Hankkeen idea, perustelut ja tavoite
LEMMON tarkoitus on vastata taiteen keinoin ruumiillisten ja kokemuksellisten lähestymistapojen tarpeeseen, joka uudella vuosituhannella on korostunut erilaisissa kasvatuksellisissa yhteyksissä alkaen varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta ja jatkuen ammatilliseen, akateemiseen ja täydentävään aikuiskoulutukseen, opettaja- ja sosiaalityöntekijöiden koulutukseen sekä erilaisissa yhteisöissä ja tapahtumissa harjoitettuun taiteellis-pedagogiseen työhön, joka usein on hankeperustaista. Tarve ruumiillis-taiteellis-pedagogisen kytköksen kumpuaa kasvavasta ekologisesta tietoisuudesta koskien olemassaolomme kytkeytyneisyydestä ja riippuvaisuudesta suhteessa ei-inhimilliseen ympäristöön, sen eliöihin ja ilmiöihin, sekä niistä moninaisista terveydellisistä ja sosiaalisista ongelmista, johon tämän kytkeytyneisyyden ja riippuvaisuuden kieltäminen tai sivuuttaminen on johtanut sekä yksilöiden että yhteiskuntien tasolla (Suominen ym. 2016, Värri 2018).
LEMMOSSA taide, kasvatus, ruumiillisuus ja ekologia kietoutuvat elimellisellä tavalla.
Hanke lähestyy taidetta luovana, uusia kokemisen mahdollisuuksia etsivänä kulttuurillisena käytäntönä, kasvatusta toimintana, joka kannustaa ihmistä kasvattamaan ymmärrystään omasta ja yhteisestä olemassaolosta ja kehittämään sen muotoja suhteessa annettuihin olosuhteisiin, ruumiillisuutta elävänä ja materiaalisena maailmasuhteen kokemuksena sekä ekologiaa ymmärryksenä koskien olioiden ja niiden ympäristön välisiä ja muutoksenalaisia riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita.
Tarve elämän- ja tuotantotapojen muutokselle on laajalti ymmärretty ja lukuisat globaalit ja kansalliset poliittis-taloudelliset päätökset ja ratkaisut pyrkivät osaltaan edesauttamaan sitä (esim. Agenda 2030). Haaste on kuitenkin samaan aikaan myös kasvatuksellinen: kuinka motivoida, sitouttaa ja sopeuttaa meidät kansalaiset kasvavaan muutostarpeeseen ja sen seuraamuksiin? Tähän ei pelkkä tiedottaminen riitä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaisempia keinoja (Lange 2023). Kasvatustieteessä, koulutuspolitiikassa ja kansalaistoiminnan tasolla haaste on tiedostettu (Pulkki Saari & Dahlin 2015, Pulkki & Keto 2023, Kollmus & Akyeman 2002). Eko-sosiaalinen sivistys on kirjattu Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (2022) ja Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (OPS 2014). Lisäksi varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen ympäristötietoisuutta tukee ympäristökasvattajien verkosto (LYKE) ja ekopedagogia on laajalti tutkittu ja kehitetty ala kasvatustieteiden piirissä, mukaan lukien taidekasvatus (Salonen 2016). Tämän lisäksi maassamme toimii lukuisia eri alojen aktivistien, tutkijoiden, taiteilijoiden ja kansalaisten joukosta nousseita kollektiivisia ja yksilöllisiä hankkeita, joita julkiset ja yksityiset rahoittajat tukevat vaihtelevasti.
Kaiken tämän moninaisen ja monitasoisen toiminnan vaikuttavuutta rajoittaa mahdollisten resurssien puutteen lisäksi kaksi ongelmakokonaisuutta, joista ensimmäinen koskee itse kohdealueita toinen niillä toimivia tekijöitä:
– kohdealueiden jakautuneisuus ja osittaisuus. Kun perehdytään johonkin aihealueeseen, joudutaan muut sulkemaan pois. Samaan aikaan vallitsevat ongelmat ovat luonteeltaan kompleksisia ja niiden ratkaisu vaatii eri tekijöiden välistä yhteistyötä, neuvottelua ja sovittelua. Yhden alueen muutostarve törmää viereisen alueen muutosvastarintaan.
– toimijakentän pirstoutuneisuus sekä keskinäisen kommunikaation ja yhteistyön puute. Kukin toimija- tai toimijaryhmä on sitoutunut samansuuntaisiin laajoihin ekologis-eettisiin päämääriin eli “maailman muuttamiseen”. Kukin toimii kuitenkin erillään, usein vielä kilpaillen keskenään saatavilla olevasta julkisesta tai yksityisestä rahoituksesta. Toiminnan ulkopuolinen näkyvyys menee tällöin varsinaisten vaikutusten edelle.
LEMPO-kesäkoulun ideana on avata kyseisiä kohdealueita ja toimintakenttää kokoava ja yhdistävä aihe ja näkökulma. Yhdistävänä aiheena toimii ruumiillisuus ja näkökulmana taide. Molempia tarkastellaan kokemuksellisina ilmiöinä ja muutoksen mediumeina. Ruumiillisuudesta seuraa muutoksen materiaalisuus, jokapäiväisyys ja kollektiivisuus; taiteesta seuraa muutoksen luovuus ja kokonaisvaltaisuus. Vaikka tiedostaisimme, että ihminen on eko-sosiaalisesti ehdollistunut psyykkis-fyysinen kokonaisuus, tieto harvoin tavoittaa meitä kokemuksellisesti. Ruumiillisuuteen kytkeytyvä taiteellinen toiminta taiteenlajista riippumatta avaa tien kokemukselliseen rekisteriin ja sen tutkimiseen. Tässä mielessä taide toimii tieteellisen ja käytäntöperustaisen tiedon olennaisena täydentäjänä ja ekososiaaliseen muutokseen johtavien ratkaisujen motivaattorina.
Idea on sinänsä tuttu ja tunnistettu kasvatuksellisissa ja tutkimuksellisissa konteksteissa ja tarve ruumiillis-taiteellisten lähestymistapojen löytämiseen ja soveltamiseen on ilmeinen. Ideaa tukee myös eri alojen kotimainen ja ulkomainen tutkimus (esim. Ylirisku 2021, Sipos ym. 2008, Rufo 2024, Kampe ym. 2021, Foster ym. 2019, Kortelainen 2023, Mäkelä 2023)
Käytännön esteenä idean toteutukseen on tähän asti ollut alan taiteilija-tutkija- ja aktivistikentän ja sen hankkeiden erillisyys suhteessa kasvatuksesta ja tutkimuksesta vastaavien instituutioiden toimintakulttuureihin ja käytäntöihin. LEMPO pyrkii saattamaan ekologisesti kestävää elämäntapaa etsivät ja edistävät taiteilijat, tutkijat ja kasvattajat keskinäiseen ja määrätietoiseen yhteistoimintaan. Samalla kun toiminta synnyttää uusia pedagogisia menetelmiä ja toimintamuotoja, se laajentaa ja uudistaa olennaisesti taiteilijoiden ammatillista osaamista ja toimintakenttää ja lisää taiteen merkitystä yhteiskunnassa.
Kesäkoulusta on tarkoitus muodostua vuosittain toistuva tapahtuma ja kumuloituva prosessi, jonka toiminta kehittyy ja monipuolistuu alla kuvatulla tavalla. Yhdistämällä eri alojen tietotaitoa ja kokemusta pyrimme synnyttämään olosuhteet pedagogiselle innovoinnille, jonka tuloksia sovelletaan erilaisissa kasvatuksellisissa konteksteissä ja jolla olisi myös koulutuspoliittista merkitystä. Tämän hakemuksen tarkoituksena on ensimmäisen kesäkoulun suunnittelu ja toteutus.