Etäläsnäolon lupaus
Robotteja on jo moneen lähtöön. Teollisuusrobottien rinnalle on syntynyt palvelurobotteja, joista esimerkiksi yksinkertaisimmat etäläsnäolorobotit voivat hyödyntää internetpohjaisesti etäohjausta tietokoneella tai kännykällä. Kehittyneemmät etärobotit kykenevät tunnistamaan kohteen, liikkumaan esteettömissä tiloissa tunnistimien ja pohjakarttojen avulla ja kommunikoimaan tunnistamansa kohteen kanssa persoonallisesti. Esimerkiksi etärobotit Double 2, VGo ja BadBot U1 liikkuvat ohjattuina välittäen kuvaa ja ääntä ja voittaen ajan ja paikan rajoitteet. Joitakin robotteja, kuten esimerkiksi AMY tai Giraff, on kehitetty erityisesti kodin ja sairaaloiden kommunikaatio-, kontrolli- ja diagnostiikkatarpeisiin. AMY tunnistaa kasvoja, välttelee liikkuessaan esteitä sekä lukee tekstiä ja kuvaa näyttöpäätteeltään kannettavan tietokoneen tavoin. Giraffia on kehitetty hoivatarpeisiin niin, että sen avulla voitaisiin pitkittää vanhusten kotona tapahtuvaa hoitoa, teknologian antaessa mahdollisuuden olla yhteydessä niin hoivapalveluihin kuin ystäviinkin. On myös robotteja, kuten Ava 500, joita on kehitetty teollisten prosessien johtamisen, neuvottelujen ja päätöksenteon apuvälineiksi. Tällaisen robotin voi aivan hyvin olettaa liikkuvan myös hoivalaitoksissa, tarkkailevan potilaita, lähettävän tärkeää kontrollitietoa ja yhdistävän asiantuntijoita, kun on tarvetta ratkaista monialaista osaamista edellyttäviä kysymyksiä. Hinnastakaan tämä ei kohta ole kiinni. Yksinkertaisimman etäläsnäolorobotin saa jo muutamalla sadalla tai tuhannella dollarilla, joskin vaativammista saa pulittaa vieläkin kymmeniä tuhansia dollareita (Compare Robot Features).
Kaikkien etäläsnäolorobottien sovellutusten osalta eletään vielä kehittelyvaihetta. Robotit ovat siis tavallaan työnhaussa, kun suunnittelijat ja tuottajat etsivät niille sopivia sovellutusmahdollisuuksia, käyttövarmuutta ja hyväksyttävyyttä. Kilpajuoksussa aluevaltauksista ja markkina-asemista kaupalliset kehittäjät tuovat roboteistaan esille vain parhaita puolia, mutta käytännössä niiden toimintaan liittyy tietysti huomattaviakin rajoitteita. Esimerkiksi robottien liikkuminen edellyttää vielä enimmäkseen esteettömiä tiloja. Myös robottien akkujen kestossa, äänen toistossa ja kuvan tarkkuudessa on runsaasti kehittämisen tarvetta. Joskus laitteiden käytössä törmätään aivan odottamattomiin ja yksinkertaisiinkin ongelmiin, kuten kynnyksien ylitykseen tai vanhusten heikentyneisiin aisteihin tai vaikkapa vain kuivan käden kosketukseen, joka ei synnytäkään koneen vaatimaa sähköistä impulssia. Teknologian käyttäjiltä vaaditaan vielä kokeneisuutta ja ehkä ennen kaikkea kärsivällisyyttä.
Robotit kumppaneina
Robottien kehityksessä ei ole enää kysymys vain siitä, että ne avustaisivat ihmistä tai tekisivät puolestamme työt, joita emme itse pysty, jaksa tai halua tehdä. Kyse on nyt myös siitä, että roboteista on tulossa – ollaan tekemässä – meille kumppaneita, joihin voimme tukeutua kehittäessämme itseämme. Niinpä robotit voivat toimia ihmisen muistin jatkeina, seurustelukumppaneina tai suorastaan opettajina. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin kun robotti lukee ihmiselle kirjoja, kääntää vieraskielisiä tekstejä tai vaikkapa laulaa ja säveltää uusia musiikkikappaleita. Yhteislaulu robotin kanssa tai kielten opiskelu robotin avulla tarjoavat huimia näkymiä niin aistirajoitteisille kuin terveillekin. Lasten ja aikuisten omaehtoisessa opiskelussa roboteilla ja tietokonepeleillä on havaittu olevan suorastaan vallankumouksellisia vaikutuksia. Teknologia voi rikkoa perinteiset rajat, hierarkiat ja perinteiset pedagogiset käsitykset. Robotteja kokeillaan jo laajasti koulujen opetuksessa (Kymmenessä koulussa…2016).
Nämä mahdollisuudet huomioiden yhteiskunnallisessa keskustelussa on herätty myös siihen, että robotit voisivat tarjota mahdollisuuksia myös sosiaalisen ja emotionaalisen työn alueilla. Seurustelevat robotit, viihderobotit ja terapeuttisiin tavoitteisiin kehitetyt ”aikuislelut”, muistipelit, sosiaaliset pelit jne. lähenevät selvästikin rajaa, jota hoivan tutkimuksessa on tähän saakka pidetty suorastaan pyhänä. Konetta ei ole osattu tai voitu ajatella inhimillisyyttä vaativien emotionaalisten hoivatöiden hoitajiksi. Meidän kannattaa kuitenkin olla tässä vähemmän dogmaattisia, sillä näillä alueilla liikutaan jo.
Jo nyt teknologia on voinut esimerkiksi lisätä aistirajoitteisten (näkö, kuulo, haju, lämpö, jne.) mahdollisuuksia havainnoida ympäristöään. Joillakin alueilla, kuten säteilyn tai äänitaajuuksien havainnoinnissa, on teknologian avulla kyetty aistimuksiin, joihin ihminen ei itse kykenisi. Näin teknologia on tullut aistivammaisten avuksi ja ihmisen jatkeeksi. Arkisemmat esimerkit opetusteknologian ja tietokoneavusteisten pelien alalta avaavat aivan uuden maailman, jossa perinteiset hierarkiat tai oppimisen muodot ovat kokeneet vallankumouksen (Robotit ja ohjelmointi…). Olemassa olevien tutkimusten ja kokemusten mukaan on perusteltua ajatella, että uuden teknologian avulla lapset saavat kiinnostavaa tekemistä koulun jälkeisille tunneille ja opiskelu alkaa muistuttaa enemmän leikkiä kuin työtä. Nämä samaiset mahdollisuudet koskevat myös muita väestöryhmiä, kuten eläkeläisiä ja hoivankipeitä.
Voitaisiin ajatella, että uuden sukupolven eläkeläisetkin tulevat olemaan uteliaita, oppivia ja kokeiluhaluisia ja että heidän tarpeistaan tuleekin osaltaan teknologisen kehityksen ja talouden tulevaa perustaa. Robottiteknologia voi tukea vanhusten muistamista ja kognitiivisia prosesseja, luoda omaehtoisen ja elinikäisen oppimisen alustoja ja parantaa edellytykset pidemmälle itsenäiselle elämälle. Jo yksinkertainen etäläsnäoloteknologia voi tuoda asiantuntijat ja avun, ystävät ja eri sukupolvet saman katon alle. Robotti ei silloin ole enää vain kone vaan osa kanssakäymistä ja inhimillistä yhteisöä.
Robottien luotettavuus, oikeudet ja vastuut
Kun on kyse huolenpidosta, sosiaalisista ja julkisista palveluista, tulevat ratkaistaviksi myös robottien luotettavuuden ja palvelujen tuottajien vastuun kysymykset. Tämän huomioiden esimerkiksi VALVIRA on esittänyt Sosiaali- ja terveysministeriölle antamassaan lausunnossa, että ”koneet minimoivat inhimillisen virheen todennäköisyyden, mutta tekevät sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnasta toisella tavalla haavoittuvaa”. Näitä haavoittuvia asioita ovat VALVIRAn mukaan muun muassa kyberuhat. Esimerkiksi tahdistimen kytkeminen tietojärjestelmiin mahdollistaa sydämen toiminnan paremman seuraamisen, mutta asettaa sen alttiiksi kyberhyökkäykselle. Uhkia synnyttävät myös tietojärjestelmien toimimattomuus ja niihin kohdistuvat hyökkäykset. (VALVIRA: Robotiikan hyödyntäminen 13.1.2017).
Näiden aiheiden lisäksi robotiikka nostaa myös kysymyksiä siitä mitkä ovat ne tehtäväalueet ja ammatit, joita pidetään soveliaina roboteille ja miten kehittyy työnjako ihmisen ja robottien kesken. Kaikissa näissä kohdissa kyse ei ole vain siitä mitä tekee ihminen ja mitä kone, vaan millaiseksi muodostuu työn ja vastuun jako. Johtaako robottien käyttöönotto sosiaali- ja terveyspalvelujen aloilla esimerkiksi uudenlaiseen työnjakoon eri ammattiryhmien, sukupuolten ja ikäryhmien kesken? Purkaako vai vahvistaako robottien käyttöönottaminen esimerkiksi jakoa marginaalisten ja vähäarvoisten töiden ja asiantuntija- ja johtotehtävien kesken? Voiko robotiikalla olla vaikutuksia työn mielekkyyteen, ergonomiaan ja ympäristönäkökohtiin?
Puhuttaessa robottien vastuusta on tähän saakka korostettu lähinnä robottien mahdollisesti tekemiä virheitä. On kysytty, kuka vastaa jos robotin ohjaama auto, laiva tai muu liikkeenväline aiheuttaa vahingon? Onko vastuu valmistajan, omistajan vai kenties sen joka aiheuttaa sähkökatkoksen tai ohjelmavirheen? On ymmärrettävää, että jo näihin yksinkertaisilta kuulostaviin kysymyksiin vastaaminen voi mullistaa koko vastuu- ja vakuutusajattelun. Samalla kun yhteiskunnassa turvataan siihen, että uusi teknologia, tekoäly ja robotit auttavat ratkaisemaan ongelmia, estämään inhimillisiä virheitä ja rajoituksia, olemme luomassa myös entistä monimukaisempia järjestelmiä, joissa vastuulla ei ole selkeää ja yksiselitteistä kantajaa ja kohdetta.
Tähän ongelmaan ollaan heräämässä, mitä osoittavat muun muassa aloitteet, jotka koskevat robottien rekisteröintiä, robottien keräämiä ja tallentamia tietoja sekä niiden käyttöoikeuksia, kierrättämistä ja tuhoamista. Tietoa kerääntyy runsain mitoin niin yksittäisiin robotteihin kuin niitä yhdistäviin muihin tietojärjestelmiin. Jos kysymys robottien vastuusta avataan tätä kautta, nousee esille kysymys myös siitä, tulisiko jopa robotilla itsellään olla jonkinlaisia oikeuksia koskemattomuuteen ja tietosuojaan. Missä määrin robottien sisältämiä hoivakertomuksia, vuorovaikutus- ja palvelujen käyttötiedostoja, voidaan ylipäätänsä tarkastella vain yksittäistä laitetta koskevina tiedostoina? Esimerkiksi vanhusten hoidossa tiedostot ovat syntyneet hoivan saajan, omaisten, hoivahenkilöstön ja laajan tekoälyverkoston vuorovaikutuksessa. Jokaisella niistä on omat intressinsä ja etunsa puolustettavana. Onko autonomisella, näkevällä ja kuulevalla, robotilla siis myös ”omia” oikeuksia?
Oikeushenkilö?
Edellä mainitut tekijät huomioiden herääkin kysymys robottien käyttöoikeuksista ja vastuista sekä myös siitä tulisiko robotti, varsinkin jos se on oppiva kone, tunnistaa ja tunnustaa omavastuiseksikin toimijaksi. Tässä suhteessa VALVIRAn huomautus vastuusta julkispalveluissa ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, nousee arvoon arvaamattomaan. Myös EU:ssa on avattu keskustelu robottien rekisteröimisestä ja tekoälyn kehittämiseen liittyvistä eettisistä ja poliittisista vastuista, mutta näkökulma on toistaiseksi rajoittunut laite- ja tuotevastuun kaltaisiin kysymyksiin (RoboLaw 2013). Vuonna 2017 ollaan tosin jo niin pitkällä, että Euroopan parlamentti hyväksyi tekoälyä ja robotiikkaa koskevan suosituksen (The Future of Robotics and Artificial Intelligence 2017), jonka keskeisenä korostuksena on se, että robotiikka avaa uusia mahdollisuuksia talouden ja tuottavuuden kasvulle ja uusien tuotteiden ja palvelujen kehitykselle. Samalla siinä kiinnitetään huomiota myös robotiikan uusiin ominaisuuksiin kuten siihen, että robotit voivat oppia ja toimia autonomisesti ja astua näin alueille ja tehtäviin, joista aikaisemmin vastasivat ihmiset. Muun muassa tämä avaa Euroopan parlamentin hyväksymän suosituksen mukaan kysymyksen laillisista vastuista, robotin ja ympäristön vuorovaikutuksen muodoista ja siitä miten vältetään virheet ja haittavaikutukset. Kaiken tämän takana on kuitenkin myös akateemista keskustelua, joka kattaa myös kiinnostavia eettisiä ja sosiaalisia kysymyksiä (Palmerini ym 2016)
Direktiivin mukaan autonomiset robotit herättävät kysymyksen siitä, mihin lainsäädännölliseen kategoriaan robotit luokitellaan. Siinä myös kysytään, miten lainsäädännössä tulisi huomioida riskin aiheuttaminen ja jakaa vastuu tuotteiden tuottajien, käyttäjien, omistajien, asiakkaiden ja muun ympäristön kesken. (European Parliament resolution of 16 February 2017 with recommendations to the Commission on Civil Law Rules on Robotics).
Näin komission suositus avaa keskustelua vastuusta, tekijänoikeuksista, eettisistä periaatteista sekä hoivarobotteihin liittyvistä erityistekijöistä. Eettisinä tekijöinä siinä korostetaan, että robotiikan käyttöön liittyvät jännitteet ja riskit tulee tarkastella inhimillisen turvallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin, vapauden ja yksityisuuden suojan, itsemääräämisoikeuden, diskriminoimattomuuden sekä henkilötietojen suojan näkökulmasta. Tässä tarkoituksessa Euroopan parlamentin esityksessä korostetaan myös sitä, että robotteja suunnitteleville ja niiden käytöstä vastaaville tulisi erikseen hyväksyä eettiset ohjeet ja eettisille komiteoille antaa tehtäväksi valvoa tätä työtä. Erityistä huomiota se ehdottaa kiinnitettävästi juuri tietosuojaan ja yksityisyyden suojaan.
Tästä ei olekaan pitkä matka ajatukseen, että myös roboteilla, varsinkin jos ne ovat autonomisia ja oppivia, tulisi olla tietty työllisyys- ja oikeusturva.
Johtopäätökset
Etäläsnäolorobottien on toivottu ratkaisevan vuorovaikutukseen ja kontrolliin liittyviä avoimia kysymyksiä. Osittain ne ovat onnistuneetkin. Ne ovat tuoneet kaukana olevat läheiset lähelle, mahdollistaneet hoivan ja huolenpidon pitkästäkin matkaa ja avanneet liikuntarajoitteisille mahdollisuuden kurkistaa neljän seinän ulkopuolelle, mutta ne ovat myös tuottaneet uusia ongelmia, liittyen muun muassa käyttövarmuuteen, hoivaa saavien, tuottavien ja siihen osallistuvien henkilöiden intimiteettiin ja sosiaalisiin oikeuksiin. Samalla kun merkittävä osa hoivapalveluja ja sitä koskevaa tietoa siirtyy ja tallentuu tietokoneille ja robottien välityksellä eri osapuolille, syntyy suuri kysymys hoivan avoimuudesta ja vastuusta.
Robottien odotetaan olevan koneina luotettavia, mutta kukaan ei ole toistaiseksi määritellyt niiden osalle tulevan vastuun rajoja ja sitä, millaisille periaatteille tällainen vastuu rakentuisi. Kuka siis vastaa virheistä, robotti vai ihminen? Poliittisessa keskustelussa roboteille ollaan valmiit asettamaan myös veroja, mutta mikä olisi noiden verojen perusteluna, robottien tuottavuus, käyttöaste vai jokin muu? Aivan samalla tavoin voitaisiin kysyä robottien oikeuksista. Onko roboteilla oikeuksia kuten tekijänoikeuksia tuottamaansa lisäarvoon ja yhteiskunnalliseen rikkauteen, vai jaetaanko tuo rikkaus vain ihmisille – ja millä periaatteella? Näyttää jo tässä vaiheessa selvältä, että kyse ei voi olla vain pääoman tai robotteja kehittävien oikeudesta vaan suuresta yhteiskunnallisesta varallisuudesta ja sen jakamisesta. Tulisiko robotiikan tuottama rikkaus jakaa silloin perustulona kansalle ja globaalisti?
Lähteitä
EU: RoboLaw (2014) Regulating Emerging Robotic Technologies in Europe: Robotics facing Law and Ethics. D6.2 – Guidelines on Regulating Robotics. (Viitattu 14.6.2017)
EC: The future of robotics and artificial intelligence in Europe. (2017) European Comission report for Parlament.( https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/blog/future-robotics-and-artificial-intelligence-europe) (Viitattu 14.6.2017)
European Parliament resolution of 16 February 2017 with recommendations to the Commission on Civil Law Rules on Robotics (2015/2103(INL)) (http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P8-TA-2017-0051+0+DOC+XML+V0//EN) (Viitattu 14.6.2017)
Compare Robot Features
https://telepresencerobots.com/comparison (Viitattu 14.6.2017)
Kymmenessä koulussa kokeillaan robottien käyttöä opetuksessa 29.02.2016
https://www.hel.fi/uutiset/fi/opetusvirasto/zora-koulussa (Viitattu 30.6.2017)
Palmerini E., Bertolinia. A. Battaglia B. Koops B.-J. Carnevale A. & Salvini, P. (2016) RoboLaw: Towards a European framework for robotics regulation. Robotics and Autonomous Systems Volume 86, December 2016, Pages 78-85
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0921889016305437 (Viitattu 30.6.2017)
Robotit ja ohjelmointi matematiikan ja luonnontieteiden opetuksessa
http://www.educode.fi/koulutus/robotit-ja-ohjelmointi-matematiikan-ja-luonnontieteiden-opetuksessa/ (Viitattu 30.6.2017)
RoboLaw: Regulating Emerging Robotic Technologies in Europe Robotics Facing Law and Ethics. Newsletter 1:2013 http://www.robolaw.eu/RoboLaw_files/documents/RoboLaw%20Newsletter%201%20April%202013.pdf (Viitattu 30.6.2017)
VALVIRA (2017) Lausunto hyvinvointialan robotiikan tilanteesta ja mahdollisuuksista. Sosiaali- ja terveysministeriön Lausuntopyyntö Dnro 6760/00.02.00.03/2016