Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat neurokirjon (nepsy) nuoret, kuten henkilöt, joilla on autismikirjon piirteitä tai ADHD. Tutkimukset osoittavat, että neuroepätyypilliset nuoret kokevat neurotyypillisiin ikätovereihinsa verrattuna enemmän ulkopuolisuuden ja yksinäisuuden tunteita. Tämä ulkopuolisuus ei kuitenkaan ole vain sosiaalisten kontaktien puutetta, vaan kyseessä on syvempi, rakenteellinen ja kokemusperäinen ilmiö.
Ulkopuolisuus nepsy-nuoren silmin
Yleinen harhaluulo on, että nepsy-nuoren ulkopuolisuus johtuu yksilön puutteellisista taidoista sosiaalisissa tilanteissa. Nykytutkimus on kuitenkin tuonut väitettä uuteen valoon, esimerkiksi Damian Miltonin kaksoisempatiaprobleeman kautta. Miltonin teorian mukaan kyse ei ole yksipuolisesta häiriöstä, vaan kahden erilaisen viestijärjestelmän ja kokemusmaailman yhteensopimattomuudesta; vaikeus tulkita toisen emotionaalisia ja sosiaalisia vihjeitä koskee sekä neurotyypillistä että neuroepätyypillistä ihmistä. Koska yhteiskuntamme on kuitenkin rakentunut neurotyypillisen enemmistön normien ja odotusten mukaan, vastuu sopeutumiseen ja kommunikaatiokuilun ylitykseen jää helposti kokonaan nepsy-nuoren harteille.
Koska vastuu sopeutumisesta enemmistön odotuksiin jää nepsylle, aistiärsykkeet ja sosiaaliset tilanteet saattavat kuormittaa nuorta nopeasti. Kuormituksen hallitseminen edellyttää usein omaa rauhaa, mikä puolestaan saatetaan virheellisesti tulkita epäsosiaaliseksi käytökseksi tai haluttomuudeksi olla osana ryhmää. Tämä johtaa herkästi sosiaaliseen kehään, jossa nuorta ei enää edes pyydetä mukaan, vaan hän jää yhteisöjen ulkopuolelle. Jatkuva joukon ulkopuolelle jääminen voi aiheuttaa kelpaamattomuuden ja häpeän tunteita, jotka puolestaan altistavat nuoren masennukselle, ahdistukselle ja sosiaaliselle eristäytymiselle.
Välttääkseen ulkopuolelle jättämisen ja stigmaation monet neurokirjon nuoret turvautuvat sosiaaliseen naamiomiseen (masking). Tämä tarkoittaa omien luonnollisten piirteiden, kuten itsesäätelyyn käytettävän liikehdinnän (stimming) tai mielenkiinnon kohteiden tietoista peittämistä ja neurotyypillisen käyttäytymisen imitoimista. Maskaaminen voi auttaa nuorta ulkoisesti sopeutumaan ryhmään, mutta se on henkisesti hyvin uuvuttavaa. Se vahvistaa tunnetta siitä, ettei tule hyväksytyksi omana itseään, vaikeuttaa minäkuvan rakentumista ja identiteetin kehittymistä sekä kuluttaa nuoren psyykkisiä resursseja.
Nepsy-nuoren tukeminen
Ulkopuolisuuden kierteen katkaiseminen edellyttää, että ympäristö siirtyy neurodiversiteetin hyväksyvään ja sitä tukevaan toimintakulttuuriin. Vastuu osallisuudesta ei saa jäädä vain nuorelle, vaan muutoksen on tapahduttava ympäristössä. Tätä voidaan helpottaa muun muassa seuraavin tavoin.
- Joustava osallisuus. Sallitaan nuorelle yksilölliset tavat säädellä kuormitustaan ryhmätilanteissa esimerkiksi apuvälineiden tai taukojen avulla ilman, että se tulkitaan sitoutumattomuudeksi.
- Selkeä viestintä. Vähennetään sosiaalisten tilanteiden ennakoimattomuutta viestimällä selkeästi ja suorasti, välttäen rivien välistä luettavia vihjeitä.
- Vertaistuki. Tuetaan nuoren hakeutumista neurokirjon omiin yhteisöihin. Vertaisten kanssa käyty vuorovaikutus perustuu usein jaetulle kommunikaatiotyylille, jolloin naamioimisen tarve vähenee ja kokemus aidosta kuulumisesta ryhmään kasvaa.
Ennen kaikkea on tärkeä tunnistaa, että ulkopuolisuus on usein sosiaalisesti tuotettu tila. Lääkitsemisen sijaan olisikin tärkeä purkaa koulussa, harrastuksissa ja palveluissa olevia neurotyypillisiä normeja, jotta voimme luoda tilan, jossa kaikilla on mahdollisuus olla omana itsenään.
Lasse Tervajärvi
Lehtori, TtM, KM
Tampereen ammattikorkeakoulu
Lähteitä
Gökçe, S., & Shic, F. (2025). Experimental investigations of social exclusion among adolescents with neurodevelopmental and psychiatric conditions: A systematic review of fMRI paradigms. European Child & Adolescent Psychiatry, 34(2), 112–129. doi.org
Milton, D. E. M. (2012). On the ontological status of autism: the ‘double empathy problem.’ Disability & Society, 27(6), 883–887. https://doi.org/10.1080/09687599.2012.710008
Schiltz, H. K., McVey, A. J., & Van Hecke, A. V. (2021). Loneliness and mental health in adolescents with autism spectrum disorder: The mediating role of social exclusion and peer victimization. Journal of Autism and Developmental Disorders, 51(8), 2640–2652. doi.org
Weinreich, L., Moll, K., Sperl, M. F. J., Schulte-Körne, G., & Timmermans, B. (2025). Experimental investigations of social exclusion among adolescents with psychiatric disorders: a systematic review. European child & adolescent psychiatry, 34(9), 2631–2648. https://doi.org/10.1007/s00787-025-02687-9
