Ketteriä kokeiluita hankkeessa: Tuija Laakson blogiteksti kertoo, miten virtuaaliteknologiaa voidaan hyödyntää nuorten sosiaalisessa kuntoutuksessa

Ihminen pitää kadulla kädessään mobiilipuhelinta, taustalla luminen katukäytävä.
Kuva: Toni Pippola

Syksyllä 2021 Tampereen ammattikorkeakoulun koordinoima virtuaalikuntoutusverkostohanke haki työelämäkumppaneita virtuaalikuntoutuksen kehittämiseen. Ylöjärven kaupungin työllisyyspalveluiden Valpron Starttipaja innostui mukaan kehittämiseen.

”Korona-aikana jouduimme hyvin nopeasti siirtämään toiminnan etänä tapahtuvaksi ja tästä heräsi kiinnostus oppia aiheesta lisää”, ohjaaja Annamaija Perkiö Ylöjärven Starttipajalta kertoi.

Lähdettiin yhdessä miettimään, miten nuorten sosiaalisessa kuntoutuksessa voisi hyödyntää virtuaaliteknologiaa. Saatiin yhteistä ymmärrystä siitä, millaisten asioiden kanssa sosiaalisessa kuntoutuksessa nuorten kanssa työskennellään. Sosiaalisten tilanteiden jännittäminen nousi yhdeksi osa-alueeksi.

”Bussilla kulkeminen voi olla monelle nuorelle suuri ponnistus”, Heli Palonen Ylöjärven Starttipajalta totesi. Tästä lähti viriämään idea pelistä tai sovelluksesta sosiaalisten tilanteiden harjoittamiseen. Lähdettiin miettimään minkälaisia tehtäviä sovelluksessa voisi olla sosiaalista jännittämisestä kokevalle, eli mitä tällaiset tilanteet voisivat olla. Ideoinnin pohjalta luotiin käsikirjoitus, jossa sovelluksen tehtävät sijoittuisivat aitoon ympäristöön ja oikeisiin paikkoihin nuorten elinympäristössä.

Heli Palonen ja Annamaija Perkiö vierailivat TAMKin Sote Virtual Labissa ja tutustuivat myös Pepper-robottiin.

Asiantuntijoiden yhteistyöstä vauhtia kehittämiseen

Verkostot hankkeen peliohjelmoinnin asiantuntijat perehdyttivät sosiaalialan ammattilaisia ohjelmoinnin saloihin ja nopeasti oltiin viisaampia siinä, mitä on mahdollista koodata ja kuinka monimutkaisia toimintoja sovellukseen on mahdollista luoda. Kehittämisen tiimoilla tehtiin tiivistä yhteistyötä ja mukaan saatiin myös todelliset asiantuntijat, eli nuoret itse.

Nuoret tutustuivat sovelluksen demoversioon ja antoivat siitä palautetta. ”Hieman hassuja nämä jotkut tehtävät”, eräs sovellusta kokeilleesta nuorista totesi. Ammattilaiset eivät siis olleet osuneet ihan nappiin ensimmäisellä kertaa. Tehtäviä muokattiin ja sovelluksen toimintoja säädettiin saadun palautteen perusteella.

Nuoret nimesivät sovelluksen mahdollisia kehittämiskohtia sekä kuvasivat toimivia asioita. ”Selkeät tehtävät ja aikarajat helpottavat jännittäjää”, eräs kokeilijoista kuvasi. ”Ohjattu hengitysharjoitus oli mukava tehdä” – jatkoi toinen kokeilijoista.

Yhteiskehittäminen luo uutta ja on hauskaa

Sovellusta työstettiin Starttipajalla ja nuoret saatiin myös vierailulle TAMKin Sote Virtual Labiin. Hyvinvointiteknologiaan tutustumisen ohella käytiin mielenkiintoisia keskusteluja teknologian soveltamisesta kuntoutumisessa. Todettiin yhdessä, että teknologian mahdollisuuksia ei tunnisteta riittävästi ja edelleen se koetaan vieraana ja ehkä myös hieman pelottavana. Tehtiin huomioita, että hyviä välineitä on jo olemassa ja niitä pitäisi ottaa rohkeasti enemmän käyttöön. Nuoret päättivät lähteä vielä kokeilemaan Oura-sormuksia oman hyvinvoinnin näkökulmasta.

Ehdottomasti antoisinta tässä yhteiskehittämisessä on ollut päästä vaihtamaan ajatuksia nuorten kanssa siitä mikä voisi toimia ja miten teknologiaa voisi hyödyntää hyvinvoinnin lisäämisessä ja kuntoutumisessa nykyistä enemmän!

Mitä tehtiin?

  • suunniteltiin yhdessä sovellus, jossa harjoitellaan arkisissa tilanteissa tarvittavia sosiaalisia taitoja
  • nuoret testasivat sovellusta käytännössä
  • kehitettiin sovellusta nuorilta saadun palautteen perusteella

Mitä opittiin?

  • virtuaalitekniikoita voi hyödyntää sosiaalisessa kuntoutumisessa
  • yhdessä tekeminen on antoisaa ja hauskaa!

Mitä saavutettiin?

  • tietoa virtuaalitekniikan soveltamisesta sosiaalisessa kuntoutuksessa
  • uusia työelämäkontakteja ja uutta yhteistyötä

 

Teksti: Lehtori Tuija Laakso, sosionomikoulutus, TAMK
Pääkuva: Toni Pippola

Blogiteksti on alun perin julkaistu TAMK-blogissa 27.11.2022.