Ensimmäisessä sessiossa Viabundus Suomi esitteli omaa projektiaan ja Suomeen liittyviä tutkimuksellisia erikoisuuksia. Projektin johtaja Tapio Salminen esitteli aluksi liikkumisen ja logistiikan vuodenaikaisvaihtelua, mitä ei ole Keski-Eurooppaan keskittyneessä Viabundus-hankkeessa tarvinnut aiemmin ottaa huomioon. Pohjolassa kesä- ja talvitiet sekä vesistöjen jäätyminen ovat kuitenkin olennainen osa mitä tahansa liikennettä, samoin kuin keväisin ja syksyisin tapahtuva kelirikko.
Jenni Lares käsitteli esitelmässään kestikievareita koskevaa lainsäädäntöä ja yöpymisen käytäntöjä. Yleisten teiden varsille perustettavista tavernoista säädettiin jo keskiajan maanlaissa, ja näitä säädöksiä toistettiin ja täydennettiin aina teolliseen aikaan asti. Virallisten kievareiden lisäksi matkustavaiset saattoivat toki yöpyä myös ystävien ja sukulaisten luona tai taivasalla. Lares pohti myös kievaria koettuna tilana ja matkanteon kokemuksellisuutta: aiempi kievaritutkimus on keskittynyt lainsäädännön kiemuroiden selvittämiseen, mutta esimerkiksi tuomiokirjojen perusteella on mahdollista tutkia myös matkalla yöpymisen käytäntöjä ja kokemuksia.
Viimeisenä Viabundus Suomesta Katrina Virtanen esitteli etäyhteydellä kartallistamisen teoreettis-metodologisia haasteita. Katrinan väitöskirja, jota hän hankkeessa työstää, käsittelee maiseman kokemuksellisuutta ja sitä, miten paikkatietoon (GIS) voisi sisällyttää kokemuksia ja merkityksiä. Kokemusten lisääminen historiallisten lähteiden pohjalta kerättyyn paikkatietoon (HGIS) hyödyttää valtavasti aineiston käyttöä sekä tutkimuksessa että yleisötyössä. Tien ja maiseman kokemuksellisuus on myös historiallinen ilmiö, kun samaan paikkaan kerrostuu eri aikoina eläneiden ihmisten tunteita ja kokemuksia.
Lyhyen kahvitauon jälkeen siirryimme toiseen Viabundus-sessioon, missä pohdittiin vesireittien ja erityisesti meriliikenteen lisäämistä Viabundus-tietokantaan. Tanskalainen Kasper Andersen Moesgaard Museumista esitteli keskiajan tanskalaista lauttaliikennettä. Lauttaliikenteen reitit olivat aikakaudella jo vakiintuneet, ja osa saattaa periytyä varhaisemmiltakin vuosisadoilta. Monen lauttarannan ympärille kasvoi sittemmin kylä ja kaupunki, koska liikenne toi säännöllisiä tuloja. Lautta ei ollut vain liikkumisväline, vaan kyydin odottelu ja matkanteko oli myös sosiaalista toimintaa. Keskiajalta löytyy mainintoja kortti- ja noppapeleistä lauttamatkan aikana, sekä erään piispan valitus lautassa meluavista humalaisista sotilaista. Tuttuja kokemuksia myös nykyajan matkustajalle!
Toisessa esitelmässä Viabundus-tietokannan suunnitellut Bart Holterman pohti meriliikenteen kartallistamista. Meren ylittävät reitit esitetään yleensä kartoissa suorana tai kaariviivana, vaikka tämä ei vastaa matkanteon todellisuutta: vesireitit kulkivat yleensä rantoja pitkin, ja sopivia sääolosuhteita tai tuulia odotellessa saatettiin joutua odottamaan tai muuttamaan reittiä. Matkanteosta meritse on jonkin verran keskiaikaisia kuvauksia, joiden perusteella reittejä voi mallintaa, mutta yksityiskohtaiset kertomukset ovat harvinaisia ja vaikeasti yleistettäviä. Vesiliikenne ei jätä juuri jälkiä, ja matkan reitti sekä kesto on luonteeltaan vaihtelevampaa kuin maaliikenteessä.
Viabundus-sessiot päätti toinen hankkeen alkuperäisistä kehittäjistä, Niels Petersen Göttingenin yliopistosta. Hänen esitelmänsä käsitteli maa- ja meriliikenteen yhtymäkohtaa, satamaa. Molemmat järjestelmät ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa, ja jommassakummassa tapahtuneet muutokset heijastuvat myös toiseen. Esimerkkinä Petersen käytti Lyypekkiä, jonka asema hiipui Itämeren sisäisen kaupan menetettyä merkitystään 1500-luvulla, ja Hampurin kasvua, koska sen kautta voitiin hoitaa länteen ja Atlantille suuntautunutta kauppaa. Hampurin sijainti Elben suistossa tekee kuitenkin maata pitkin lähestymisen eri suunnilta vaikeaksi, joten Lüneburgin kaupunki kehittyi suuntaamaan maaliikennettä Hampuriin. Vaikka maa- ja meriliikenne on karttasovelluksessa helppo erottaa, käytännön logistiikassa ne olivat osa vakiintunutta ja yhteen kietoutunutta järjestelmää.
Molempia sessioita yhdisti näkökulma siihen, miten monimutkaista sosiaalista ja materiaalista todellisuutta voidaan parhaiten kartallistaa, esittää ja tutkia. Lähdemateriaalin monipuolinen käyttö tulee tässä ensiarvoisen tärkeäksi, kuten myös lähdekritiikki. Keskusteluissa sivuttiin kokemuksellisen ja materiaalisen todellisuuden lisäksi myös posthumanistista eläinnäkökulmaa: hevoset olivat maata pitkin kulkevassa logistiikassa ensiarvoisen tärkeitä, ja tähän nykyinen eläinten historian tutkimus voisi tarjota uusia välineitä.
Konferenssi tarjosi myös vihdoin mahdollisuuden eri Viabundus-projektien tutkijoille tavata livenä! Sessioita edeltävänä päivänä tutustuimme Göteborgin kahvilakulttuuriin ja erityisesti valtavan kokoisiin korvapuusteihin. Alustavia keskusteluja käytiin myös Ruotsin mahdollisuuksista liittyä Viabundus-tietokantaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!
