Muistan myös kotoisat luentotilat, joissa kävin 2000-luvun alussa kertomassa sota-ajan lottien kokemuksista ja niiden taustalla vaikuttaneista arvoista jo tuolloin ikääntyneille toiminnassa mukana olleille naisille. Innostus siitä, että joku oli kiinnostunut juuri heidän ikäpolvensa kokemuksista, välittyi aktiivisena kokemusten vaihtona mutta toisinaan myös tulkintojen kiistämisenä, vuoropuheluna tutkijan kanssa.
Lottatutkimuksieni jälkeen siirryin tarkastelemaan 1900-luvun naisten elämää laajemmin. Liikutuin useasti lukiessani satojen naisten arkistolle kirjoittamia muistoja omasta elämästään toiveinaan tulla kuulluiksi ja saada tarinansa kerrotuiksi. Heiltä en koskaan saanut tutkimukselleni suoraa palautetta, mutta tunsin työlläni vastaavani naisten vuosikymmeniä aiemmin esittämiin odotuksiin.
En pysty perustelemaan tutkimusteni vaikuttavuutta sillä, että ne kenties joskus tulevaisuudessa synnyttäisivät innovaation ja sen seurauksena yrityksen, joka mahdollisesti listautuisi pörssiin ja tuottaisi näin yhteiskunnalle merkittävää taloudellista hyötyä. En myöskään sillä, että työskentelisin kansainvälisessä huippuyksikössä tai että olisin onnistunut hankkimaan yliopistolleni kansainvälisesti kilpailtua rahoitusta.
Edellä esitetyt taloudelliset perusteet korostuivat muun muassa Helsingin yliopiston hallintojohtaja Esa Hämäläisen 26.8.2021 ilmestyneessä tiedeleikkauksia vastustavassa kirjoituksessa. Vaikuttavuuden kriteerit tuntuvatkin julkisessa keskustelussa usein noudattavan uusliberaalin yliopiston periaatteita. Tieteellisen tutkimuksen tulee olla hyödyllistä, mutta hyödyllisyyden määrittely ei ole vapaa yhteiskunnallisista arvoista.
Ruotsalaiset humanistit ja yhteiskuntatieteilijät ovat artikkelikokoelmassaan Humanvetenskapernas verkningar. Kunskap, samverkan, genomslag (2021) tuoneet esiin tutkimuksen vaikutuksen mittaamisessa käytettävän sapluunan vajavaisuuden. Kun hyöty nähdään ainoastaan taloudellisen kasvun näkökulmasta, jää marginaaliin monia keskeisiä yhteistyön ja -vaikuttamisen muotoja, joissa humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat vaikuttavat. Lisäksi alojen vaikuttavuuden syy–seuraus-suhteiden seuraaminen voi olla monitulkintaista ja tulla näkyväksi vasta pidemmän ajan kuluessa. Kokoelman johdannon kirjoittaneet Linus Salö, Sverker Sörlin ja Mats Benner listaavat ruotsalaisen humanistis-yhteiskunnallisen tutkimuksen merkityksen näkyvän esimerkiksi vallitsevissa tulkinnoissa oikeudenmukaisuudesta, muutoksista, identiteeteistä sekä samankaltaisuuksista ja eroista.
Vaikuttavuutta ei aina voi mitata numeroin, ei ainakaan, jos numerot kiinnittyvät vain taloudelliseen hyötyyn. Tarvitsemme uuden sapluunan – tai mieluummin kokonaan uuden tavan – arvioida tutkimuksen vaikuttavuutta. Tarvitsemme myös tiedeyhteisön puhumaan vähemmän tarkkarajaisen vaikuttavuuden puolesta. Tarvitsemme sivistystä ymmärtää tieteen vaikuttavuuden monitulkintaisuutta. Tarvitsemme muistuman heistä, joista ja joille tutkimusta teemme.
Kirjoittanut: Pia Olsson
Kuva: Anne Nygård / Unsplash