Kenties otsikko on hieman raflaava mutta näin pilottiopettajan näkökulmasta katsottuna vastaus tuohon riippuu päivästä. Syksyllä 2019 ensimmäistä pilottiopintojaksoa suunnitellessani olin aivan innoissani Moodlen 3.0 kaikista mahdollisista lohkoista, aktiviteeteista ja kaavioista. Olin toki käyttänyt Moodlea jo vuosia ja luulin osaavani käyttää sitä monipuolisesti mutta käytön ohjauksessa totesin olevani aivan vasta-alkaja. Jo pelkän Asetukset-osion takaa löytyi aivan uusi ja ihmeellinen maailma, joka tarjosi mahdollisuuden päästä katsomaan kaikkea ennalta arvaamatonta. Tiedonhaluisena ihmisenä, en uteliaana 😉 kävin kurkistamassa mm. materiaalien avauksia ja tunsin suurta pettymystä, kun minun niin innostavana kokemani artikkeli oli jäänyt opiskelijoilta kokonaan avaamatta. Miten tämä saattoi olla mahdollista? En ilmeisesti ollut osannut motivoida opiskelijoita tarpeeksi artikkelin lukemiseen, enkä ollut korostanut riittävästi sen merkitystä oppimiselle. Tätä pitäisi siis kehittää – voisiko se onnistua paremmin tarkemmalla opintojakson rakenteen suunnittelulla vai mitä pitäisi tehdä?
Vaikka Moodlen työkalujen käytön harjoittelu olikin mielenkiintoista, koin varsinaisen ahaa-elämyksen perehtyessäni Aaltosen (2018) julkaisemaan pro graduun opiskelija-analytiikasta verkko-oppimisympäristössä. Ymmärsin, että en voi rakentaa opintojaksoa, joka edesauttaisi opiskelijoiden oppimista, vain käyttämällä mahdollisimman paljon erilaisia työkaluja ja itsearvioivia testejä. Minun pitäisi suunnitella opintojakso mittaamaan oppimistavoitteisiin pääsyä oppimistulosten kautta. Opetussuunnitelmassa kirjoitettu opintojakson osaamiskuvaus tuli näin näkyväksi myös Moodlessa, mitä en koskaan aiemmin ollut ymmärtänyt tehdä. En voi sanoa, että työ olisi jotenkin helpottunut – päinvastoin. Aikaa ja vaivaa se vaati mutta tulos oli mielestäni huomattavasti parempi. Samoin opiskelijoiden palaute tuki omaa kokemustani.
No miksi tuo otsake? Suunnitellessani toista pilotoitavaa opintojaksoa tänä syksynä, luulin osaavani jo suunnitella paremmin opintojakson, jolla pystyisin motivoimaan opiskelijoita oppimaan. Tarjoaisin heille monipuolisen materiaalipankin, joka saisi opiskelijat lukemaan, näkemään, kokemaan sekä käymään kriittistä keskustelua ja antamaan toisilleen vertaistukea. Näkisin eri menetelmiä käyttäen heidän mahdolliset haasteensa sekä pystyisin riittävän ajoissa tukemaan heitä opiskelussaan ja kannustamaan uuden oppimiseen. Näin opintojakson lähestyessä loppuaan voin todeta onnistuneeni joissakin tavoitteissani mutta valitettavan paljon näen edelleen itsessäni kehittämishaasteita. Aikaa opintojakson suunnitteluun ja toteutuksen tekemiseen olen käyttänyt runsaasti, eikä kaikki todellakaan ole mennyt “kuin Strömsössä”. Onko oppimisanalytiikkaa hyödyntävä opettaja siis “tuhon tiellä” loputtomassa aikapulassaan vai saako hän siitä omaan toimintaansa lisäarvoa? Minun kokemukseni kaikessa raadollisuudessaankin on, että oppimisanalytiikkaa tulee ilman muuta hyödyntää, jotta mm. pystyy kehittämään itseään oppimisen ohjaajana ja saa olla aktiivisemmin mukana opiskelijoiden oppimisprosessissa. Eikä tietenkään pidä unohtaa analytiikan tuottaman tiedon laajempaa merkitystä esim. opetussuunnitelmien ja koulutuspoliittisten strategioiden mietinnöissä.
Lähteet:
Aaltonen, M. 2018. Opiskelija-analytiikka verkko-oppimisympäristössä. Itä-Suomen yliopisto.
Kirjoittaja:
Anu Elo toimii Satakunnan ammattikorkeakoulussa lehtorina Hyvinvointi ja terveys -osaamisalueella sekä pilottiopettajana SAMKin APOA-osahankkeessa.
Teksti on julkaistu 26.10.2020 Satakunnan ammattikorkeakoulun APOA-blogissa osoitteessa https://apoa.samk.fi/2020/10/oppimisanalytiikka-opettajan-apu-vai-tuho/.