Kilpaillun rahoituksen herättämiä tunteita – stressiä, pettymystä ja alistuneisuutta mutta myös toiveikkuutta, kiitollisuutta ja onnistumista – jaetaan Twitterissä akateemisen yhteisön kesken kaikilla uravaiheilla ja erilaisista akateemisista asemista. Kilpailu oman työnsä varmistamiseksi on kuitenkin käynyt yhä kovemmaksi prekaarissa asemassa olevilla tutkijoilla. Twitter ja sen yleisö tarjoavat mahdollisuuden jakaa näitä tunteita siinä hetkessä, jossa ne koetaan. Margaret Wetherellin käsitteistöä hyödyntäen olen nimennyt tämän tunneilmaisun jakamisen affektiiviseksi käytännöksi. Koettujen tunteiden jakaminen tekee näkyviksi niin tutkijoiden arkea kuin niitä rakenteita, jotka tunteita ovat tuottamassa. Avoimuus, tunnustuksellisuus ja samaistuttavuus rakentavat osaltaan kollektiivista ymmärrystä akateemisen työn ja yhteisön luonteesta. Tunnekokemukset paljastavat sitä arvomaailmaa, jossa työtä tehdään, ja niitä ristiriitoja, joita yksilö joutuu tässä arvomaailmassa kohtaamaan: huolta oman työn jatkuvuudesta, oman tutkimuksen arvosta ja merkityksestä sekä akateemisten periaatteiden ja tavoitteiden muutoksesta.
Keskustelu tutkimusrahoituksesta ei rajaudu kuitenkaan vai tiedeyhteisön sisäiseksi. Sosiaalisen median polarisoiva ote on Twitter-keskustelujen myötä tullut viime vuosina hyvinkin tutuksi myös suhteessa tutkimusrahoitukseen. Vastakkain asettuvat ”veronmaksajat”, joiden taskulla tutkijat käyvät toteuttaakseen omia mielitekojaan ilman yhteiskunnallista relevanssia, sekä tiedeyhteisö, joka yhteisenä rintamana asettuu puolustamaan vapaata tiedettä ja – tiukan kilpailun tuottamaa takuuta rahoitetun tieteen arvosta. Itse arvioinnin kriteereihin tai erilaisten tutkimusasetelmien oikeutukseen ja merkitykseen ei näissä keskusteluissa päästä. Tutkimusrahoitusta kritisoivat tahot toiseuttavat tiedeyhteisöä leimaamalla, halventamalla ja pyrkimällä tekemään tiettyjä tutkimusaloja ja tutkijoita naurettaviksi. Akateeminen yhteisö vastaa tähän kritiikkiin myöskin toiseuttamalla, tiedeyhteisössä omaksumallaan tunnepääomalla: näennäisen viileästi ja vapaan (sekä kilpaillun) tieteen periaatteisiin viitaten, mutta itse tutkimuksen merkityksiä tarkemmin avaamatta. Varsinaista vuoropuhelua ei synny, eikä sille välttämättä Twitterissä nähdä mahdollisuuksiakaan.
Twitter-keskusteluissa tunteet risteilevät, törmäilevät ja hyvin usein myös ohittavat toisensa. Toisinaan tunteiden jakaminen on rakentamassa yhteisyyttä ja ymmärrystä, toisinaan polarisoimassa ja etäännyttämässä eri ryhmiä toisistaan. Kummassakin tapauksessa tutkimusrahoitukseen kiinnittyy vahvoja tunteita, jotka vaikuttavat siihen, miten tiedettä, tutkimusta ja tieteen vapautta arvioidaan. Ne myös haastavat niitä rakenteita, joissa tutkimusta tehdään: paljastavat kipupisteitä ja herättävät puolustamaan keskeisiksi koettuja periaatteita. Tutkimusrahoitukseen kiinnittyvät tunteet kertovat niin tutkimuksen kuin yhteiskunnan arvoista. Siksi niitä on kuunneltava.
Kirjoittanut: Pia Olsson
Kuva: Mathieu Stern / Unsplash
Tutkimusrahoitukseen liittyvistä tunteista voi lukea lisää täältä:
Olsson, Pia 2022. The Mental Life of a Telephone Pole and Other Trifles: Affective Practices in the Context of Research Funding. Journal of Contemporary Ethnography. https://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/08912416221085713