Tutkielman aineistona on käytetty projektin aikana kerättyjä ammattilaisten haastatteluja. Kyseiset ammattilaiset työskentelevät kaikki joko julkisissa äitiysneuvolapalveluissa tai yksityisissä raskausajan palveluissa. Kaikki heistä siis tapaavat raskaana olevia ja perheitä päivittäisessä työssään. Nostan alla esille muutamia tuloksia:
Ammattilaisten tunnistamia mielenterveystarpeita
Moni haastatteluun osallistunut ammattilainen nosti mielenterveyteen liittyvät tarpeet spontaanisti esille haastattelun aikana. Ammattilaiset kokivat, että odottajat kaipasivat tukea alkuraskauteen liittyvien epävarmuuksien kanssa. Tämä korostui erityisesti tilanteissa, joissa odottaja oli kokenut aiempia keskenmenoja. Osa myös koki, että monet odottajat hakivat ammattilaisilta emotionaalista tukea ja varmistusta siitä, että raskaus sujui odotetulla tavalla. Lisäksi ammattilaiset nostivat esiin raskauden aikaiset ahdistus- ja masennusoireet.
Aineistossa korostuivat toisaalta myös odottajan mielen hyvinvoinnin tukieminen. Ammattilaiset kokivat, että odottajat kaipasivat hallinnan tunteen ja osallisuuden vahvistamista niin raskausaikana kuin synnytyksessä.
Kuinka tarpeisiin pyritään vastaamaan?
Ammattilaisten pyrkimyksenä oli tarjota oikea-aikaista tukea ja moni heistä korosti sitä, että mielenterveyden haasteisiin on usein saatavilla apua. Tarvittaessa he myös pyrkivät ohjaamaan odottajia lisäpalvelujen piiriin. Hoidon jatkuvuus ja tuttujen ammattilaisten tapaaminen koettiin erittäin tärkeinä odottajan hoidon ja hyvinvoinnin kannalta. Moni ammattilainen korosti myös odottajan minäpystyvyyden tukemista sekä avointa kohtaamista, joka mahdollisti vaikeidenkin asioiden käsittelyn. Haastatteluissa nousi vahvasti esille ammattilaisten sitoutuminen sekä haasteissa tukemiseen että odottajan voimavarojen ja pystyvyyden vahvistamiseen.
Millaisia esteitä mielenterveystarpeisiin vastaamisella on?
Osa ammattilaisista koki, että heidän koulutuksensa ei ollut antanut heille riittävästi eväitä mielenterveyshaasteiden kohtaamiseen. Lisäksi pitkät odotusajat ja resurssipula saattoivat johtaa siihen tilanteeseen, että ammattilaisten täytyi kannatella odottajaa yksin, ennen kuin he pääsivät esimerkiksi muihin mielenterveyspalveluihin tai neuvolapsykologin luo.
Tuossa aiemmassa kappaleessa mainittiin, että osa ammattilaista koki, että mielenterveystarpeisiin oli mahdollista saada oikea-aikaista tukea. Tämä kuitenkin korostaa osittain alueellisia eroja sekä yksityisen ja julkisen puolen eroja. On siis olemassa alueita ja palveluja, joissa lisätukea on saatavilla nopeasti. Tämän ei kuitenkaan koettu olemaan arkitodellisuutta kaikissa raskausajan palveluissa.
Tuloksissa nousi myös esiin ajatus siitä, että jotkut odottajat saattavat kartella julkisia neuvolapalveluja. Tämä saattoi johtua aiemmista negatiivisista kokemuksista tai raskausajan/synnytyksen hoitoa koskevista toiveista, jotka saattoivat olla ristiriidassa neuvolan tarjoamien ohjeistusten kanssa. Tämä teema nousi tuloksissa esille pääosin siksi, että mukana oli useita yksityisellä puolella työskenteleviä ammattilaisia, jotka tapasivat kyseisessä tilanteessa eläviä odottajia. Tilastojen valossa kyseessä on pieni ryhmä, mutta on tärkeää, että myös heillä on mahdollista saada tukea mielenterveyteen liittyviin tarpeisiin.
Pro gradu -tutkielmaan pääsee tutustumaan tarkemmin täältä:
Olivia Berghäll (2024) Raskaana olevien mielenterveystarpeet: raskausajan palveluissa työskentelevien ammattilaisten tunnistamina https://trepo.tuni.fi/handle/10024/161962