Kompensaatiopelissä on mukana 20 erilaista lajia. Olemme valinneet lajeja, jotka elävät joko Suomessa tai Ranskassa tai molemmissa maissa. Suurin osa lajeista on tai on ollut mukana erilaisissa suojelu- ja kompensaatiotapauksissa tai -kiistoissa. Tällä sivulla haluamme kertoa näistä valitsemistamme lajeista hieman lisää.
Liito-orava
Liito-oravat (Pteromys volans) ovat aiheuttaneet lukuisia suojelukiistoja ja hankkeiden viivästyksiä Suomessa vuoden 1998 jälkeen. Liito-orava on EU:n luontodirektiivillä tiukasti suojeltu, öisin puissa liikkuva jyrsijä. Ne elävät Suomessa levinneisyysalueensa länsireunalla. Liito-oravien kanta on vähenemässä ja ne on luokiteltu uhanalaisiksi, mutta ne ovat silti varsin yleisiä kaupunkeja ympäröivissä sekametsissä.
Viitasammakko
Viitasammakko (Rana arvalis) on EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelema laji minkä vuoksi sen lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa tuhota. Hankkeissa, jotka uhkaavat niitä, on kaivettu uusia kutulammikoita sammakoille aiheutuneiden haittojen korvaamiseksi.
Valkolehdok
Valkolehdokki (Platanthera bifolia) houkuttelee pölyttäjiä öisin valkoisilla kukillaan ja voimakkaalla tuoksullaan. Laji on rauhoitettu Suomessa (ja Ruotsissa) mutta sen kasvupaikkoja ei ole suojeltu ja rakennushankkeet voivat uhata niitä. Joitakin valkolehdokkien siirtoja on tehty, mutta tällä hetkellä kompensointi ei ole pakollista, joten valkolehdokkien kasvupaikkoja tuhoutuu jatkuvasti.
Maakotka
Maakotka (Aquila chrysaetos) on suuri ja karismaattinen petolintu. Sitä uhkaa laiton metsästys ja vaino, ja pesäpaikkojen puute. Suojelua ja kompensaatiota tehdään mm. rakentamalla pesälavoja suuriin mäntyihin.
Kalkkikääpä
Kalkkikääpä (Antrodia crassa) on kääpälaji joka elää kauan maassa maanneilla männynrungoilla. Vanhat, runsaasti lahopuuta sisältävät metsät ovat harvinaisia, ja kalkkikääpä onkin uhanalainen laji. Suomessa se on suojeltu laji, ja sen elinpaikoille on perustettu suurehkoja suojelualueita. Myös uusia suojelukeinoja kokeillaan, mm. sienirihmastojen upottamista kuoleviin puihin ja puunrunkoihin.
Tummaverkkoperhonen
Tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina) on keskikokoinen, yleinen euraasialainen päiväperhoslaji. Suomessa se kuitenkin elää vain muutamilla elinpaikoilla ja lisääntyy vain yhdellä lajilla, rohtovirmajuurella (Valeriana officinalis). Tampereen seudulla on onnistuneesti kunnostettu niittyjä tummaverkkoperhosta varten.
Korvasiippa
Korvasiippa (Myotis bechsteinii) on laajalle levinnyt, mutta harvinainen lepakkolaji, joka pesii usein puunkoloissa vanhoissa metsissä. Sitä suojelee EU:n luontodirektiivi, ja sitä voivat uhata esimerkiksi rakennushankkeet ja tuulivoimalat. Lepakoita voi pyrkiä ohjaamaan kauemmas esimerkiksi istuttamalla puita. Sitä voi suojella myös asentamalla pesäpönttöjä.
Sankari
Sankari (Cerambyx cerdo) on suurikokoinen kovakuoriainen, jopa 5,5cm pitkä. Sen toukat elävät vanhojen tammien (Quercus robur) rungoilla. Sankari on yksi harvoista Ranskassa suojelluista kovakuoriaislajeista. Jos sankareille tärkeitä tammia joudutaan kaatamaan, niille voidaan luoda uusia elinpaikkoja siirtämällä tammenrunkoja paikkaan, josta lajia on aiemmin löydetty.
Suursukeltaja
Suursukeltaja (Dytiscus latissimus) on hyvin harvinainen Keski-Euroopassa. Lajia suojelee EU:n luontodirektiivi. Suursukeltaja elää järvissä, lammissa ja joissa, missä se saalistaa hyönteisiä, nuijapäitä ja jopa kalanpoikasia. Laji ei ole vielä ollut mukaan missään kompensaatiohankkeissa, mutta yksilöiden siirrot ja puhtaan elinympäristön varmistaminen ovat luultavasti hyviä suojelukeinoja.
Marmorimanteri
Marmorimanteria (Triturus marmoratus) voi tavata Lounais-Euroopassa. Se on 12-18cm pitkä, ja elää hämärissä ja kosteissa oloissa, niin maalla kuin pienvesissä. Marmorimanterit käyttävät tähtiä suunnistaessaan lisääntymislammikoiden välillä. Jos lajin lammikko tuhotaan, kompensaatiokeinona käytetään uusien lammikoiden kaivamista ja yksilöiden siirtämistä. Marmorimanteri on ollut mukana lukuisissa suojelu- ja kompensaatiokiistoissa Ranskassa, kuten peruutetussa lentokenttähankkeessa Notre-Dame-des-Landesissa, ja suurnopeusjunaraiteiden rakennushankkeessa välillä Bordeaux-Toulouse – reittisuunnitelmaa jouduttiin muokkaamaan lajin suojelemiseksi.
Saukko
Aiemmin laajasti Euroopassa elänyt saukko (Lutra lutra) on 1900-luvulla taantunut metsästyksen, kosteikkojen kuivattamisen ja vesien saastumisen vuoksi. Lajia ei enää pidetä haittaeläimenä, vaan ikonisena perinnelajina jota suojelevat monet kansalliset lait ja EU:n luontodirektiivi. Laji onkin hitaasti toipumassa. Hankkeiden suunnittelussa saukot voi huomioida selvittämällä niiden nykyiset ja potentiaaliset elinalueet, rajoittamalla vesistöjen saastumista, ja rakentamalla ja ylläpitämällä saukolle ja sen saaliseläimille sopivia ekologisia yhteyksiä elinalueiden välillä. Kompensaationa voidaan käyttää kosteikoiden kunnostamista.
Lohi
Lohi (Salmo salar) elää Atlantilla, mutta palaa lisääntymään jokiin ja puroihin, missä se on syntynyt. Lajista on tullut hyvin harvinainen eurooppalaisissa joissa ylikalastuksen ja elinympäristöjen tuhoutumisen vuoksi. Ranskassa lohi on kuollut lähes sukupuuttoon aivan muutama aluetta lukuun ottamatta ja sitä suojelee EU:n luontodirektiivi. Lohien lisääntymisjokia voidaan kunnostaa ja poistaa niistä vaeltamisen esteitä, ja niiden vedenlaatua voidaan parantaa.
Jokihelmisimpukka
Jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) voi elää jopa 250-vuotiaaksi. Niitä on pitkään kerätty helmien vuoksi. Laji on kuitenkin uhanalainen niiden vesielinympäristöjen tuhoutumisen ja saastumisen vuoksi ja se on suojeltu EU:n luontodirektiivillä. Ranskassa jokihelmisimpukka on hävinnyt viimeisen sadan vuoden aikana 60% vesielinympäristöistä missä se on aiemmin elänyt. Lajia on vaikea suojella, koska sen toukat elävät nuorissa lohikaloissa ja lajin istutusyritykset ovat epäonnistuneet. Lajia voi kuitenkin auttaa estämällä elinympäristöjen saastumista ja tuhoutumista sekä suojelemalla ja lisäämällä lohikaloja.
Mehiläisorho
Mehiläisorho (Ophrys apifera) on saanut nimensä koska sen kukinnon muoto ja tuoksu matkii naarasmehiläistä. Näin se houkuttelee mehiläisiä pölyttämään itseään. Orkideaa uhkaa elinympäristöjen niittäminen liian aikaisin, joten niittämistä ja ruohon leikkaamista siirtämällä voidaan auttaa mehiläisorhoa. Ranskassa laji on suojeltu joillakin alueilla, mutta koska se ei ole kansallisesti suojeltu, sen kompensoimista ei aina katsota tarpeelliseksi. Kasvia voi siirtää ja sen siemeniä voi kerätä ja kylvää uuteen paikkaan.
Huopaohdake
Huopaohdake (Cirsium heterophyllum) kasvaa Euroopan vuoristoseutujen niityillä ja Suomessa se on yleinen koko maassa. Huopaohdakkeella ei ole piikkejä lehdissään tai rungossaan kuten muilla ohdakkeilla. 1600-luvulla kasvia käytettiin alakulon hoitamiseen. Laji on Ranskassa suojeltu joillain alueilla, ja sitä voidaan kompensoida siirtämällä ja hoitamalla elinympäristöä.
Helmisisilisko
Helmisisilisko (Timon lepidus) voi kasvaa jopa 60cm pitkäksi ja se onkin Euroopan suurin liskolaji. Se elää kuivilla niityillä ja lajin voi tunnistaa kylkien sinistä pilkuista. Lajia on aiemmin keräilty sen kauneuden vuoksi mutta nykyään helmisisilisko on tiukasti suojeltu. Ranskassa helmisisilisko uhkaa hävitä alueellisesti sukupuuttoon. Suurimmat uhat ovat kaupungistumisen aiheuttama elinympäristöjen pirstoutuminen sekä lampaiden laidunnuksen vähentyminen. Kompensaatiopeojekteissa liskoja on otettu kiinni ja siirretty uuteen paikkaan missä niille on rakennettu kivikasoja suojaksi. Myös niittyjen pitäminen avoimena esimerkiksi hoito puita kaatamalla auttaa lajia.
Pikkutrappi
Pikkutrappi (Tetrax tetrax) on yksi uhanalaisimmista lintulajeista Ranskassa, missä se elää ihmisen muokkaamilla ja hoitamilla niityllä. Lintua metsästettiin aiemmin paljon, mutta yksilömäärä alkoi vähentyä maatalouskäytäntöjen muuttuessa. Ranskassa pikkutrapin populaatio on vähentynyt 30% viimeisen 30 vuoden aikana ja laji on nyt tiukasti suojeltu. Pikkutrappia voidaan kompensoida kunnostamalla niittyjä, ja käyttämällä ja hoitamalla niitä tavalla, joka hyödyttää lajia. Kompensaatiossa rakennushankkeet voivat esimerkiksi ostaa niittymaata ja sopia niiden hoidosta maanviljelijöiden kanssa. Pikkutrappi oli laji, minkä ympärille kehitettiin Ranskan ensimmäinen kompensaatiopankki (CDC biodiversité’n Cossure Etelä-Ranskassa).
Jouhihietakyyhky
Jouhihietakyyhkyä (Pterocles alchata) on vaikeaa havaita maastossa koska sillä on erinomainen suojaväritys. Laji elää kuivilla niityillä joissa on hyvin lyhyt kasvillisuus. Arojen häviämien on pääsyy sen vähenemiseen. Jouhihietakyyhky on suojeltu sekä EU:n lintudirektiivillä että Ranskassa kansallisella lainsäädännöllä. Ranskassa jouhiehietakyyhkyn populaatio on vain noin 100 paria. Vaikka lajia ei ole onnistuttu kompensoimaan, ensimmäinen ranskalainen CDC Biodiversité’n hoitama kompensaatiopankki tarjoaa silti lajista kompensaatioyksiköitä. Tätä ovat kritisoineet kompensaatiopankin vastustajat, jotka ovat sitä mieltä, että lajin elinympäristöä on melkein mahdotonta kunnostaa.
Kirjojokikorento
Lähes neonvihreä kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia) elää rauhallisesti virtaavien ja kirkkaiden virtavesien äärellä. Sitä uhkaavat vesien saastuminen ja kaivuu, moottoriveneet ja virtavesien rakentaminen. Kirjojokikorento on suojeltu EU:n luontodirektiivillä. Mahdollisia kompensaatiotoimenpiteitä voisivat olla virtavesien kunnostaminen ja veden laadun parantaminen.
Hentonäkinruoho
Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) on pohjoiseurooppalainen vesikasvi joka kasvaa kokonaan veden alla järvissä ja jokisuissa 30-150cm syvyydessä. Se sietää saasteita ja rehevöitymistä huonosti, minkä vuoksi se on vähentynyt rajusti ja luokitellaan maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi. Suomessa sitä on löydetty alle 20 järvestä. Suvun nimi “Najas” tulee kreikkalaisen mytologian najadeista eli makean veden nymfeistä.