Yhtenä akateemisen työn hienoista puolista voi nähdä sen tarjoamat mahdollisuudet joustavuuteen, liikkuvuuteen ja kansainvälisten ystävyys- ja yhteistyösuhteiden luomiseen, ainakin jos nämä tuntuvat itselle luontevilta ja innostavilta asioilta. Näitä puolia pääsin kokemaan keväällä tutkijavaihdossa NTNU:ssa Trondheimissa
Vaihtoni sijoittui NTNU:n tieteidenvälisen kulttuurintutkimuksen yksikköön, jossa yhdistyy tutkimus- ja opetushenkilöstön monipuolinen osaaminen yhteiskuntatieteellisiltä ja humanistisilta aloilta. Yksikössä yhdistyvät tieteen ja teknologian tutkimus, sukupuolentutkimus ja kulttuurintutkimus. Pääsin tutustumaan niin yksikössä laajemmin tehtävään tutkimukseen ja opetukseen kuin myös toisiin nuoriin tutkijoihin ja heidän tutkimusaiheisiinsa, joita oli laaja kirjo akateemisten organisaatioiden ja tieteidenvälisen yhteistyön tutkimuksesta aina sähkönkulutukseen ja syöpätutkimukseen asti.
Kiinnostavaa vaihdossa oli myös toisenlaisen työkulttuurin ja työskentelyilmapiirin kokeminen. Omana havaintonani oli, että arkipäivä vaihtokohteenani toimineessa yksikössä oli rentoa, tuttavallista ja erinäisten yhdessä järjestettyjen enemmän tai vähemmän formaalien tapaamisten täplittämää. Tutkimusaiheiden ja lähestymistapojen vaihtelevuus loi kiinnostavaa pohjaa yhteisille keskusteluille ja toisaalta näistä lähtökohdista käsin myös tavallinen arkinen rupattelu tuntui sopivasti omasta työstä irtautumisena. Nämä hetket ovat kokemusteni perusteella erittäin arvokkaita ja tarjoavat niitä olennaisia inhimillisiä kohtaamisia, jotka tekevät niin työstä kuin elämästä ylipäätäänkin mielekästä ja auttavat myös orientoitumaan omaan tutkimukseen motivoituneemmin.
Akateemisten affektien etnografia -hankkeen tiimoilta järjestimme yhdessä norjalaisten kollegoidemme kanssa seminaarin, jossa pidimme esitelmiä ja keskustelimme hankkeistamme ja ajankohtaisista tutkimusaiheista erityisesti tieteen- ja korkeakoulututkimuksen saralla. Seminaari oli antoisa ja oli kiinnostavaa kuulla, millaisia samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia Suomen ja Norjan yliopistoissa on havaittavissa. Samaisen reissun yhteydessä pidimme Trondheimissa myös kirjoitusretriitin, jonka aikana edistimme yhteiskirjoittamaamme monografiaa.
Osallistuin Norjassa myös väitöskirjatutkijoille suunnatuille kursseille, joissa pääsin syventämään ymmärrystäni laadullisista menetelmistä ja tieteen teorioista, mikä on osoittautunut erittäin hyödylliseksi myös väitöskirjahankkeeni ja tohtoriopintojen edistämisen kannalta.
Norjassa asumisen ajan tärkeimpään antiin ovat kuuluneet myös ennen kaikkea siellä solmitut ystävyyssuhteet. Tapasin niin vaihdon, kämppäkavereiden kuin harrastustenkin kautta lukuisia ihania ihmisiä, joita olen jäänyt Norjasta palattuani kaipaamaan ja joihin olen edelleen yhteydessä.
Mainitsemisen arvoinen asia ovat myös Norjan upeat maisemat, joista onnekseni pääsin nauttimaan useampaan otteeseen, oli kyse sitten kaupungeista, maaseudusta tai vuoristoisista kansallispuistoista. Nautin vaeltamisesta ja olin iloinen, kun sain järjestettyä Norjassa vietetyn aikani niin, että pääsin myös matkustelemaan ja näkemään maata hieman laajemmin. Ulkoilmaelämä, monipuoliset liikuntamahdollisuudet ja vapaa-ajan arvostus ovatkin yksiä monista Norjassa elämisen plussapuolista.
Tämä blogipostaus päättyykin joihinkin kevätlukukauden aikana Norjassa ottamiini kuviin. Ennen tätä loppuhuipennusta esitän vielä erityiskiitokset tutkijavaihtoni järjestäneille Vivian Anette Lagesenille, Guro Korsnes Kristensenille ja Åse Marit Skarholtille sekä tutkijavaihtoni rahoitukseen osallistuneille Suomalais-norjalaiselle kulttuurirahastolle ja Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteelliselle tiedekunnalle. Kiitokset myös Suomen kulttuurirahastolle, joka rahoittaa väitöskirjahankettani.
Kirjoittanut: Elisa Kurtti
Kuvat: Elisa Kurtti