Mielestäni oppimisanalytiikassa on potentiaalia, jos sillä pystytään pureutumaan oikeisiin asioihin. Aloitimme HAMKissa opiskelijatyöpajojen vetämisen, jolla pyrimme saamaan opiskelijoiden ääntä kuuluville. Mitä opiskelijat haluaisivat tämän hankkeen tuotoksena? Miten opiskelija kokevat datan keräämisen henkilökohtaisella tasolla? Olemme nyt kahden hengen tiimeinä vetäneet työpajoja – toinen opettajista johtaa puhetta ja kellottaa tapahtumia toisen opettajan keskittyessä muistiinpanojen tekoon ja välineistä huolehtimiseen. Olen kokenut, että tämä on hyvä työnjako ja olemme saaneet tällä tavalla sulavasti toimivan prosessin.
Nyt kun olemme kolme työpajaa vetäneet, voin jo yrittää tehdä kokemani ja kuulemani perusteella suuntaa antavia johtopäätöksiä. Opiskelijat pääsääntöisesti suhtautuvat positiivisesti oppimisanalytiikkaan, mutta haluaisivat mieluummin esiintyä datavirrassa anonyymeinä henkilöinä. Esimerkiksi jos mittaisimme vaikkapa RFID lukijalla, moniko opiskelija osallistuu tietylle luennolle, opiskelijat suostuisivat anonyymiin datakeruuseen, mutta eivät haluaisi, että opettaja tai kukaan mukaan voisi seurata tietyn opiskelijan liikkeitä. Samoin opiskelijat vierastavat ajatusta kiinalaisissa kouluissa toteutuneista malleista, joissa kameralla kuvataan luokkatilassa opiskelijoiden ilmeitä ja eleitä ja joiden perusteella tekoäly tekee ”päätelmiä” opiskelijoiden mielialasta ja motivaatiosta.
Opiskelijat eivät ole missään sessiossa kyenneet antamaan esimerkkiä siitä, millaista informaatiota he oikeastaan haluaisivat oppimisanalytiikan avulla saada. Tässä meillä on työnsarkaa kehittää sellaisia menetelmiä ja pureutua sellaiseen dataan, josta opiskelijatkin saisivat hyötyä omaan opiskeluunsa. Meillä on ollut haasteita löytää halukkaita osallistujia työpajoihimme. Opiskelijoille tarjottu osallistumispalkkio – leffalippu – ei ole toiminut riittävän houkuttelevana porkkanana opiskelijoille. Tähän puoleen kannattaisi myös panostaa ja yrittää löytää keinoja, joilla opiskelijoita saataisiin motivoitua osallistumaan aktiivisesti työpajoihin.
Entäpä sitten me opettajat? Mitä me haluaisimme tietää datan perkaamisen avulla? Omasta puolestani voisin todeta, että minua kiinnostaa tietää, kuinka paljon aikaa opiskelija käyttää tietyn tehtävän tekemiseen. Samoin haluaisin saada kokonaiskuvan siitä, miten paljon aikaan opiskelija viettää fyysisesti luennolla tai Zoom-sessiossani verkossa. Oppimisanalytiikka saisi myös antaa osviittaa siitä, onko opiskelijalla jotain opiskeluun liittyvää hankaluutta – oppimisvaikeuksia, ongelmia siviilielämässä tms. Tällöin minun olisi helpompi puuttua asiaan nopeammin ja etsiä vaihtoehtoisia menetelmiä, joilla tukea opiskelijan oppipolkua.
Kuten alussa totesin, oppimisanalytiikan hyödyntäminen olisi tärkeää sekä opiskelijoiden että opettajien kannalta. Se, mitä dataa eri osapuolet haluavat käyttöönsä ja mitä dataa eri osapuolet ovat valmiita itsestään antamaan tulee olemaan ratkaisevassa osassa, kun oppimisanalytiikan pilotteja aletaan toteuttamaan. Kaikkien osapuolien tulee antaa hyväksyntänsä datan keräämiselle ja kaikkien osapuolten tulee ymmärtää, miksi dataa kerätään ja mihin sitä käytetään. Opiskelijat, jotka eivät anna suostumustaan datan keräämiselle itsestään tulee kuitenkin tuntea olevansa samalla viivalla toisten opiskelijoiden kanssa. Kerätty data ei siis saa vaikuttaa opettajan tekemään arvioon opiskelijan työskentelystä.
———–
Kirjoittaja Lauri Salminen työskentelee HAMKissa lehtorina tietojenkäsittelyssä.
Blogikirjoitus on laadittu osana APOA – avain parempaan oppimiseen AMKeissa -hanketta.