Teksti: Carolina Pajula
Olen etuoikeutettu, kun saan työssäni ohjata sekä työelämässä ensi askeliaan suunnittelevia tutkinto-opiskelijoita että pitkän linjan ammattilaisia täydennyskoulutuksessa. Nykyinen työnkuvani painottuu työelämän kehittämiseen, ura- ja työelämätaitojen valmentamiseen. Ensi syksynä aloitan työttömien ja työttömyysuhanalaisten ryhmän valmentamisen innostavassa projektissa Piece of Work, jossa jokaiselle osallistujalle rakennetaan henkilökohtainen työllistymiseen tähtäävä opiskelusuunnitelma.
Työni on valmentaa ryhmää muuttuvan työelämän ilmiöiden äärellä ja tukea ohjattavien tulevaisuuden suunnitelmiensa toteuttamista. Projektissa olevat opiskelijat poimivat oman osaamisen kehittämiselle olennaisia kokonaisuuksia Tampereen korkeakouluyhteisön kurssitarjonnasta henkilökohtaisen valmentajan avulla. Ensi keväänä tiedän paremmin, miten prosessi on toiminut, mutta jo etukäteen uskon vahvasti, että tässä on malli, jolla koulutusta tulee jatkossakin toteuttaa tälle kohderyhmälle. Mahdollisimman paljon henkilökohtaista suunnittelua ja ohjausta, nojaten aiemmin opittuun sekä ohjattavan olemassa oleviin voimavaroihin ja osaamiseen.
Urasuunnittelusta uravalmennukseen
Syksyn uusi valmennusprojekti on innostanut pohtimaan ohjaamistyötäni. Tutkintotavoitteisessa ohjaustyössä (media-alan koulutus) nuoret opiskelijat rakentavat omaa osaamistaan useimmiten vailla alan työkokemusta. Luovien alojen työelämävalmennuksessa on olennaista oivalluttaa opiskelijat jäsentämään tulevaa työtään siten, että he ymmärtävät suunnitelmalliseen etenemiseen liittyvät haasteet. Tulevia projekteja on mahdotonta ennustaa, urasuunnittelu on oman elämän strategian suunnittelua, uravalmennusta. Työuraa ohjaa enemmänkin sattumat kuin suunnitelmallisuus. Opiskelijoita haastetaan ohjauksessa pohtimaan sitä, mitkä asiat ovat elämässä minulle tärkeitä, mitä asioita arvostan työssä, millaista työtä ja miten haluan sitä tehdä nyt ja tulevaisuudessa, miten aion kehittää omaa osaamistani projektien rinnalla?
Mahdollisimman paljon henkilökohtaista suunnittelua ja ohjausta, nojaten aiemmin opittuun sekä ohjattavan olemassa oleviin voimavaroihin ja osaamiseen.
Erityisesti luovien alojen työ on pirstaleista, pätkittäistä, projektimaista ja työtä tehdään usealle toimeksiantajalle samaan aikaan. Se on työttömyys- ja työllisyysjaksojen rytmittämää työelämää, jossa on tärkeää omata hyvät taidot ajanhallinnassa, itsensä johtamisessa ja oman osaamisen markkinoinnissa alan perusosaamisen rinnalla. Työ luovilla aloilla on aina ollut vahvasti yrittäjämäistä – sama ilmiö itsensätyöllistämisestä ja työn tekemisen muotojen moninaistumisesta laajenee vauhdilla myös muille toimialoille.
Ammattiosaamisen rinnalla tarvitaan metataitoja
Tulevaisuuden tutkija Marty Neumeier määrittelee kirjassaan Metaskills. Five Talents for the Robotic Age tulevaisuuden olennaisiksi taidoiksi oppimisen, haaveilun ja tekemisen taidot, näkemisen kyvyn sekä tunnetaidot. Oppimisen osaamista tarvitaan uuden omaksumiseen, haaveilua ja luovaa ajattelua uuden kehittämiseen, tekemisen taitoja uuden toteuttamiseen, näkemisen taitoa mahdollisuuksien oivaltamiseen sekä erilaisten systeemien toiminnan jäsentämiseen ja tunnetaitoja ihmisten kanssa työskentelemiseen. Metataitojen valmentamiseen pitää panostaa kaikessa koulutuksessa, sillä niiden avulla selviää tulevaisuuden muuttuvissa työolosuhteissa.
Uskon, että edellä mainitut taidot kehittyvät jokaisella omaan tahtiinsa ohjauksen avulla. Toimiva ja innostava oppimisympäristö, opiskeluryhmän monimuotoisuus, vierailevat asiantuntijaluennoitsijat, työelämäprojektit, omien havaintojen reflektointi, valmentajan ohjaus ja lempeät “tönäisyt” ovat olennaisia ammatilliseen kasvuun liittyvien metataitojen kehittämisessä.
Olisiko nyt oikea aika toteuttaa omia työelämähaaveita?
Kirjoittaja on TAMKin media-alan lehtori, työnohjaaja ja valmentaja Piece of Work työvoimakoulutusohjelmassa.