Taiteilija rakentaa oman toimintaympäristönsä
Yksi webinaarin kiinnostavista esimerkeistä oli Pia Sirénin toiminta Loviisassa. Sirén on tehnyt kumppaninsa kanssa vanhasta makkaratehtaasta kodin ja työtilan. Noin 500 neliömetrin rakennuksessa on studio- ja työtiloja sekä tila esityksiin, näyttelyihin ja työpajoihin. Sen tehdasnäyttämöllä järjestetään konsertteja ja tapahtumia, mutta enimmäkseen se toimii suuren perheen olohuoneena.
Taiteilijan työnkuva laajenee tällöin perinteisen taiteellisen työskentelyn ulkopuolelle. Taiteilija voi olla samanaikaisesti taiteilija, tilan ylläpitäjä, tapahtumajärjestäjä, tuottaja ja paikallisen kulttuurielämän elävöittäjä. Sirénin tapauksessa tila mahdollistaa myös residenssitoimintaa, kansainvälisten taiteilijoiden kohtaamisia ja paikallisia yhteistyöprojekteja.
Residenssitoiminnassa olennaista on paikallinen kytkös: vieraileva taiteilija työskentelee yhdessä paikallisen taiteilijan, yhteisön tai muun toimijan kanssa. Pienellä paikkakunnalla taiteilija voikin olla paitsi taiteen tekijä myös kulttuurisen infrastruktuurin rakentaja.
Maaseutu taiteellisen työskentelyn ympäristönä
Black Box Genesis -taiteilijaduo on rakentanut toimintaansa Pohjanmaan harvaan asutulla alueella ja yhdistänyt taiteellisen työskentelyn, julkisen taiteen, tapahtumat ja yhteisöjen kanssa työskentelyn. Vuonna 2023 toteutetussa julkisen taiteen projektissa paikkasidonnainen muraali syntyi yhteistyössä äänitaiteilijan ja paikallisen yhteisön kanssa. Teos toteutettiin maatilan yhteydessä olevaan rakennukseen ja sen yhteydessä järjestettiin yleisölle avoin tapahtuma.
Black Box Genesiksen myöhemmissä projekteissa maaseutuympäristö ja luonto ovat myös osa taiteellisen tutkimuksen ja tuotannon lähtökohtaa. Työskentelyyn kuuluu esimerkiksi videoita, väliaikaisia ulkotilainstallaatioita, paikkasidonnaisia teoksia sekä hylättyihin rakennuksiin ja luonnonympäristöihin sijoittuvia immersiivisiä installaatioita. Tällöin paikka on taiteellisen työn materiaali, menetelmä, sisältö ja yhteistyökumppani.
Yhteisöjen kanssa työskentely vaatii uusia taitoja
Webinaarissa nousi esiin myös paikallisten yhteisöjen osallistuminen. Harvaan asutulla alueella paikalliset verkostot voivat olla taiteilijalle merkittävä voimavara, mutta yhteyden rakentaminen ei tapahdu automaattisesti.
Paikallinen kumppani voi auttaa löytämään sopivia yhteistyötahoja ja tavoittamaan yhteisöä. Myös taiteen vieminen ulos perinteisistä näyttelytiloista voi tehdä teoksesta helpommin lähestyttävän: ulkotilassa sijaitseva teos voi olla yleisön koettavissa pidemmän ajan ilman, että osallistuminen edellyttää näyttelyssä käymistä. Erilaiset tapahtumat sekä lasten tai perheiden työpajat voivat tuoda toimintaan ihmisiä, jotka eivät välttämättä muuten hakeutuisi nykytaiteen pariin.
Yhteisöllisyyden rakentaminen edellyttää aktiivista paikalliseen elämään osallistumista. Taiteilija voi olla uudella paikkakunnalla ulkopuolinen, ja paikalliseen yhteisöön pääseminen vaatii aikaa, kuuntelemista ja luottamuksen rakentamista. Webinaarissa nousi esiin myös käytännöllinen näkökulma: yhteistyötä voi olla helpompi rakentaa jo olemassa olevien paikallisten yhdistysten, yhteisöjen ja muiden toimijoiden kautta.
Monen työnkuvan taiteilija
Kuvata-projektin webinaarisarjan lähtökohtana on ajatus siitä, että kuvataiteilijoiden työ muuttuu ja laajenee. Taiteilijoilta tarvitaan yhä enemmän osaamista esimerkiksi yrittäjyydestä, verkostoitumisesta, yhteistyöstä, markkinoinnista ja uusista toimintaympäristöistä. Kylien tapahtumatuotannoissa taiteilijan ammatillinen osaaminen laajentuu viestintään, fasilitointiin, projektinhallintaan, tuotantoon ja yhteistyösuhteiden rakentamiseen.
Harvaan asutuilla alueilla taiteilija voi esimerkiksi perustaa ja ylläpitää omaa studio- tai kulttuuritilaa, tuottaa näyttelyitä, esityksiä ja tapahtumia, ylläpitää residenssitoimintaa, toteuttaa paikkasidonnaista ja julkista taidetta, järjestää työpajoja ja yhteisöllisiä projekteja, toimia kulttuurituottajana tai hankekumppanina. Hän voi rakentaa paikallisia ja kansainvälisiä yhteistyöverkostoja, yhdistää taiteelliseen työskentelyyn tutkimusta sekä tehdä taidetta paikassa ja paikasta. Taiteilijan toimeentulo ja ammatillinen identiteetti voivat siten rakentua useista toisiaan täydentävistä rooleista. Kyse on yleensä elämäntavasta.
Kaupunkien ulkopuolella taiteilijan käytettävissä voi olla sellaisia tiloja, joille kaupungissa ei olisi samanlaista käyttöä: vanhoja teollisuusrakennuksia, maatiloja, kouluja, navettoja, työpajoja tai muita rakennuksia. Niistä voi syntyä taiteellisen työskentelyn lisäksi näyttely-, tapahtuma- ja residenssitiloja.
Taiteen keskittymisen vastarintaa
Webinaarin esimerkit haastavat ajatuksen, että taiteilijan ammatilliset mahdollisuudet keskittyisivät väistämättä suuriin kaupunkeihin. Harvaan asutuilla alueilla taide voi olla tärkeä osa paikallista elinvoimaa, yhteisöllisyyttä ja paikan identiteettiä. Se voi myös tuoda alueelle uusia kävijöitä, verkostoja ja kansainvälisiä yhteyksiä. Fiskars on tästä tunnettu esimerkki Suomessa: taiteilijoiden, muotoilijoiden ja käsityöläisten yhteisö on vuosikymmenten aikana rakentanut entisestä ruukkimiljööstä merkittävän taiteen ja muotoilun keskuksen. Kesänäyttelyt tuovat alueelle sekä paikallisia että kansainvälisiä kävijöitä ja muodostavat osan paikan nykyistä identiteettiä.
Hyrynsalmen Paljakassa toimiva Mustarinda on esimerkki toisenlaisesta toimintamallissa. Mustarindassa taide, tutkimus, residenssitoiminta ja ekologiset kysymykset kietoutuvat toisiinsa. Mustarinda-talo toimii näyttelyiden, tapahtumien ja residenssien paikkana, ja sen toiminta on rakentunut osaksi toiminta-alueen kulttuurista ja taiteellista infrastruktuuria. Näissä esimerkeissä kiinnostavaa on se, miten taiteilijat ja taiteilijayhteisöt voivat itse olla rakentamassa kulttuuriympäristöä.
Taiteilijoiden, yhdistysten, museoiden, säätiöiden ja kaupungin toiminta voi yhdessä muuttaa kokonaisen paikkakunnan kulttuurista profiilia. Mäntän kuvataideviikkoja on järjestetty vuodesta 1993 alkaen, ja näyttelykävijämäärät ovat nykyään mittavia. Mäntässä taide on osa paikan alueellista kehittämistä ja identiteettiä. Taidekaupunki-brändi yhdistää Serlachiuksen museot ja Mäntän kuvataideviikot samaan kulttuurimatkailun kokonaisuuteen. Mäntän kuvataideviikkojen toiminta perustuu usean rahoituslähteen yhdistelmään: kaupungin monivuotinen tuki, valtion avustus, yhteistyö Serlachius-museoiden kanssa sekä pääsylippu- ja taidemyynti muodostavat yhdessä toiminnan taloudellista perustaa.
Kulttuurikeskukset ja taiteilijayhteisöt rakentuvat usein pitkällä aikavälillä erilaisten resurssien yhdistelmänä. Kunnat, valtion toimijat ja säätiöt voivat mahdollistaa taidekeskusten rakentumista. Lisäksi toiminta voi saada tuloja pääsylipuista, taide- ja tuotemyynnistä tai yhteistyökumppaneilta. Myös hankerahoitus voi olla tärkeässä roolissa uuden toiminnan käynnistämisessä. Kulttuuripoliittisilla linjauksia on merkitystä siihen, voiko taide- ja kulttuuri kukoistaa harvaan asutuilla alueilla ja säteillä elinvoimaa ja kulttuurihyvinvointia ympärilleen.
– Maria Huhmarniemi ja Antti Stöckell –
Webinaari
As an Artist in a Sparsely Populated Area https://www.youtube.com/watch?v=JcbAJn9IM20&t=537s
KUVATA-hanke
KUVATA: Kuvataiteilijan uusi työ- ja ansaintakenttä -hanke tukee suomalaisten kuvataiteilijoiden työtä ja ansaintaa tarjoamalla koulutuksia, webinaareja ja työkaluja nykypäivän taidekenttään. Kohderyhminä ovat ammattikentällä toimivat kuvataiteilijat sekä oppilaitokset eri puolilla Suomea. KUVATA-hanke (2024–2026) toteutetaan Tampereen ammattikorkeakoulun johdolla yhteistyössä Lapin yliopiston ja Globe Art Point ry:n kanssa. Hanketta rahoittaa EU:n ESR+ -ohjelma Kaakkois-Suomen elinvoimakeskuksen kautta.