Vieraskynässä varhaiskasvatuksen johtajien mentorikoulutukseen osallistunut varhaiskasvatusyksikön johtaja Juha Nygård kirjoittaa kokemuksistaan johtajana ja mentorikoulutuksen annista.
”Aloittaessani esimiesuraani vuonna 2005, mentoroinnista minulla ei käytännössä ollut juuri mitään tietoa. Menetelmänä se oli enemmänkin jonkinlainen teoreettinen käsite, jota ei ymmärtänyt ainakaan tietoisesti yhdistää työelämään sen valmennuksesta puhumattakaan. Tutorointi muistui hatarasti mieleen opintovuosilta kymmenen vuoden takaa.
Otin johtajamatkani haparoivat ensiaskeleeni pienessä rauhaisassa maalaisyksikössä, jossa arki iski vasten kasvoja välittömästi. Uusi työnantaja, uudet kasvot, uusi työkuva, vastuu…. ja käytännössä olin yksin. Pikkuhiljaa kollegat tulivat tutuiksi. Ottihan se aikaa, kaikki tuusasivat oman väkensä kanssa ja kiireessä. Paras kaveri löytyi kuitenkin – työpuhelin. Outo tilanne, ei toimintamallia. Soita jollekin muulle pomolle tai omalle pomolle, jos joku vastaisi. Toki sähköpostin saattoi laittaa, mutta siitä ei välttämättä ollut apua akuutissa ongelmassa. Vastaus saattoi tulla, kun tilanne oli jo ohi. Pää kolisi seinään. Mutta onneksi umpiluussa välähti oikealla hetkellä ja käyttöteoria alkoi pikkuhiljaa muodostua.
Sain viitisen vuotta opetella henkilöstöpainotteista perustehtävää. Uusia oheistehtäviä alkoi ilmaantua hallinnon puolelta. Alettiin myös hiiskua äänekkäämmin digitalisaatiosta. Sitten jysähti; tuli kaksi yksikköä lisää ja lapsia kirjoilla parisen sataa. Heti oli selvää, että arjen kenttätyö etääntyisi tuntuvasti. Henkilöstömäärä kasvoi reilulla kahdella kymmenellä. Samoin myös haasteet. Verkostot laajenivat. Työryhmiin mukaan. Priorisointiakin tarvittaisiin. Siinä vaiheessa meitä moniyksikköjohtajia oli kuitenkin jo muitakin ja vertaisjakamisella – jos siihen vain ehdittiin- ventiloitiin suurempia henkisiä oksennuksia pois. Samaan pyritään tänäkin päivänä.
Käsitin varhain varhaiskasvatuksen johtajien mentorikoulutuksen alkuvaiheessa, että olin tiedostamattani mentoroinut jo aiemmin. Aktoreina olivat olleet omat varajohtajani. Yksi mukaan lähtemiseni innostaja olikin juuri oman esimiesmatkani alun learning by doing- kokemus. Tekemällä oppii moni parhaiten, mutta voisiko joku kulkee rinnalla, ainakin aluksi. Kaikkea kokemusta ei tarvitse ottaa totena ja ajatkin muuttuvat. Hiljaisella tiedolla on kuitenkin aina näkökulmia avartava tai ainakin raottava vaikutus. Ja on tärkeä saada omille ajatuksilleen myös vastinetta.
Varhaiskasvatuksen johtajien mentorikoulutuksessa olen mentoroinnin perusteiden lisäksi saanut todella arvokasta pohdittavaa työyhteisön dynamiikkaan ja henkilöstöjohtamiseen liittyen. Nyt näin yhteisen matkamme kalkkiviivoilla kiitän siitä, että on ollut ilo saada uusia ystävyyksiä. Kiitän myös siitä sisäisestä armollisuuden tunteesta, joka on tullut yhteisestä jakamisesta. Samoissa haasteissa meitä on monia!
kiitoksin Juha Nygård, varhaiskasvatusyksikön johtaja”