Hankkeen tausta-ajatuksena oli tuoda esiin julkiseen keskusteluun tuottajaosaamisen tarve, rooli ja tuottajan työn problematiikka luovilla aloilla – erityisesti koronapandemian jälkeen. Porissa pääsimme osin tähän tavoitteeseen, mutta auttamatta on selvää, että 45 minuutin keskusteluaika ei tälle kokonaisuudelle paljon armoa anna. Aiheesta keskusteluahan olemme jo käyneet aiemmin tänä vuonna helmikuussa Elämystalousfoorumissa Tampereella, joten eipä hätää ja tilanne ei parilla keskustelulla muutenkaan korjaannu.
Panelisteina SuomiAreenassa oli liuta oman alan kovia osaajia, joita ei todella koottu mukaan ”All female panel” -hengessä vaan tiukasti osaamisensa ja ansioiden perusteella. Halusimme ääneen niin korkeakouluopetuksen, kuntasektorin kulttuurin kehityksen, Tuottajapankki-projektin, alan yrittäjän ja tuottajien työhyvinvoinnin asiantuntijat: Katri Halonen Metropolia Ammattikorkeakoulusta, Ilona Kyykoski Operaatio Pirkanmaasta, Tuuli Penttinen-Lampisuo Poike Productiosta, sekä Tuottajapankin tutut kasvot Carolina Pajula ja Susanna Ihanus TAMKista. Keskusteluun liittyi myös tuleva Taiteen edistämiskeskuksen johtaja, vielä hetken Musiikki X Median toimitusjohtajana toimiva Kaisa Rönkkö. (Lue Tuottajapankin tarkemmat puhujaesittelyt täältä). Joukkomme oli siis suuri, mutta sopuisasti keskusteleva. Näin ainakin koimme ja henki oli hyvä.
Mitä sitten jäi puuttumaan ja uupumaan? Montakin asiaa ja monesta näkökulmasta. Tuskin pääsimme raapaisemaan alan ja tuottajantyön yleiskuvauksen jälkeen niihin juurisyihin ja rakenteellisiin puutoksiin mitä olemme ajan myötä ja hankkenkin aikana havainneet. Kuinka alan toimijoilta hiipuu usko työllistyä omassa ammatissaan kestävästi (niin taloudellisesti kuin henkisesti) ja miten paljon menetämme alalta korkeastikoulutettua väkeä ja osaamista vain siksi, että kulttuurikentän toimintamallit ja prosessit eivät ole kunnossa mm.taloudellisesti tai toiminnallisesti.
Onko Suomi hukkaan heitettyjen hankkeiden luvattu maa, jossa sisältöjä ja uusia toimintamalleja kehitetään hankerahalla yhä uudestaan ja uudestaan, mutta hyvien käytänteiden juurrutaminen jää puolitiehen, mm. siksi, että ns. ”palloa” ei ota koppina kentällä kukaan tai mikään organisaatio, koska rakenteellisesti näitä ei joko ole tai verkostossa on liian isoja aukkoja. Tästä aion itse lukea kesälukemisena Katri Halosen julkaisun ”Projekti loppuu, mitä jää? Sosiaalisten innovaatioiden juurruttaminen” (Metropolia). Julkaisu löytyy Theseuksesta täältä.
Välittäjäportaan toimintaedellytysten turvaaminen ei näytä olevan minkään valtakunnan tahon vastuulla (ihan todella) ja toimialan kehitys tuntuu muihin aloihin verrattuna ihan nappikaupalta. Rivit ei ole koottuna yhteen ja ajatus organisoituneesta vaikuttajajoukosta ei ehkä ole ollut tarpeeksi ajankohtainen aiemmin. Tästäkin on jo hyviä askelia eteenpäin mm. Tapahtumateollisuus ry:n ja tietenkin meidän oman Pirkanmaan luovat tuottajat ry:n muodossa. Tuottajat jäävät systemaattisesti edelleen rannalle taiteen apurahoissa ja toisaalta esimerkiksi perinteinen kulttuuri- ja taidepalveluiden tuottaminen ei herätä kovin suuria liiketoiminnallisia menestysnäkymiä yritystukien myöntäjien silmissä. Taiteellis-tuotannollinen ajattelu ei ole vielä valtavirtaa ja tuottajien rooli taiteen edistämisessä ja kulttuuripalveluiden muodostamisessa on vieläkin hahmottumatta – ainakin rahoittajilla, sillä meillehän tämä on jo kovinkin kirkasta ajattelua. En silti ole sitä mieltä, että tässä pitäisi kukkaroa löytyä vain julkisesta rahoituksesta, se ei ole kestävä ratkaisu. Näkisin, että kukkaroita pitää löytyä useita ja eri suunnilta, yrittäjämäisen työskentelyn mahdollistamiseksi turvaverkkoja on kehitettävä. Toimintamalleja ja yhteistyötä pitää tiivistää ja rakenteita uudistaa – tai siis luoda jopa ihan alusta asti, ”jotta meillä olisi enemmän ratkaisuja ja vähemmän ongelmia” – SuomiAreenan slogania mukaellen. Kun ajatus siirtyy pelkästä julkisella rahalla tehtävästä taide- ja kulttuuripalveluista enemmän elinkeinon kehittämiseksi ja mm. kuntien pito- ja vetovoimatekijäksi, voi ratkaisujen avaimia löytyä ihan erilaisista verkostokuvioista, jaetuista resursseista ja uudesta ajattelusta.
Käsittääkseni ei Suomen talouden muut kivijalat metsä- ja paperiteollisuudesta, telakkateollisuuden ja ICT:n kautta vihreään siirtymään asti ilman valtion tukia ja investointeja ole noussut menestykseen. Rakenteiden ja toimintamallien muoto luovilla aloilla on vain erilaisia, koska jättimäisiä veturiyrityksiä tuskin muodostuu – tai on edes tavoitteena. Kyse on laajasta ekosysteemistä ja arvoketjujen kudelmasta, jossa välittäjätoimioiden osuus on merkittävä. Tälle täytyy löytää ihan omanlaiset, tarpeeksi suuret ja vaikuttavat rakenteelliset tuet, jotta alan toimijat pääsevät jaloilleen, kato alalta pois tukittua sekä työllistyminen terveemmille raiteille. Luovien alojen liikevaihto viime vuonna oli jo lähes 14 miljardia, ei siis ihan pieni siivu, eihän? Mitä se voisikaan olla tulevaisuudessa? (Lue lisää Creative Finlandin sivuilta VTT:n laatimasta tilannekuvasta)
Suomessa kulttuuriammateissa (päätoimen mukaan luokiteltuna, sisältäen ammatinharjoittajat, freekut ja apurahalla työskentelevät) työskenteli vuonna 2021 noin 128 000 henkilöä (laskua aikaan ennen koronaa noin 7%), joista ammattitaiteilijoita noin 23 000.
Tilastokeskuksen tietojen perusteella heistä
- yrittäjiä on 28%, muilla aloilla 13%
- osa-aikatyötä tekeviä 24%, muissa ammateissa 16%
- keskimääräinen viikkotyöaika 26 tuntia, muissa ammateissa 30 tuntia
- noin 11%:lla useampi kuin yksi työ, muissa ammateissa 7%
- 56% naisia, muilla aloilla keskimäärin hieman vähemmän
- korkea-asteen koulutusta 54%:lla, muissa ammateissa noin 42%
LÄHDE. https://stat.fi/julkaisu/cku3wjdcgb6ya0b500hcds18p
Voidaan siis todeta, että noin viidennes kulttuuriammateissa toimivista on taiteilijoita ja 4/5 välittäjäporrasta? Kuitenkin kaikki kulttuurialaan liittyvä rahoituskeskustelu liittyy pääasiassa taiteilijakentän toimintaedellytysten parantamiseen, vaikka tosiasiassa samanalaiset ongelmat ovat tällä vielä suuremmalla muulla toimijajoukolla kulttuuriammateissa. (Ja yhtään väheksymättä sitä taiteen tekijöiden ahdinkoa rahoituksellisesti, se keskustelu on äärimmäisen tarpeellista ja tärkeää!) Työhyvinvointi, jaksaminen ja erilaiset kuormittavuustekijät, tulevaisuuden näkymät työllistyä ja toimeentulon turvaaminen ovat niin taiteilijoiden mutta myös tuottajien haasteena. (Tutustu lisää Cuporen julkaisuun Taiteen ja kulttuurin barometri 2022)
Naisvaltaisuudesta tuli SuomiAreenassakin puhe, ja tottahan se varmasti on: Tuottajapankin 1,5 vuoden aikana mukana on ollut noin 200 eri osallistujaa lähes 1000 osallistumiskerran volyymilla eri aktiviteetissa ja naisia tästä joukosta on ollut 90%. Mutta onko se silti mikään syy (tai seuraus?) vallitsevalle tilanteelle? Eikö asiantuntija-ammattissa toimivat olisi syytä ottaa vakavasti sukupuolesta riippumatta. Vai voidaanko todeta, että kyllä osaksi tämän tilanteen muodostumisessa (tai sen muuttumattomuudessa) on myös alan toimijoiden syytä katsoa peiliin. Jos epäkohdista ei herätä keskustelua, ehdota korjaavia toimenpiteitä ja tyytyy vain siihen, että asiat nyt on aina olleet näin, ei tulevaisuus näytä kovin ruusuiselta.
Suomen yhteiskunnallisen keskustelun yhdessä päätapahtumassa oltaessa kuitenkin nousi ensisijaisesti vallitsevan viimeaikaisen poliittisen keskustelun tasosta mieleen valtava pettymys. Ja kuten SuomiAreenan keskustellussakin mainitsin, kun meillä on selkeä tarve turvata luovan alan osaaminen korkealla tasolla tulevaisuudessakin, pitää koulutetut tekijät työssä ja kehittää merkittävää toimialaa eteenpäin, tämän tulisi merkitä huomattavaa asennemuutosta poliittisessa päätöksenteossa. Kulttuuri ja sivistys tulee nostaa yhteiskunnan keskiöön ja uuteen arvostukseen. Ne eivät ole luksusta, vaan niitä tarvitaan kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.
Ja onneksi tästä aiheesta keskustelu saa jatkoa myös syksyllä! Olemme mukana KUTU – Valtakunnalliset kulttuurituottajapäivät & kuntien kulttuuritoiminnan neuvottelupäivät -tapahtumassa Jyväskylässä 9.-10.10.2023. Siellä pääsemme Operaatio Pirkanmaan kanssa vetämään työpajamaisesti saman teeman keskustelun ja aikaakin on aivan eri tavalla käytettävissä. Katso ohjelma täältä ja ilmoittaudu mukaan, jatketaan juttua siellä!
SuomiAreena Porissa 27.-30.6.2023 toi yhteiskunnallisen ja ajankohtaisen keskustelun kaikkien ulottuville. Ohjelman voi seurata maksutta tallenteena MTV Katsomosta.