Rautavaaran Metsäkartanolla järjestettiin lokakuun alussa konferenssi, joka kokosi syysluontoon eurooppalaisia seikkailu- ja elämyspedagogiikan sekä ympäristökasvatuksen ja kokemuksellisen oppimisen ammattilaisia ja opiskelijoita. Nelipäiväisessä tapahtumassa opittiin luonnosta, historiasta, Euroopasta ja monipuolisesta ohjelmasta.
Oppia rajamailta
Pohjois-Savoon avoimin silmin matkaava kulkija huomaa nopeasti alueen luonnon tunnusmerkkejä: männiköitä ja järvien hiekkarantoja sekä aapasoita ja harjuja. Niiden eläin- ja kasvilajien tavoittaminen edellyttää rauhallista etenemistä ja aloillaan viivähtämistä. Jo hetken rauhoittuminen voi näyttää tarkkailijalle ympäristön elämää. Jokien, järvien ja niiden rantamien asukkeja ovat vesilinnut, männiköissä ja harjuilla lennähtelee etenkin peippojen suku.
Pohtija saa selville, että ihmisasutusta on ollut seudulla pitkään. Pohjois-Savo oli aikoinaan myös Ruotsi-Suomen ja Venäjän välistä rajaseutua. Viisikolmattavuotisen sodan päätteeksi vuonna 1595 solmittiin Täyssinän rauha, jonka rajalinjojen tunnuksia löytyy tienoilta yhä. Myöhemmistä, joskin nyt jo kaukaisista ajoista viestivät lukuisat jäänteet, jotka kertovat maan, puun ja veden käytöstä ihmisen hengen pitimeksi ja toimeen tulemiseksi.
Rautavaaralla – Pohjois-Savon, Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajamailla – sijaitsee Ylä-Keyrityn sokkeloinen erämaajärvi. Se on Keyritynjoen latvajärvi. Ylä-Keyrityn rannalla sijaitsee myös Metsäkartanon valtakunnallinen nuorisokeskus. Metsäkartano on yksi maamme yhdeksästä valtakunnallisesta nuorisokeskuksesta, joissa tehdään nuorisotyötä ja järjestetään retkeily-, loma- ja kokoustoimintaa. Lokakuun 2023 alussa Metsäkartanolle kokoontui omaan konferenssiinsa satakunta eurooppalaista ulkoilmatoimijaa. Muutama osallistuja saapui kaupunkien ja hälyn taakse myös Euroopan ulkopuolelta.
Oppia Euroopasta
Konferenssin järjesti “European Institute for Outdoor Adventure Education and Experiential Learning” (EOE), joka on ulkoilmakasvatuksen, seikkailukasvatuksen ja kokemuksellisen oppimisen ammattilaisten verkosto. Verkoston jäsenet ja toimintaan osallistuvat työskentelevät eri puolilla Eurooppaa esimerkiksi koulun, nuorisotyön, sosiaalityön, varhaiskasvatuksen, terapian ja tutkimuksen parissa. Vuonna 1996 virallisesti perustetun yhdistyksen kotipaikka on Saksan Marburgissa, ja EOE:n tarkoituksena on kehittää alan teoreettisia perusteita ja ammatillisia standardeja. Verkoston piirissä tehdään myös tutkimusta ja harjoitetaan yhteistyötä ympäristökasvatuksen kanssa. Euroopan tasolla EOE on järjestänyt konferensseja jo pidemmän aikaa, ja tämänvuotinen konferenssi oli järjestyksessään 20.
Ulkoilmatoimijoiden verkostoyhteistyö ja kokoontuminen osoittautui hedelmälliseksi, sillä ympäristökriisin tuomat tulevaisuuden haasteet ovat kaikille yhteisiä. Lisäksi toimialan erilaiset ammatit, suuntaukset ja perinteet kaipaavat yhä vuoropuhelun vahvistamista. Esimerkiksi angloamerikkalainen ulkoilmakasvatus (”outdoor education” on hankala kääntää suomeksi!) ja seikkailukasvatus, saksalainen elämyspedagogiikka ja kotosuomalainen luonto- ja eräperinne tuovat kukin omat piirteensä luonnossa toimimisen periaatteisiin ja käytäntöihin. Kestävän elämän ja luontosuhteen rakentamiseen näyttäisi kaikilla olevan annettavaa, mutta omia lähtökohtiaan kaikkien on myös tarkasteltava kriittisesti.
Oppia esityksistä ja työpajoista
Tämänkertaisen EOE 2023 Conference, Metsäkartano Youth Centre, Rautavaara Finland -konferenssin aiheena oli suuri ja aina ajankohtainen kysymys ”How to cope with the future?” Ajatuksena oli kuulla, pohtia ja kokea ulkoilmakasvatuksen, seikkailukasvatuksen ja kokemuksellisen oppimisen mahdollisuuksista nykyisessä epävarmuuden maailmassa.
Konferenssin pääpuheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota mm. ulkoilmakasvatuksen tukeman kansalaisuuden sisältöön sekä itsereflektion, joustavuuden ja tunneälyn merkitykseen seikkailukasvatuksessa ja seikkailukasvattajien koulutuksessa. Se oli huojentavaa kuulla seikkailukasvatuksen usein painottamien kovien selviytymistaitojen lisäksi. 
NYT!-tutkimushankkeen tutkijat Mari Pienimäki ja Maarit Marttila käsittelivät key note -esityksessään luontoseikkailun merkitystä kestävän tulevaisuuden näkökulmasta. He nostivat esille esimerkiksi hankkeen tuloksen, jonka mukaan kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia voitaisiin edistää koulutuksessa keskittymällä enemmän seikkailujen, luontoelämysten sekä ihmisen ja luonnon välisten suhteiden pohtimiseen.
Konferenssissa pidetyissä puheenvuoroissa ja käytännön työpajoissa kiinnitti huomiota se, että monet esitellyt tutkimushankkeet ja ulkoilmakasvatuksen työmenetelmät kytkeytyivät erityisryhmien lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön. Juha Nieminen NYT!-hankkeesta tarkasteli puolestaan historialliseen aineistoon perustuneessa esityksessään nuorisotyön luontokäsitystä. Toisen maailmansodan jälkeen julkaistun kolmen opaskirjan perusteella on ilmeistä, että yksiselitteistä luontokäsitystä ei nuorisotyön pedagogiikkaan sisältynyt. Luonto oli läsnä nuorisotyössä ennen nykyaikaista ulkoilma- tai seikkailukasvatusta.
Kaikkiaan EOE:n konferenssi on yksi kuohahdus siinä jo mittavaksi paisuneessa konferenssien, seminaarien ja tapahtumien virrassa, jossa ympäristökriisiä ja kestävän kehityksen pulmia yritetään ratkoa. On epävarmaa, miten ihminen näkee oleellisen ja kykenee toimimaan kaiken tämän puheen, kirjoituksen ja tiedon keskellä. Kyllääntymisen vaara on ilmeinen. Metsäkartanon konferenssin kaltaiset tapahtumat, jossa asiantuntemus ja tieto kohtaavat toiminnan, elämyksellisyyden ja yhteisöllisyyden, pitävät osaltaan toivoa yllä.
Kirjoittaja:
Juha Nieminen, yliopisto-opettaja, Tampereen yliopisto