Akateemisten affektien etnografia-hankeemme on tullut siihen vaiheeseen, jossa työmme lopputuotoksena ilmestyvän monografian sävelaihio on laadittu. Vaikka olimme tavanneet koronapandemian aikana myös kasvokkain, olimme pääasiassa tehneet suunnitelmia monografian varalle Zoomin välityksellä sekä tehneet luonnoksia pilvipalvelun avulla. Erään kokouksen päätteeksi päätimme, että nyt on tullut aika pitää projektin ”bänditreenit” eli kokoontua yhteen kasvokkain retiriittiin, jossa alamme yhdessä säveltää ja sovittaa yhteistä teostamme. Inspiroivan tunnelman takaamiseksi ja intensiivisen keskittymisen varmistamiseksi päätimme myös, että emme kokoonnu missä tahansa paikassa, vaan matkaamme Norjan Trondheimiin, jossa yksi bändimme jäsenistä Elisa, on ollut vuoden alusta asti opiskelija- ja tutkijavaihdossa. Lisäksi ajattelimme, että matka Trondheimiin on hyvä tilaisuus tavata norjalaisia kollegojamme sekä keskustella tutkimusteemoistamme. Siten ennen lähtöämme valmistelimme yhdessä Trondheimin yliopiston tutkijoiden kanssa pidettäväksi seminaarin retriitimme ensimmäiseksi päiväksi. Seminaarin järjestelyistä ja ohjelmasta vastasi professori Vivian Anette Lagesen, ja se tarjosi runsaasti uusia sytykkeitä ja ituja projektiimme.
Monografiamme on syntyvä yhteiskirjoittamisen menetelmällä. Kuten Sari Katajala-Peltomaa, Jenni Kuuliala ja Marika Räsänen kirjoittavat blogitekstissään Yhteiskirjoittaminen: spontaania ilottelua rakkaan asian äärellä on yhteismonografian ideana olla ”enemmän kuin osiensa summa”. Jokainen tuo yhteiseen kompositioon oman erikoistietämyksensä ja vahvuusalueensa. Jokaisella on päävastuu omasta luvusta tai osiosta, mutta jokainen osio kulkee kaikkien kirjoittajien käsien ja ajatuksellisen taajuuden läpi.
Emme asettaneet tiukkoja tavoitteita miniretriitimmelle, vaan halusimme, että tässä vaiheessa prosessia ovet olisivat avoinna vapaalle assosiaatiolle. Sitä vastoin työskentelytavassamme halusimme noudattaa selkeää struktuuria: jaksotimme kirjoittamistamme täsmällisiin aikaslotteihin, joiden välillä pidimme taukoja sekä vaihdoimme vapaasti ja pidäkkeittä ajatuksia, joita kirjoittamisen lomassa oli herännyt.
Kirjoitimme samassa tilassa, vanhan trondheimilaisasunnon olohuoneessa, josta avautui näkymä Trondheimin jylhiin vuoristomaisemiin. Näin ollen puitteet yhteiselle työskentelylle olivat uljaat. Toisaalta vaikka olisimme kirjoittaneet tekstejä pölyisessä treenikämpässä, olisivat työn tulokset olleet laadultaan todennäköisesti samat. Ulkoisilla puitteilla on toki merkityksensä ja ne synnyttävät lisäkipinää ja inspiraatiota kirjoittamiseen, mutta viimekädessä yhteinen kirjoittamiskokemus- ja elämys syntyy toisista ihmisistä. Niin kuin lopputuote eli yhteismonografia, myös itse kirjoittamisprosessi on enemmän kuin osiensa summa, sillä kaikkia kirjoittajia tarvitaan: kaikille on paikkansa eikä kokonpano ole täydellinen ilman sen kaikkia jäseniä. Siten innostunut tunnelma sekä kannustava ja lämmin yhteishenki syntyy siitä, että kaikki ovat omilla persoonillaan läsnä tilanteessa.
Suomen eri yliopistojen kielikeskusten tutkijoiden yhteistuotoksena syntyneen Kirjoittajan ABC-kortti-nimisen oppimissivuton mukaan yhteiskirjoittaminen onnistuu parhaiten, kun kirjoittajilla on yhteinen käsitys tehtävästä ja tavoitteesta, tarpeeksi yhteistä aikaa, halua ja valmiuksia yhteistoimintaan, luovuutta, kriittisyyttä sekä taito antaa ja saada rakentavaa palautetta kuin myös samantapaiset (mutta sopivasti toisiaan täydentävät, erilaisetkin) ajattelu- ja kirjoittamistaidot, kielelliset valmiudet ja yhteen sointuva huumorintaju.
Kuten olen vihjaillut pitkin tekstiä, ajattelen, että yhteiskirjoittamisen voi ymmärtää musiikin tekemisenä ja projektiryhmän bändinä, johon jokainen osallistuu omalla instrumentillaan, sen perusteilla ja tekniikoilla, eli kuten monitieteisessä ryhmässämme: eri tieteenalojen teorioiden, käsitteiden ja konventioiden pohjalta. Lisäksi jokainen tuo mukanaan oman oktaavialansa ja oman virtuositeettinsa eli oman tapansa kirjoittaa ja ajatella. Ilman kaikkia soittimia sointi jää vaillinaiseksi, ja jokaisen jäsenen persoonaa tarvitaan, jotta bändi on kokonainen.
Jos ajattelemme kokoonpanoamme klassista musiikkia soittavana kvintettinä, voi yhteisestä teoksestamme todeta sen, että miniretriittimme aikana parituuri alkoi saada hahmoaan. Juuri tällä hetkellä elämme yhteisprojektissamme sitä vaihetta, että jokainen säveltää omaa stemmaansa. Niin kuin instrumentin harjoittelussa, myös kirjoittamisessa, tähän vaiheeseen sisältyy koko kokonaisuuden haltuun ottamista, sekä hiomista, hiomista ja hiomista. Hiomisvaiheeseen liittyy paljon monotoonista, pakkotahtista, puuduttavaa ja raskastakin työskentelyä. Kuitenkin hiomisen myötä ajatus alkaa iskeytyä lihasmuistiin, sormet oppivat löytämään juuri ne oikeat kohdat viulun otelaudalla tai sanat löytävät paikkansa, tipahtelevat tekstiin ja muuttuvat kokonaisiksi lauseiksi, kappaleiksi, luvuiksi.
Ja kun biisi on soitettu muille tai teksti luetutettu arvioitsijoille, seuraa jälleen lisää hiomista, tai kenties koko stemma tai luku pitää rakentaa toisin. Koko prosessissa tunteet ovat läsnä, mutta kenties tässä niin sanotussa koetteluvaiheessa tunteet ovat kaikista herkimmillä, kun pääsee tai joutuu paljastamaan ensi kertaa hengentuotteensa muille. Seurauksena voi olla kiukunkyyneleitä, pettymyksen huokauksia tai tyytyväistä myhäilyä ja posket punehduttavaa innostumista. Joka tapauksessa projekti kulkee eteenpäin, ja tätä yksin treenaamisen- muille soittamisen-hiomisen -triangelia jatketaan, kunnes teos alkaa hioutua.. no, sanotaan nyt vaikka timantiksi. Viimeistään silloin tämä prosessin vaihe saa päätöksensä kun keikka/konsertti/vuositutkinto lähestyy tai rahoituskausi alkaa käydä kohti loppuaan.
Yhteiskirjoittamisessa tosin kunkin bändin jäsenen hiottu osuus ei vielä sellaisenaan riitä, vaan nämä osat pitää vielä sovittaa yhteen. Silloin pitää päättää teoksen tempo, missä kohtaa käytetään kujeilevaa kukkopilliä, missä vaiheessa mahtipontinen borduna vyöryy taustalla. Milloin fraseerataan, milloin annetaan palaa täysin palkein ja soitetaan forte fortissimossa, milloin taas kuulija tai lukija saatetaan andante-tempomerkinnällä seuraavaan osaan.
Tällä hetkellä teoksemme tekeytyy. Mutta kuulette meistä vielä. 😊
Kirjoittanut: Johanna Hokka
Kirjallisuus:
Katajala-Peltomaa, Sari & Kuuliala, Jenni & Räsänen, Maria (2022) Yhteiskirjoittaminen: spontaania ilottelua rakkaan asian äärellä.
Laihanen, Esa (2016) Kirjoittajan ABC-kortti. Yhdessä kirjoittaminen ja yhteiskirjoittaminen.
Kuva:
Alexander Sinn / Unsplash