Tänään päätän suunnata toimistolle hybridityömahdollisuudestani huolimatta. Työpaikan pihalla moikkaan Jaakkoa. Hän on 75-vuotias ja työskentelee meillä yhden päivän viikossa. Tänään hän on jakamassa karttunutta käytännön kokemustaan nuoremmille kollegoille.
Astun avaraan ja valoisaan halliimme, jossa suuntaan kohti monitoimityötiloja, jossa minulla on myös oma viihtyisä soppeni.
Avatessani viestit työpisteelläni, huomaan viestin asiakkaalta. Tekoäly onnistuu vastaamaan yhdeksään kymmenestä palvelupyynnöstä, mutta nyt asiakkaalla on selvästi haastavampi tilanne. Asiakkaalle 3D-tulostetun räätälöidyn laitteen käyttöönotossa on ilmentynyt ongelmia.
Kävelen omalta työpisteeltäni virtuaaliseen yhteistyötilaan, jossa laitan virtuaalilasit päähäni ja otan yhteyden Alishaan työkaveriini Keniassa. Alamme yhdessä pyöritellä mallia ja pohdimme, miten asiakkaan ongelma saadaan ratkaistua. En aina saa Alishan englannin ääntämyksestä selvää, joten siirryn käyttämään virtuaalitulkkausta. Mukaan suunnittelusessioon liittyy myös kestävyyslaskijamme Sannu. Koska jokaisen tuotteen hiilijalanjälki on laskettava ja ilmoitettava, kestävyyslaskija tekee saman tien laskelmat tekemiemme muutosten vaikutuksista. Sannu työskentelee yrityksessämme 30 %:sti ja hän tekee samaa työtä myös kahdessa muussa yrityksessä.
Tauon alkaessa ajattelen suunnata kahvihuoneeseen, mutta samassa huomaan stressipisteitä laskevan hyvinvointirannekkeeni piippaavan. ”Korkea stressitaso havaittu. Suositellaan palautumisnokosia”. Suuntaankin kahvihuoneen sijasta lepohuoneen kapseliin kymmeneksi minuutiksi. Sen jälkeen olo onkin paljon virkeämpi, mutta nappaan vielä mukaani synteettisen kahvin. Kahvia läiskähtää lattialle, mutta siivousrobotti pyyhältää paikalle ja pyyhkii lattian. Olisipa kahvimukinkin puhdistus yhtä huoletonta, huokaan. Mutta kaikesta edistyksestä huolimatta kahvimukit eivät edelleenkään siirry itse tiskikoneeseen tai sieltä ulos.
Mieltäni jäi askarruttamaan aamupäivän tekninen ongelma, johon ei vielä löytynyt täydellistä ratkaisua. Löydän verkosta amerikkalaisesta huippuyliopistosta MIT:stä aiheeseen liittyvän verkkoluennon ja käytän viikoittaisen jatkuvan oppimisen kaksituntiseni sen katsomiseen. Uudet ratkaisut alkavat pikkuhiljaa kyteä mielessäni.
Tiimikoutsimme Jare pysähtyy juttelemaan ja kysäisee ehtisinkö tällä viikolla kävelylle kehitys- ja työnantajakokemuskeskustelun merkeissä. Hän pyytää tekemään verkkopalveluun anonyymin julkisen työnantaja-arvioinnin ja kehaisee, että yritysbrändimme pistesijoitus oli noussut Workplace-alustan tähtiluokituksessa. Ehkäpä nyt saadaan uusia hakemuksia osaajavalmennukseemme ja sitä kautta uusia tekijöitä. Vähän jännittää sekin, että seuraavalle puolivuotiskaudelle saan kiertävän tiimikoutsivuoron. Se onkin tehtävä, jota en ole vielä aiemmin tehnyt. Pitääpä käydä katsomassa avoimista palkkatiedoista, paljoko Jare on koutsitehtävässään saanut.
Iltapäivällä kun teen lähtöä, moikkaan Patea, joka tekee mieluiten töitä illalla ja on saapunut joustavaan vuoroonsa. Itse olen tyytyväinen valitsemaani nelipäiväiseen viikkoon, joka taitaakin olla meillä nykyään yleisempi valinta kuin perinteinen. Nappaan kuitenkin työtabletin ja VR-lasit mukaan. Jäi tuo suunnitteluhomma niin jännittävään vaiheeseen, että jos sitä kuitenkin ihan vähän katsoisi sitä vielä illansuussa…
Vinkki: Käy kurkkaamassa Tulevaisuusaineistot -sivultamme kohta 3. ”Tulevaisuuden työelämä”. Sieltä löydät linkkejä eri tahojen tuottamiin aineistoihin, joista tämäkin kirjoitus sekä alla oleva kuva työelämän muutostrendeistä on saanut inspiraationsa.
Teksti: Heli Kurikka
Kirjoittaja on muutosjoustavuuden tutkija, entinen it-yrittäjä ja aluekehittämisen asiantuntija
