli.turja@tuni.fi
Kokeileva Suomi –sivusto: https://www.kokeilunpaikka.fi/fi/experiment/725/
Eksoliivikokeilusta Ylen tv-uutisissa: https://t.co/uSZj40xawn