Tutkimusta demokohteiden kautta
TAKO-hankkeen tutkimusmenetelmiä ovat kohteiden pilotointi sekä tutkimus suunnittelun kautta, englanniksi research-by-design. Jälkimmäisessä laaditaan luonnossuunnitelmia konkreettisiin kohteisiin hankkeen kohdealueella Etelä-Pohjanmaalla. Näiden demokohteiden taso vaihtelee tarkoistakin luonnoksista suomalaisen asumisen normeja haastaviin ideointeihin. Kestävän, terveellisen ja joustavan rakentamisen tutkiminus suunnittelun kautta hyötyy kummastakin lähestysmistavasta.
Tavoitteena asumismuotojen parhaat puolet
Vakituiset asuinrakennukset jaetaan yleensä omakotitaloihin, paritaloihin, rivitaloihin ja kerrostaloihin; paritalo on oikeastaan kahden yksikön rivitalo, ja niin sanottu kaupunkipientalo (eng. townhouse) yleensä omakotitalo, joka on sivuseinistään kiinni toisissa kaupunkipientaloissa. Kerrostalossa asunnot ovat yleensä yhdessä kerroksessa ja niihin kuljetaan yhteisen porraskäytävän kautta. Porraskäytävä voi olla talon sisä- tai ulkopuolella; viimeksi mainittua kutsutaan luhtitaloksi.
Omakotitalo on vuodesta toiseen suomalaisten suosituin asumismuoto. Omakotitaloasumisen hyötyjä ovat pihan tuoma yksityisyys ja harrastusmahdollisuudet sekä itse kodin yleensä muita asumismuotoja suurempi koko. Omakotitaloasuja on riippumaton ja vapaa: oma tupa tuo oman luvan. Omakotitaloasumisen riskejä on maankäytön matala tehokkuus, asumisen kova hinta ja pitkät etäisyydet: omakotitalotontteja on saatavilla vähän suurien keskusten lähellä. Erillisten omakotitalojen lämmittämiseen kuluu paljon energiaa, ja henkilöautolla tehtävät matkat etäällä oleviin palveluihin ja työpaikkoihin lisäävät päästöjä. Monen suomalaisen tulotasolla unelmien omakotitalo jää helposti unelmaksi, vaikka se mainittaisiinkin ideaaliksi asumismuodoksi.
Kerrostalo nähdään usein omakotitalon vastaparina, ja asumismuotojen välinen ristiveto leimaa suomalaisen asuntoarkkitehtuurin historiaa. Kerrostalo mahdollistaa urbaanin asumisen lähellä palveluita keskustoissakin. Rakentaminen on tehokasta ja melko edullista; kerrostaloissa asutaan paljon vuokralla, jolloin asuminen ei vaadi suurta kertainvestointia ja asuinpaikan vaihtaminen on helppoa. Tiivis kerrostaloasuminen on edellytyksenä eläväisille kaupunkikeskuksille. Suurien yksiköiden pitäminen lämpimänä on tehokasta, ja liikkuminen voidaan yleensä hoitaa jalan, pyörällä tai julkisella liikenteellä. Kerrostaloasumisen ympäristöongelmat liittyvät rakentamistapaan: suurin osa Suomen kerrostaloista tehdään betonista, jonka sementin valmistaminen aiheuttaa paljon päästöjä. Pienimmät kerrostaloasunnot, joiden määrä on kasvanut nopeasti, eivät ole joustavia tai monikäyttöisiä. Jos kerrostaloasumisen trendit kääntyvät, voidaan tällaisia taloja joutua purkamaan.
Rivitalo nähdään yleensä näiden asumismuotojen välivaiheena. Rivitaloasuminen herättää kuitenkin vain harvoin suuria intohimoja. Kytketty kaupunkipientalo taas on trendikäs asumismuoto niin asujien kuin arkkitehtienkin puheissa. Asumismuodon urbaanisuutta ja omakotitaloasumista yhdistävä luonne herättää kiinnostusta. Toinen kiehtova piirre voi löytyä arkkitehtuurista: kaupunkipientalot ovat yleensä yksilöllisiä ja monikerroksisia, mikä mahdollistaa tavanomaisesta poikkeavan asuntosuunnittelun.
Hybridi kajastaa
Kaavoituksessa ollaan viime vuosina puhuttu hybriditonteista – siis alueista, jolle kaava sallii useampia toimintoja, esimerkiksi liiketiloja, julkisia palveluita ja asumista. Periaatteessa tässä ei ole mitään uutta, sillä suomalaiseen kaupunkikerrostaloon on kuulunut 1800-luvulta rakennustyypin synnystä lähtien pohjakerrosten liiketilat. Ennen liike- ja pankkitaloissakin oli tyypillisesti johtajan asunto yläkerroksessa. Hybridisyyden voi ymmärtää myös muilla tavoin. Puhutaan hybridirakennuksista, jotka ovat tehty osittain puusta, osittain muusta aineesta; tämäkin on varsin luonnollista, sillä vaikkapa vesikattoa ja perustuksia ei kannata tehdä puusta niiden ilmiselvien vaatimusten takia. Sairaalanmäen hybridirivitalossa hybridiys tulee kuitenkin ennen muuta asumismuotojen yhdistämisestä.
Suunnitelma pyrkii välttämään tilannetta, jossa julkisen ja yksityisen tilan ero on jyrkkä ja kova; sen sijaan korostuu huokoinen siirtymä suuresta korttelipihasta puolijulkiseen yläpihaan ja siihen eri tasoissa liittyviin asuntoihin. Yläpihoilta käydään myös kahteen liike- tai työskentelytilaan, jotka on muunnettavissa joko asuntojen lisähuoneiksi tai kiinteistön yhteistiloiksi. Pandemia-aikana ne helpottavat etätyön erottamista kotona vietettävästä vapaa-ajasta. Tavoitteena on lisätä naapurikohtaamisia kotiympäristössä ja yhdistää kaupunkilaiselämän sosiaalinen monimuotoisuus maaseutuyhteisöjen välittömyyteen. Rakennuksen ja asuntosuunnittelun omaleimaisuus vahvistaa asukkaan sitoutumista osaksi kotiympäristöään.
- Pohjakerroksen yksiöt ja kaksiot sopivat liikuntarajoitteisille.
- Perheasunnon pohjakerros toimii selviytymiskerroksena.
- Ulkoportaan alla on varastotila.
- Perheasuntojen makuutilat voi rajata asukaslähtöiseti kevyillä väliseinillä tai verhoilla.
- Työtilan voi yhdistää perheasuntoon tai parviyksiöön.
- Yläpiha on puolijulkinen kaupunkitila.
- Parviasuntoihin käydään oman portaan kautta yläpihalta.
- Parvien portaiden alla on varastotilaa.
- Jyrkkien harjakattojen alla on hyvin korkeita tiloja.
Asuntojen koon ja tyypin laaja skaala sekoittaa väestöryhmiä ja luo moni-ilmeistä kaupunkikulttuuria. Perheasunnoissa on runsaasti tilaa myös lapsille, ja rakennusvaiheessa tulevat asukkaat voivat vaikuttaa tilaa jakavien väliseinien järjestelyyn ja materiaaliin. Suuret parviasunnot sopivat poikkeavia tilaratkaisuja rakastaville pariskunnille ja pienille perheille. Pienasuntoja etsiville on tarjolla sekä ensimmäisen kerroksen tavanomaisempia asuntoja että ylimpien kerroksien korkeita, puolisuunnikkaan muotoisia parviasuntoja. Jälkimmäiset toimivat erinomaisesti ateljeeasuntoina. Kaikkien asuntojen mittasuhteissa on otettu huomioon tilan monikäyttöisyys: huoneet voidaan kalustaa usealla eri tavalla.
Sairaalanmäen hybridirivitalo ei ole asumiskone, joka täyttää asumisen vähimmäisvaatimukset. Se on asukkaidensa oma paikka, josta oman kodin ikkunat ja kattomuodot tunnistaa jo kaukaa. Rakennuksen monitasoisuus tuo takaisin pihapiirissä kulkemisen rituaalisuuden, joka aluerakentamisen lähiöympäristöstä usein katoaa. Asukkailla on myös mahdollisuus – yhteistyössä muiden asukkaiden kanssa – vaikuttaa talon ilmeeseen istutuksilla ja koristuksilla. Yhteiselämä vaatii panostusta sosiaalisuuteen ja naapurisuhteisiin, mutta palkintona on yhteisö, jossa on samaa välittömyyttä kuin pienten aukioiden ja kujien täplittämässä pikkukaupungissa. Kohde voidaan toteuttaa puurakenteisena.
Eero Okkonen, tutkija/arkkitehti SAFA, TAKO-hanke