Olen muutaman kerran käyttänyt personal trainerin palveluja tukemaan omaa kuntosalitreenini kehittymistä. PT-jakson ollessa käynnissä huomaan käyttäväni treeniin myös enemmän aikaa. Ohjattu tieto ja palaute treenin oikea-aikaisuudesta, oikealla tekniikalla tehdyistä treeniliikkeistä, sarjoista, toistoista, ravinnosta ja palautumisesta on otettavissa kuitenkin haltuun myös muutakin kautta.
Kuitenkin motivaatio syntyy autenttisesta vuoropuhelusta PT:n kanssa. Saan palautetta ja tukea valmennusjakson ajan. Myöskin sosiaalinen paine lisää motivaatiota salakavalasti – kehtaanko mennä seuraavaan ohjattuun treenisessioon ja kertoa jättäneeni ohjeita noudattamatta. Mittaan itseäni myös älykellolla, joka kertoo minulle päivittäin aktiivisuudestani sekä tallentaa liikuntasessioni. Ranteessani oleva älykello muistuttaa ja kannustaa minua aktiivisuuden tärkeydestä, joka intensiivisessä tietotyössä on periaatteessa mahdollista unhoittaa täysin.
Myös koulumaailmassa on yhä enemmän mitattavaa ja arvioitavaa. Mitäpä, jos opiskelija voisikin palkata opiskelunsa oheen oman ”opiskelun PT:n”? Periaatteessahan meillä on jo opettajat ja muu tukipalveluhenkilökunta, jotka toteuttavat uudistuvissa tutkinnon perusteissa jokaisella koulutusasteella yhä enemmän henkilökohtaisen ohjauksen ja opetuksen opiskelijalähtöistä mallia. Tämän on kuitenkin kritisoitu vievän aikaa, mikä varmasti on tottakin, jollei prosesseja kehitetä vastaamaan olemassa olevaa toimintarakennetta ja -arkkitehtuuria.
Näen, että erilaisilla teknologioilla on tässä paljon annettavaa, sillä pelkästään yleisesti käytössä olevien staattisten verkko-oppimisympäristöjen avulla ei voida luoda opiskelijaa tukevaa oppimisprosessia, jossa opiskelija on keskiössä. Opiskelijasta voidaan kerätä tietoa samalla tavalla kuin minä kerään tietoa itsestäni esim. älykellolla. Samalla tavoin voisimme kytkeä datankeräyspisteitä erilaisiin oppimisympäristöihin, kuten oppimispeleihin, luokkatiloihin, verkko-oppimisympäristöihin. Näiden lähteiden kautta on mahdollista koota dataa yhteen järjestelmään ja siten päästä kiinni isoon anonymisoituun dataan. Tästä datasta puolestaan voidaan luoda erilaisia ennustemalleja sekä tukea opiskelijan opintopolkua yhä henkilökohtaisemmin hyödyntäen olemassa olevia data-analytiikkatyökaluja ja –visualisointeja.
APOA – avain parempaan oppimiseen AMKeissa –hankkeessa etsimme ja pilotoimme erilaisia ratkaisuja sekä käytäntöjä tähän teemaan. Hankkeen alkuvaiheessa työn alla on työpajat kaikissa hankeorganisaatioissa. Työpajoissa käymme läpi opettajien ja opiskelijoiden ajatuksia oppimisanalytiikasta. Näistä ajatuksista saamme muodostettua konkreettisia toiveita oppimisanalytiikan käytölle ja sekä pilottiaihioita, joita aletaan ensi keväänä toteuttamaan.
Piip! Alussa mainitsemani älykello kehottaa minua nousemaan työpisteeltäni ja jaloittelemaan. Ehkäpä jonain päivänä kelloni kannustaa ja tukee myös jatko-opintojani?
———–
Kirjoittaja Henry Paananen työskentelee HAMKin ammatillisen osaamisen tutkimusyksikössä TKI-tehtävissä.
Blogikirjoitus on laadittu osana APOA – avain parempaan oppimiseen AMKeissa -hanketta.