Tampereen yliopisto on sen fuusioitumisesta lähtien ollut taajaan otsikoissa. Aihetta uutisointiin on antanut johtosäännön ohella tutkimuksen tukihenkilöstön Yt-neuvottelut sekä suunnitelmat tilavähennyksistä. Uuden yliopiston edesottamuksia ovat seuranneet tiiviisti niin Yleisradio, Helsingin Sanomat, Suomen Kuvalehti kuin Aamulehtikin – joista etenkin Aamulehdessä raportointi on käynyt viime viikkoina vilkkaana. Marraskuussa järjestettävät konsistorin vaalit ovat virittäneet Aamulehdessä keskustelua konsistorin vallasta – eli missä määrin konsistorin toimiala pysyy nykyisellään; missä määrin konsistorin valtaa pitäisi lisätä nykyisestä. Samalla keskustelua on käyty yliopiston hallituksen kokoonpanosta.
Uutisoinnin lisäksi aihetta on käsitelty Aamulehden mielipidekirjoitusosastolla. Ensimmäinen avaus mielipideosastolle tuli kolmelta Tampereen yliopiston tutkijalta, jotka ottivat jutussaan kantaa Aamulehden artikkeliin (Kaappaako teknologiateollisuus vallan Tampereen yliopistossa?) nostaen esille artikkelin yksipuolisen näkökulman yliopistolaitoksen kiistoihin. Viimeisimpänä mielipidekirjoitusosastolla esillä ovat olleet elinkeinoelämän edustajat vaatien hallitustyöskentelylle työrauhaa. Vaikka nämä kirjoitukset eivät suoraan kommentoi toisiaan ja keskustele keskenään, välittävät nämä kannanotot silti kuvaa vastakohtapareista, joissa yhtäällä on elinkeinoelämän edustajat, toisaalla yliopiston edustajat.
Affekteja tutkivan tutkijan silmin nämä artikkelit tuovat kutkuttavasti esiin tunteita ja sellaisia retorisia keinoja, joilla lukijan tunteita pyritään triggeröimään siten, että ne asettuvat niin kirjoittajien kuin kirjoittajien edustamien arvojen puolelle. Samalla tunteisiin vedoten artikkeleissa rakennetaan ”meitä” ja ”toista”: ’meitä’, jotka edustavat ’hyvää’, hyviä arvoja ja ideaaleja; rakkauden kohdetta sekä vastapuolta eli ’toista’, joka uhkaa ”meitä” (ks. Ahmed 2013).
Tämä kryptinen ”me” ja ”muut”-erottelu sekä tunteiden käyttö asioiden ja asiantilojen oikeuttamiseksi selvinnee tarkemmin seuraavaksi, kun tarkastelen kevyellä affektiivis-analyyttisellä otteella näitä kahta mielipidekirjoitusta, jotka ovat luettavissa seuraavista linkeistä: Tampereen yliopiston perustajat: Toivomme, että niin hallituksen nimitysprosessille kuin itse hallitustyöskentelyllekin suotaisiin työrauha ja Kolme työntekijää Tampereen yliopistosta: Fuusion takia yliopistolaisten mahdollisuudet rakentaa oman yliopistonsa tulevaisuutta ovat kaventuneet.
Aloitetaan kahdentoista elinkeinoelämän edustajan mielipidekirjoituksesta. Tässä ”me” eli elinkeinoelämän edustajat ilmaisevat tahtonaan olevan ”tukea yliopistoa menestymään ja nousemaan kansainväliseen kärkeen.” Siten on tulkittavissa, että he tukevat yliopistoa ikään kuin hyvän tahdon eleenä. Suuntakin on selvä ja sellainen, jonka pitäisi sopia kaikille eli ”nostaa yliopisto kansainväliseen kärkeen”. (Toki näkemykset siitä, onko Tampereen yliopisto jo nyt kansainvälisessä kärjessä, miltä osin tai mitä ”kansainvälinen kärki” sitten milloinkin tarkoittaa, ovat oma lukunsa.) Joka tapauksessa heidän mukaansa menestykseen päästään ”uusien kontaktien” ja ”näkemysten” kautta, joita he elinkeinoelämän asiantuntijoina yliopistolle tarjoavat.
Elinkeinoelämän edustajat legitimoivat asemansa vetoamalla Yliopistolakiin, mutta esittävät samalla olevansa ’reiluja’: laista halutaan pitää ”huolellisesti kiinni” ja lupauksena on olla puuttumatta koulutukseen ja tutkimukseen. Yliopiston hallituksen uuden jäsenen ehdottamisessa (jossa yliopistolaisten näkemyksen mukaan elinkeinoelämän edustajat ovat junailleet hallituksen jäseneksi joko entistä tai nykyistä Teknologiateollisuuden puheenjohtajaa) on heidän mukaansa menetelty oikein ja sääntöjen puitteissa. Sitä vastoin vastapuolen esittämä kritiikki perustuu ”vääriin tietoihin” tai väitteisiin. Kritiikin esittäjät; yliopistolaiset eli ”toiset” esitetään siten häiriköijinä ja asioiden vääristelijöinä, jotka eivät anna hallitustyöskentelylle rauhaa.
Elinkeinoelämän edustajat päättävät tekstinsä seuraavasti:
Yliopistoyhteisöön kuuluu vapaus keskustella ja olla eri mieltä, mutta Tampereen yliopiston sisäinen kädenvääntö saa jo suhteettomasti palstatilaa. Toivomme että sen sijaan nyt keskityttäisiin kehittämään Tampereen yliopistoa kohti kansainvälistä huippua. Yliopiston saavutuksista ja valtavista mahdollisuuksista olisi aika alkaa viestiä sen ansaitsemaan positiiviseen sävyyn.
Viimeistään viimeisestä kappaleesta on luettavissa oikeamielistä närkästyneisyyttä – tai ylemmyydentuntoa suhteessa ”toisiin”. Elinkeinoelämän edustajat ilmaisevat haluansa keskittyä ydinasiaan eli Tampereen yliopiston kehittämiseen ”kohti kansainvälistä huippua”, mutta kriitikot toimivat esteenä ja tulppana tämän tavoitteen toteuttamiselle. Lisäksi kriitikoiden esitetään ’riidanlietsonnassaan’ aiheuttavan yliopistolle mainehaitan, kun yliopistosta pitäisi jo viestiä ”positiiviseen sävyyn” eikä uutisoida ”sisäisestä kädenväännöstä”. Esittäessään itsensä hyvää tahtovina, säyseinä ja säntillisinä sääntöjen noudattajina, elinkeinoelämän edustajat leimaavat samalla vastapuolen tunteilla käyviksi rähinöitsijöiksi.
Entä sitten yliopiston edustajat: tutkijat?
Kirjoituksen alussa tutkijat asettuvat vankasti puolustamaan akatemiatutkijaa, luottamushenkilöä ja konsistorin jäsentä Hanna Kuuselaa, joka kirjoituksen mukaan on vastapuolella leimattu ongelmatapaukseksi hänen kritisoidessaan yliopiston nykyistä toimintakulttuuria. Tutkijat toteavat, että Kuusela ei ole kritiikkinsä kanssa suinkaan yksin vaan ”meitä on paljon muitakin”. Artikkelin voi tulkita nostattavan ”me”- tai ”me olemme yliopisto”-henkeä: meitä on paljon ja me nousemme barrikadeille, mikäli asiat eivät korjaannu.
Artikkelissa vedotaan faktatietoihin ja prosenttilukuihin, jotka on johdettu Hanna Kuuselan tutkimuksesta. Artikkelissa todetaan, että tutkimuksen kyselyyn vastanneista ”77 prosenttia kannatti yliopiston sisäisiä jäseniä yliopiston hallituksessa. Johtosäännön muuttamista vaatineen adressin kirjoitti yli 800 yliopistoyhteisön jäsentä.” Esiin nostetaan suuria lukuja, jolloin jälleen vedotaan suureen joukkoon tutkijoita – massaan, jota ei voi ohittaa eikä pysäyttää.
Vastapuoli; ”toinen” eli Teknologiateollisuus ry kuvataan sen sijaan viekkaana, sillä puheistaan poiketen Teknologiateollisuus ry on nimenomaan vastustanut yliopistoyhteisön osallistumista päätöksentekoon ja siten samalla pyrkinyt lisäämään omaa valtaansa.
Lopussa nostatetaan jälleen yhteenkuuluvuutta yliopistolaisten kesken todeten, kuinka ”myös meidän ympärillämme kollegat puurtavat yhteisen yliopiston ja yhteisten päämäärien eteen.”, ja yhteistyö ja yhteistuumaisuus ovat tieteenalarajat ylittäviä. ”Jokapäiväinen tutkimus- ja opetustyö ei toimi uuden yliopiston ansiosta vaan siitä huolimatta.” Näin ollen kirjoitus huokuu uhmaa ja suuttumusta – yliopistolaisten hengennostatusta.
Elinkeinoelämän edustajien ’säyseys’ vastakohtana yliopistolaisten suuttumukselle asettuu erilaiseen valoon pohdittaessa, minkälaisia panoksia kullakin osapuolella on ’pelissä’ ja mistä syistä. Yliopistolaisten suuttumusta voi tulkita masinoivan rakkaus tieteeseen ja rakkaus tiedeyhteisöön. Samalla heillä on panoksena pelissä työ, työyhteisö, intellektuaalinen yhteisö, työura, elämäntapa; kenties koko elämä. Mutta mikä elinkeinoelämän edustajia ajaa? Mikä on heidän rakkautensa kohde? Kenties rakkaus kilpailuun, kilpailukykyyn, voittoihin ja menestykseen.
Kirjoittanut: Johanna Hokka
Kirjallisuus
Ahmed, S. (2013) Cultural Politics of Emotion. Taylor & Francis Group.
Lehtiartikkelit
Aarnio, Antti & Halme, Esa & Helle, Minna & Jokinen, Jari & Lehti, Juhani & Markkula, Pekka & Solja, Erkki & Tapani, Teppo & Tilli, Harri & Toikkonen, Mikko & Vastamäki, Teuvo & Yli-Rajala, Juha (29.10.2021) Lukijalta: Tampereen yliopiston perustajat: Toivomme, että niin hallituksen nimitysprosessille kuin itse hallitustyöskentelyllekin suotaisiin työrauha. Aamulehti.
Hakkarainen, Jani & Kivimäki, Ville & Mäkelä, Maria (21.10.2021) Lukijalta: Kolme työntekijää Tampereen yliopistosta: Fuusion takia yliopistolaisten mahdollisuudet rakentaa oman yliopistonsa tulevaisuutta ovat kaventuneet. Aamulehti.
Määttänen, Markus (21.10.2021) Tampereen yliopistossa keskustellaan nyt vilkkaasti konsistorista, joka käyttää merkittävää valtaa – mikä se on ja mistä kuohunta johtuu? Aamulehti.
Määttänen, Markus (16.10.2021) Kaappaako teknologiateollisuus vallan Tampereen yliopistossa? Kolme professoria tyrmää sotaisan puheen ja kovat väitteet: ”Olen yrittänyt kovasti miettiä, mikä oli ennen parempaa”. Aamulehti.
Kuva
Erda Estremera / Unsplash