Seminaarin aluksi Pia Olsson kertoi, miten me hankkeessamme tutkimme akateemisia affekteja käyttäen esimerkkinään omaa Twitter-tutkimustaan. Hän kiteytti affektien tutkimisen monikerroksisuuden kertomalla, että tiedekeskusteluissa Twitter on samaan aikaan paikka toiseuttamiselle, valtasuhteiden haastamiselle, affektiiviselle aktivismille ja hiljaiselle vastarinnalle sekä yhteisölliselle selviämiselle.
Seuraavaksi Mona Mannevuo ja Elina Valovirta haastoivat yliopistoissa vallitsevaa aikakäsitystä. Heidän mukaansa ajanhallinta on niissä privatisoitu siten, että jokaisen pitäisi hallita omaa ajankäyttöään sen sijaan, että työn rakenteista johtuvia vaatimuksia kyseenalaistettaisiin. He peräänkuuluttivat yliopistoihin hitaampaa mutta parempaa työntekemisen kulttuuria nykyisen ”kiirepahoinvoinnin” (Vostal 2015) sijaan. Toisaalta he myös vastuuttivat jokaista yliopistolaista luomaan ympärilleen rauhallisuuden ilmapiiriä ja lopettamaan ”kiirepuheen”. Pelkkiin rakenteisiin kohdistuvan kritiikin Mona ja Elina pelkäsivät johtavan muutoksen ”ulkoistamiseen”, kun sen pitäisi toteutuakseen tapahtua monella tasolla yhtä aikaa.
Kolmantena puhujana ollut Mikko Poutanen kertoi omaa yliopistoaan tutkivan ”kotietnografin” työhön liittyvistä jännitteistä. Tällainen tutkimus leimataan herkästi ideologiseksi ja poliittiseksi, mistä syystä tutkimuksen tuloksia aletaan kyseenalaistaa. Mikon kokemuksen mukaan, kotietnografin sanotaan olevan liian tunteellinen pystyäkseen tekemään validia tiedettä, ja samalla ”oikeanlainen” tiede näyttäytyy rationaalis-teknoraattisena. Hänen ajatukset resonoivat hyvin feministisen tieteentutkimuksen kanssa, jossa tällainen joko-tai-asetelma on osoitettu kiistanalaiseksi paitsi ihmistieteissä myös luonnontieteissä (esim. Barad 2007).
Viimeisen puheenvuoron saivat hankkeemme tutkijat Johanna Hokka ja Elisa Kurtti, jotka kertoivat yliopistojen johtajien eli rehtorien, dekaanien ja yksiköiden päälliköiden haastatteluissa muodostuneista johtajuusdiskursseista ja affektiivisesta miljööstä (Schuetze 2021). Affektien monimuotoisuus, jopa dilemmamaisuus näyttäytyi myös heidän tutkimuksessaan vahvana: johtajien puheesta tuottuu affektiivinen miljöö, jossa risteävät niin positiivinen yrittäjyysretoriikka, pragmatismi kuin hiljainen vastustus. Johtajien kohdalla heidän positionsa vaikuttaa voimakkaasti heidän tapaansa ja mahdollisuuksiinsa puhua tunteista, ja seminaarissa pohdittiinkin yhdessä, voitaisiinko yliopistoja muuttaa esimerkiksi feministisen johtajuuden avulla (ks. esim. Locke, Lund & Wright 2021).
Esitelmät, niitä seuranneet keskustelut ja Padletiin tulleet kommentit vahvistavat näkemystämme, että tunteet ovat olennainen osa paitsi tutkimusta ja opiskelua myös jokapäiväistä työtämme yliopistoissa. Tärkeää on huomata, että ne ovat osa yliopistojen valtasuhteita, joissa määritellään, millainen tutkimus on tärkeää ja validia, millainen tutkimus pääsee keihäänkärjeksi ja millainen koetaan kenties joltain taholta jopa taakkana.
Ilahduttavaa oli, että seminaariin osallistui lukuisten humanististien ja yhteiskuntatieteilijöiden lisäksi muiden tieteenalojen alojen edustajia. He kommentoivat anonyymisti Padletissa sitä, miten vaikeaa heidän alalla olisi edes aloittaa puhetta tunteista. Toisaalta seminaarin esitelmissä huomautettiin, että osa yliopistolaisista nauttii nykyisestä kilpailukulttuurista, ja näkee sen pikemminkin perinteisiä valtasuhteita murentavana kuin eriarvoistavana.
Kuten Mona ja Elina esitelmässään sanoivat, vallitsee yliopistoissamme sekavat tunnerakenteet. Yhteisessä keskustelussa mahdollinen tie ulos nykyisestä kilpailullisuuden ja mitattavuuden aiheuttamasta ahdistuksesta ja kuulumattomuuden tunteesta voisi tapahtua aktiivisen yliopistodemokratian ja sitä kunnioittavan yhteistyön avulla. Kulttuurintutkijana mietin myös sitä, miten kulttuuri rakentuu jokapäiväisten toimintojen ja rakenteiden välisessä suhteessa. Samoin kuin arjen toimintoja, kuten miten kohtaamme kollegamme ja opiskelijamme tai miten jaamme tietoa, myös rakenteita, kuten rahoitusmallia tai hallintomallia, voidaan muuttaa. Viestit yliopistosta ovat selkeitä: nykyinen järjestelmä unohtaa monet yliopistolaiset, eikä se tunnu hyvältä.
Tässä vielä kootusti seminaaripäivän kohokohtia:
Kirjoittanut: Tiina Suopajärvi
Video: Johanna Hokka
Kuva: Hello I’m Nik / Unsplash
Lähteet
Barad, K. (2007) Meeting the Universe Halfway: Quantum Physics and the Entanglement of Matter and Meaning. Durham, NC: Duke University Press.
Locke, K., Lund, R. & Wright. S. (2021). Rethinking gender equity in the contaminated university: A methodology for listening for music in the ruins. Gender, Work & Organization 28(3). https://doi.org/10.1111/gwao.12632
Schuetze, P. (2021) From affective arrangements to affective milieus. Frontiers in Psychology 11. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2020.611827
Vostal, F. (2015) Academic life in the fast lane: The experience of time and speed in British academia. Time and Society 24(1). https://doi.org/10.1177/0961463X13517537