Vieraskynä: Varhaiskasvatuksen opettajien mentorikoulutuksen jälkeen kokemuksia opiskelijan mentoroinnista

Vieraskynässä Leena Soimasuo, joka työskentelee Nokian kaupungilla varhaiskasvatuksen opettajana.

“Ensimmäisen opiskelijan ohjaaminen jännitti paljon. Tähän on vaikuttanut varmasti se, etten ollut käynyt mentorikoulutuksessa. Sittemmin olen käynyt lyhyempiä opiskelijan ohjaamiseen keskittyviä mentorikoulutuksia sekä pidemmän mentorikoulutuksen (10 op), jotka Tampereen yliopisto on järjestänyt. Näistä olen saanut eväitä opiskelijan ohjaukseen. Erityisesti kuuntelemisen taitojen sekä ”oikeanlaisten” lisäkysymysten tekemiseen olen saanut hyvää tukea ja vinkkejä koulutuksista. Koulutus on vahvistanut ajatusta, että minun ei tarvitse antaa opiskelijalle oikeita vastauksia tai näyttää mallia. Minun tehtäväni mentorina on yrittää tukea opiskelijaa löytämään oma tapa toimia varhaiskasvatuksen opettajana sekä rohkaista opiskelijaa havainnoimaan esimerkiksi kasvatuskäytänteitä, huomaamaan näiden taustalla olevia arvoja sekä tavoitteita. Lisäksi palautteen antamiseen rohkaiseminen on keskeistä. On ollut myös antoisaa tavata kollegoja näissä koulutuksissa.

Opiskelijan ohjaaminen antaa myös itselleni paljon. Opiskelijan kanssa keskustellessa tulee jäsennettyä omaa työtään tehokkaammin, sillä arjessa tätä ei välttämättä aina ehdi tehdä. Oman ja ryhmän toiminnan sanoittamisen myötä opiskelijalle selkeytyvät taustalla olevat tavoitteet. Toisinaan olen kuitenkin huomannut, että kaikkea ei huomaa selittää tai avata tarpeeksi hyvin. Tällöin opiskelijalle on voinut jäänyt väärä kuva jostain asiasta. Yksi syy tähän voivat olla myös a opiskelijan lyhyet läsnäolotunnit lapsiryhmässä: voi olla, että opiskelijalle ei muodostu työssäoppimisjaksolla todellista kuvaa opettajan työstä ja/tai ryhmän toiminnasta. Koen, että aikaa opiskelijan kanssa keskusteluun tulisi olla enemmän ja varsinkin viimeisessä jaksossa jokunen pitempi päivä (7 tuntia).

Ohjaaminen vaatii mentorilta sitoutumista ja innokkuutta: tätä työtä tehdään ilman korvausta ja niin sanotusti oman työn ohessa. Näen opiskelijoiden mentorina toimisen erittäin tärkeänä työelämään siirtymisen kannalta. Lisäksi on tärkeää, että opiskelijalle jää kuva, että hän on tervetullut työyhteisöön. Sen sijaan keskeistä ei ole se, kuinka hyvät taidot missäkin asiassa hänellä on. Haluan ehdottomasti toimia tulevaisuudessakin mentorina tuleville varhaiskasvatuksen opettajille.”